Lähetti (shakki)
Lähetti on shakkipelin nappula, joka liikkuu ainoastaan viistoon. Pelin alussa kummallakin pelaajalla on kaksi lähettiä.
Nappulan muoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmissa shakkinappulasarjoissa, esimerkiksi Stauntonin nappulasarjassa, lähetit ovat muodoltaan symmetrisiä pyörähdyskappaleita, joiden päässä on "nuppi". Lähetit ovat kooltaan suurempia kuin sotilaat mutta pienempiä kuin kuningatar.
Shakkipelin asemia kuvaavissa kaaviossa lähettiä esittää usein miehen pää tai, nappulan englanninkielisen nimityksen mukaisesti, piispan hiippa.
Nimitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähetistä käytetään eri kielissä monia nimityksiä, joiden varsinaiset merkitykset eivät ollenkaan vastaa toisiaan. Esimerkiksi englannissa sitä sanotaan piispaksi (engl. bishop), ruotsissa juoksijaksi (ruots. löpare) ja ranskassa narriksi (ransk. fou). Joissain kielissä lähettiä kutsutaan norsuksi (esim. ven. Слон, puol. słoń), joka osaltaan viittaa shakin intialaisiin esiasteisiin, kuten tšaturangaan.
Siirrot ja asema pelin alussa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelin alussa lähetit sijoitetaan kummankin pelaajan puoleiselle reunariville kuninkaan ja kuningattaren viereen. Täten valkoiset lähetit sijoitetaan ruutuihin c1 ja f1, mustat ruutuihin c8 ja f8. Pelin alussa kuninkaan vieressä ollutta lähettiä sanotaan myös kuningaslähetiksi ja kuningattaren vieressä ollutta kuningatarlähetiksi.
Lähetti liikkuu yhden tai useamman ruudun verran, mutta ainoastaan viistoon. Kuten muutkaan nappulat ratsua lukuun ottamatta, se ei voi hypätä oman eikä vastapelaajan nappulan yli. Muiden nappuloiden tavoin lähetin voi siirtää joko tyhjään ruutuun tai ruutuun, jossa on vastapelaajan nappula, joka tällöin poistetaan pelistä eli lyödään.
Siirtotapansa vuoksi kumpikin lähetti pysyy jatkuvasti samanvärisillä ruuduilla kuin missä se on pelin alussa. Tämän mukaisesti lähettejä sanotaan myös valkoiseksi ja mustaksi lähetiksi, mitkä termit näin käytettyinä eivät viittaa itse nappulan vaan niiden ruutujen väriin, joilla se liikkuu.
Lähetti verrattuna muihin nappuloihin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähetti ja torni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähetti on selvästi heikompi kuin torni. Varsinkin loppupelissä ero on yleensä selvä. Lähettiä pidetään yleensä kolmen, tornia viiden sotilaan arvoisena. Torni voi pelin aikana päästä mihin ruutuun tahansa, lähetti vain puoleen ruuduista. Muutoin tyhjällä pelilaudalla torni pääsisi mistä tahansa ruudusta yhdellä siirrolla neljääntoista muuhun ruutuun, lähetillä tämä lukumäärä vaihtelee sen sijainnista riippuen välillä 7–13.
Yksinäisestä kuninkaasta voi tehdä matin pelkästään kuninkaan ja tornin avulla, kun taas kuninkaan ja lähetin avulla se ei ole mahdollista. Kuninkaan ja kahden lähetin taikka kuninkaan, lähetin ja tornin avulla matinteko kyllä on mahdollista.
Jos pelaaja saa lyödyksi vastapelaajalta tornin mutta menettää lähetin tai ratsun, sanotaan tätä laadun (kvaliteetin) voitoksi. Päinvastaisessa tapauksessa on kyseessä laadun (kvaliteetin) häviö.
Lähetti ja ratsu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähettiä ja ratsua pidetään yleisesti ottaen yhtä arvokkaina, mutta tilanteesta riippuen kumpikin niistä voi olla selvästi toista vahvempi. Lähettiä ja ratsua kutsutaan yhteisellä nimellä kevyiksi upseereiksi.
Pelin alkuvaiheessa ratsu on yleensä vahvempi kuin lähetti, koska sekä omat että vastapelaajan sotilaat ovat lähetin kannalta usein pahasti tiellä, kun taas ratsu voi hypätä niiden yli. Lisäksi ratsulla voi usein tehdä ns. haarukan, jolloin sillä voidaan samanaikaisesti uhata kahta vastapelaajan nappulaa (esimerkiksi kuningasta ja kuningatarta) ilman, että ratsu itse on uhattuna. Sitä vastoin loppupelissä, jossa nappuloita on vain vähän jäljellä, lähetti on yleensä selvästi vahvempi kuin ratsu, tosin yhtä lähettiä voi paeta pysyttelemällä toisenvärisessä ruudussa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Shakin itämaisissa alkumuodoissa lähetin nimenä on ollut alfil. Pelin vanhassa persialaisessa versiossa lähetti liikkui kerrallaan vain yhden tai kaksi askelta viistoon. Myöhemmissä islamilaisissa maissa pelatuissa versiossa se liikkui aina kaksi askelta viistoon, mutta saattoi myös hypätä välissä olevan nappulan yli. Tällöin pelilaudalla oli kutakin lähettiä kohti oli vain 16 sellaista ruutua, joihin se saattoi pelin aikana päästä, eivätkä vastapelaajien lähetit voineet koskaan lyödä toisiaan. Nappuloiden ja myös lähetin nykyiset liikkumissäännöt vakiintuivat Euroopassa lopullisesti 1500-luvulla.