Kyberfeminismi
Kyberfeminismi on monimerkityksellinen feminismin haara, jonka keskiössä ovat sukupuolen, ruumiin ja teknologian suhteet. Sen juuret ovat Donna Harawayn esseessä Kyborgimanifesti, mutta vasta vuonna 1991 naistaiteilijaryhmä VNS Matrix käytti ensimmäisenä manifestissaan nimitystä kyberfeminismi.
Määritelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyberfeminismillä tarkoitetaan laajasti ymmärrettynä tietotekniikan feminististä tarkastelua sekä käytännön että teorian tasolla. Uusmediatutkimuksen ulkopuolella se on määritelty olevan feministinen suuntaus, jonka keskiössä on sukupuolen, ruumiin ja teknologian suhteet.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyberfeminismin syntyjuuret ovat Donna Harawayn Kyborgimanifestissä (1985).[2] Haraway pyrki esseessään muotoilemaan feminismin asemaa teknologiaan ja luonnontieteisiin. Esseen innoittamana australialainen naistaiteilijaryhmä VNS Matrix päätti 1991 irrotella taiteella ja feministisellä teorialla ja julkaisi ”21. vuosisadan kyberfeministisen manifestin”. Siinä Harawayn manifesti yhdistyi kyberpunk-fiktion termeihin, feministisen ”pillutaiteen” perintöön ja Luce Irigarayn tuotantoon.[3] VNS Matrix olikin todennäköisesti ensimmäinen, joka käytti termiä kyberfeminismi.[2]
VNS Matrixin installaatiot vaikuttivat brittitutkija Sadie Plantiin, jota pidetään Euroopassa kyberfeminismin 1990-luvun tunnetuimpana teoreetikkona.[4] Plant edustaa kuitenkin vain yhtä kyberfeminismin suuntausta. Pääosin saksalaisen Old Boys Networkin järjestämissä kyberfeministisissä internationaaleissa on pyritty painottamaan jokaista kyberfeministiä löytämään oma yksilöllinen agendansa ja politiikkansa. Plantiin viittavilla kirjoittajilla tämä on tarkoittanut termin epäpoliittisuutta, mutta toisille tämä on tarkoittanut ruohonjuuritason aktivismia ja valtakamppailua sekä toisille feminististä mediatutkimusta.[5]
Kyberfeminismi kukoisti erityisesti 1990-luvulla, jolloin maailmalla yleisestikin oltiin innostuneita ja toisaalta huolissaan World Wide Webin laajamittaisesta leviämisestä. Kun tieto- ja verkkotekniikat ovat levinneet sittemmin kaikille elämänalueille, osa teoreetikoista on miettinyt koko kyberfeminismin ideaa, koska käytännössä jokaisessa politiikan ja feminismin osa-alueessa joutuu kohtaamaan kyberteknologian haasteet.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mondloch, Kate: ”Cyberfeminism”. Teoksessa Marie-Laure Ryan & Lori Emerson & Benjamin J. Robertson (toim.): The Johns Hopkins Guide to Digital Media. Baltimore, maryland: Johns Hopkins University Press, 2014. ISBN 978-1-4214-1223-8 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.10.2017). (englanniksi)
- Paasonen, Susanna: Ironian aallonharjalla: mistä on kyberfeminismi(t) tehty?. Naistutkimus-Kvinnoforskning, 2004, 17. vsk, nro 2. Sukupuolentutkimuksen Seura. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 9.10.2017.