Koomikkojen kuningas
| Koomikkojen kuningas | |
|---|---|
| The King of Comedy | |
 |
|
| Ohjaaja | Martin Scorsese |
| Käsikirjoittaja | Paul D. Zimmerman |
| Tuottaja | Arnon Milchan |
| Säveltäjä | Robbie Robertson |
| Kuvaaja | Fred Schuler |
| Leikkaaja | Thelma Schoonmaker |
| Tuotantosuunnittelija | Boris Leven |
| Pääosat |
Robert De Niro Jerry Lewis Sandra Bernhard Diahnne Abbott |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Embassy International Pictures |
| Levittäjä | 20th Century Fox |
| Ensi-ilta |
18. joulukuuta 1982 (Islanti) 18. helmikuuta 1983 (Yhdysvallat) 14. lokakuuta 1983 (Suomi) |
| Kesto | 109 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 19 miljoonaa dollaria |
| Tuotto | 2,5 miljoonaa dollaria[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Koomikkojen kuningas (engl. The King of Comedy) on vuonna 1982 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen satiirinen musta komediaelokuva, jonka on ohjannut Martin Scorsese ja käsikirjoittanut Paul D. Zimmerman. Elokuvan pääosia esittävät Robert De Niro, Jerry Lewis ja Sandra Bernhard.[2][3]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvassa epämiellyttävä nimikirjoitusten kerääjä, stand up -koomikoksi epätoivoisesti pyrkivä Rupert Pupkin (De Niro) kidnappaa ahdistuneen ja eristäytyneen televisioviihdyttäjän Jerry Langfordin (Lewis) uraansa edistääkseen. Avukseen hän saa pakkomielteisesti kohdettaan fanittavan naisen (Bernhard), ja lunnasvaatimuksena hän esittää mahdollisuuden saada esiintyä Langfordin showssa. Tämä toteutuukin, ja Pupkinista tulee kuuluisa.[2][4]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Robert De Niro | … | Rupert Pupkin |
| Jerry Lewis | … | Jerry Langford |
| Sandra Bernhard | … | Masha |
| Diahnne Abbott | … | Rita Keene |
| Shelley Hack | … | Cathy Long |
| Margo Winkler | … | Langfordin tuotantoyhtiön vastaanottovirkailija |
| Kim Chan | … | Jonno |
| Frederick De Cordova | … | Bert Thomas |
| Edgar Scherick | … | Wilson Crockett |
| Ed Herlihy | … | oma itsensä |
| Tony Randall | … | oma itsensä |
| Victor Borge | … | oma itsensä |
| Joyce Brothers | … | oma itsensä |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koomikkojen kuningas ei aluksi menestynyt oudon aihevalinnan ja epämiellyttävän päähenkilönsä takia, mutta on sittemmin noussut arvossa. Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo luonnehti elokuvaa tähtikultin, viihteen, idolien ja fanien julmaksi kuvaukseksi, mustaksi elokuvaksi tyhjästä elämästä ja sen tyhjistä täytteistä. Hän antoi elokuvalle täydet viisi tähteä, mikä vastaa sanallista arviota ”elämää suurempi elokuva”.[2]
Elokuva ei saanut yhtään Oscar-ehdokkuutta, mutta Cannesissa Scorsese oli siitä ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Brittiläisessä Bafta-palkintogaalassa Koomikkojen kuningas sai viisi ehdokkuutta, joista käsikirjoittaja Paul D. Zimmerman voitti palkinnon käsikirjoituksestaan.[5]
Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi Koomikkojen kuninkaan kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalla jaetulle sijalle 100.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The King of Comedy (1983) Box Office Mojo. (englanniksi)
- ↑ a b c Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ Koomikkojen kuningas Elonet.
- ↑ The King of Comedy (1983), American Film Institute. Viitattu 26.10.2016.
- ↑ Awards (Arkistoitu – Internet Archive), The King of Comedy (1983), IMDb. Viitattu 26.10.2016.
- ↑ Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koomikkojen kuningas Internet Movie Databasessa (englanniksi)