Kokemuslukeminen
Kokemuslukeminen tai sensitiivisyyslukeminen (eng. sensitivity reading) tarkoittaa käytäntöä, jossa kirjallisen teoksen käsikirjoitus luetutetaan vähemmistöryhmiin kuuluvilla koelukijoilla, esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla tai vammaisilla, ennen sen julkaisua. Sen avulla pyritään mahdollisimman vastuullisiin ja uskottaviin kuvauksiin, jotka välttävät haitallisten stereotypioiden ja väärinymmärrysten toistamista.[1][2]
Kokemuslukeminen on Yhdysvalloista peräisin oleva ja sittemmin myös suomalaiselle kustannusalalle rantautunut toimituksellinen käytäntö, joka on erityisen yleinen lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa.[1] Englanniksi käytännön vakiintunut nimitys on sensitivity reading. Suomeksi käytetään sekä nimityksiä sensitiivisyyslukeminen että kokemuslukeminen.[3]
Kokemuslukeminen voi kohdistua uuteen, tekeillä olevaan teokseen tai vanhaan teokseen, jonka kuvauksia muokataan julkaisun jälkeen.
Kokemuslukemisen prosessi ja tarkoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kokemuslukeminen liittyy yhteiskunnallisissa valta-asemissa alistetuksi joutuneisiin vähemmistöihin, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, ei-valkoisiin etnisiin ryhmiin, sairaisiin tai vammaisiin.[4]
Kokemuslukijoille ei ole olemassa tiettyä koulutusta.[5] Kokemuslukija on kuvattuun vähemmistöryhmään itse kuuluva henkilö, mikä tekee käytännöstä eräänlaista kokemusasiantuntijuutta. Samalla kokemuslukemista tehneet korostavat vähemmistöposition lisäksi asiantuntemusta.[4]
Suomalainen LHBTIQA+ -taiteilijoiden ja journalistien tueksi perustettu yhdistys Sateenkaarikynä ry tarjoaa kokemuslukijapalveluja ja kertoo niistä seuraavasti:
Kokemuslukija ei anna palautetta lukemastaan tekstistä pelkän mututuntuman tai oman fiiliksen perusteella. Palautteen kirjoittaminen vaatii niin kirjallisuuden kentän kuin queer-kulttuurin tuntemista. Tekstiä peilataan omaan henkilöhistoriaan, luettuun ja kuultuun tietoon, uutisiin ja tutkimuksiin, oman tuttavapiirin ja laajemman queer-yhteisön kokemuksiin.[6]
Kokemuslukija arvioi tekstin vähemmistökuvausta useista näkökulmasta: sensitiivisyyden lisäksi kokemuslukija pohtii usein tekstin uskottavuutta. Kokemuslukeminen onkin rinnastettu asiantuntijatyöhön, jota esimerkiksi dekkarikirjailija voi pyytää poliisilta tarinaansa varten. Kokemuslukijat ovat korostaneet, etteivät he sanele teoksen sisältöä vaan kirjailija tai kustantaja tekee päätökset teoksen sisällöstä asiantuntijan kommenttien perusteella.[5]
Työstä maksetaan rahallinen korvaus, ja kokemuslukijan nimi saatetaan mainita kirjan lopussa kiitoksissa.[5]
Esimerkkejä kokemuslukemisesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhojen tekstien muokkaaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julkisen keskustelu kokemuslukemisesta on pääasiassa koskenut jo aikaisemmin julkaistun kirjallisuuden muokkaamista aikalaislukijoita paremmin puhuttelevaksi.[7] Yleisimmin jälkikäteen on editoitu lastenkirjallisuutta.[8]
Maailmalla kustantamot ovat poistaneet muun muassa Agatha Christien[9][10], Astrid Lindgrenin,[11] Roald Dahlin[12] ja Ian Flemingin[13] teosten uusista painoksista loukkaavaa kieltä.
Uusien teosten kokemuslukeminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa kolme sensitiivisyyslukijaa luki mustan feministin Amanda Gormanin runon Kukkula jolle kiipeämme, joka esitettiin Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin virkaanastujaisissa.[14] Kirjailija Tommi Kinnunen on kertonut käyttäneensä kirjoittaessaan apuna kokemuslukijoita luodakseen todenmukaisia hahmoja.[8]
Myös Yle on kertonut käyttävänsä vuosittain kokemuslukijoita 3-10 hankkeessa, erityisesti fiktioiden kehitysvaiheessa. Kokemuslukijoita ei ole käytetty uutistyössä.[15]
Näkemyksiä kokemuslukemisesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julkisuudessa käytäntöä kritisoineet ovat liittäneet sen keskusteluihin ilmaisunvapaudesta ja ns. poliittisesta korrektiudesta. Jotkut ovat pitäneet teosten muokkaamista vähemmän loukkaaviksi sensuurin muotona.
Kirjailija Jarkko Tontti luonnehti kokemuslukemista "uustaistolaiseksi woke-sensuuriksi". Tontin mukaan kokemuslukijat ovat woke-aktivisteja, joille annetaan valtaa siihen, mitä kirjallisuudessa saa sanoa. Tontti vertaa kokemuslukemista Neuvostoliiton harjoittamaan sensuuriin.[16] Laskentatoimen emeritusprofessori Pekka Pihlannon mukaan käytäntö pyrkii suojelemaan vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä loukkaantumisen aiheuttamilta harmeilta ja pettymyksiltä, joita he voivat kokea lukiessaan omaa ryhmäänsä käsitteleviä kirjoituksia.[17]
Kokemuslukijana toiminut Sophia Wekesa katsoo, että käytäntöön kohdistunut kritiikki johtuu lähinnä tietämättömyydestä. Wekesan mukaan tarkoituksena ei ole kontrolloida teosta tai sen tekijää.[5] Kokemuslukija Lyyra Virtasen mukaan kyse on asiantuntijanäkemyksestä, jonka pohjalta kirjailija itse päättää mitä muutoksia tekstiinsä tekee.[6]
WSOY:n kustannustoimittaja Anna-Riikka Carlsonin ja kirjailija Koko Hubaran mukaan jo julkaistujen tekstien muokkaamisen arviointi riippuu paljon siitä, onko kyse lapsille vai aikuisille suunnatusta kirjallisuudesta. He pitävät lapsille suunnattujen kirjojen muokkaamista sensitiivisemmäksi suotavampana kuin aikuisille suunnatun kirjallisuuden. Hubaran mukaan aikuiset osaavat käsitellä kirjallisuuden herättämiä tunteita.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leiwo, Ennaliina: ”Mä toivon, että se vois parantaa maailmaa.” Haastattelututkimus nuortenkirjallisuuden kokemuslukijoiden kirjallisuuskäsityksistä Suomessa. Turun yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, 2023. Pro gradu -tutkielma, kotimainen kirjallisuus.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Leiwo 2023, s. 53
- ↑ Ahola, Suvi: Kokemuslukeminen tuli kirjallisuuteen Helsingin Sanomat. 19.3.2023. Viitattu 1.9.2024.
- ↑ Leiwo 2023, s. 5
- ↑ a b Leiwo 2023, s. 35
- ↑ a b c d Media | Sensitiivisyyslukijoista nousi kohu, vaikka ammatista ei tiedetä juuri mitään – Nyt he itse kertovat, mistä työssä on kyse ja paljonko siitä maksetaan Helsingin Sanomat. 31.8.2024. Viitattu 3.9.2024.
- ↑ a b Blogi: Kokemuslukija ei rajoita sananvapautta – Sateenkaarikynä ry sateenkaarikyna.eu. Viitattu 23.6.2024. (englanti)
- ↑ Leiwo 2023, s. 6
- ↑ a b c Kokemuslukeminen tuli kirjallisuuteen Helsingin Sanomat. 19.3.2023. Viitattu 23.6.2024.
- ↑ Rachel Hall: Agatha Christie novels reworked to remove potentially offensive language The Guardian. 26.3.2023. Viitattu 23.6.2024. (englanti)
- ↑ Hercule Poirot ja neiti Marple syyniin – dekkariklassikoista poistettiin loukkaavaa kieltä Ilta-Sanomat. 27.3.2023. Viitattu 23.6.2024.
- ↑ Elina Kervinen HS: "Neekerikuningas" jätettiin pois uudesta Peppi-kirjasta Ruotsissa Helsingin Sanomat. 14.2.2015. Viitattu 23.6.2024.
- ↑ Kirjallisuus | Kirjailija syyttää kustantamoa rakastetun lastenkirjan sensuroinnista – WSOY ottanee tarkasteluun myös suomennoksen Helsingin Sanomat. 20.2.2023. Viitattu 23.6.2024.
- ↑ Kirjallisuus | James Bond -kirjoja julkaistaan uudelleen: Rasistisia ja loukkaavaksi koettuja kohtia muokattu Helsingin Sanomat. 27.2.2023. Viitattu 23.6.2024.
- ↑ Kirjallisuus | Suomalaisrunoilija Laura Eklund Nhaga hullaantui täysin, kun hän näki mustan nuoren naisen puhuvan USA:n presidentin virkaanastujaisissa – Nyt hän pääsi suomentamaan kohuttua runoa Helsingin Sanomat. 25.5.2021. Viitattu 23.6.2024.
- ↑ Media | Ylen kohuttuja sensitiivisyyslukijoita käytetään muutaman kerran vuodessa Helsingin Sanomat. 5.7.2024. Viitattu 3.9.2024.
- ↑ Jarkko Tontti: Uustaistolainen woke-sensuuri tuli suomalaiseen kirjallisuuteen Verkkouutiset. 28.4.2023. Viitattu 23.6.2024.
- ↑ Pekka Pihlanto: Kokemuslukeminen ja sananvapaus - on kyse sensuurista Uusi Suomi Puheenvuoro. 24.3.2023. Viitattu 23.6.2024.