Lasisydän
| Lasisydän | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Matti Kassila |
| Käsikirjoittaja |
Matti Kassila Tauno Yliruusi |
| Tuottaja | Matti Kassila |
| Säveltäjä | Jaakko Salo |
| Kuvaaja |
Osmo Harkimo Esko Nevalainen |
| Leikkaaja | Nils Holm |
| Lavastaja |
Nils Holm Jorma Lindfors |
| Koreografi | Helvi Jukarainen (tanhut) |
| Pääosat |
Jussi Jurkka Aila Pilvessalo Toivo Mäkelä |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Kassila & Harkimo |
| Ensi-ilta | 16. lokakuuta 1959 |
| Kesto | 97 min |
| Alkuperäiskieli | Suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Lasisydän on Matti Kassilan ohjaama ja tuottama, kirjailija Tauno Yliruusin kanssa yhteistyössä käsikirjoittama elokuva vuodelta 1959. Elokuvassa menestynyt lasitaiteilija (Jussi Jurkka) pakenee elämän tyhjyyttä ja tapaa kulkurin (Toivo Mäkelä) ja bussiemännän (Aila Pilvessalo).[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Jussi Jurkka | … | lasitaiteilija |
| Aila Pilvessalo | … | bussiemäntä |
| Toivo Mäkelä | … | psykiatri & kulkuri |
| Matti Aulos | … | kauppaneuvos |
| Tuija Halonen | … | taiteilijan 2. tanssipari |
| Maikki Länsiö | … | Mirja, ”Mirri” |
| Martti Kainulainen | … | Mirrin veli |
| Toivo Lahti | … | Mirrin isä |
| Anja Hatakka | … | maalaistyttö |
| Mai-Brit Heljo | … | sihteeri |
| Leo Jokela | … | kauppias |
| Armas Jokio | … | veneen omistaja |
| Uljas Kandolin | … | bussinkuljettaja |
| Kauko Kokkonen | … | autoa korjaava mies |
| Rauni Smeds | … | nainen auton vieressä |
| Brita Koivunen | … | laulusolisti |
| Pirkko Karppi | … | toimittaja |
| Mauno Hyvönen | … | toimittaja |
| Marja Korhonen | … | toimittaja |
| Kerttu Pälvi | … | nainen parvekkeella |
| Tarmo Manni | … | turisti |
| Nestori Lampi | … | turisti |
| Irja Kuusla | … | Mirrin äiti |
| Hannes Veivo | … | mies maantien laidassa |
| Pentti Irjala | … | humalainen pyöräilijä |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kassila kokeili yhdessä Osmo Harkimon kanssa elokuvantekoa omassa tuotantoyhtiössä, jollainen tapa oli muualla jo yleistynyt. Elokuva menestyi huonosti, ja kokeilu jäi ainoaksi. Pienessä tuotantoryhmässä oli näyttelijöiden lisäksi vain neljä henkilöä: ohjaaja, kuvaaja, äänittäjä ja järjestäjä. Elokuvanteon aikana äänittäjä Pentti Venovirta kuoli auto-onnettomuudessa hänen ja Harkimon ollessa palaamassa Lohjalta kuvauspaikalle. Harkimo loukkaantui lievästi.[2]
Kuvauksissa käytettiin mykkäkameraa, ja kaikki äänet tehtiin jälkituotannossa.[2]
Elokuva kuvattiin muun muassa Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja läntisellä Uudellamaalla.
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaisarvioissa vastaanotto oli hyvin myönteinen, ja elokuvaa pidettiin ajan suomalaisessa elokuvatuotannossa poikkeuksellisena.[3] Päivän Sanomien kriitikko vertasi sitä jopa samaan aikaan ensi-illassa olleeseen Jean Renoirin elokuvaan. Kriittisempi oli Greta Brotherus (Hufvudstadsbladet): ”Onhan tämä kevyt komedia - - mutta Lasisydän on kuitenkin laadukkaampi kuin useimmat kotimaiset huvinäytelmämme.”
Myöhemmässä arviossa Arto Pajukallio löytää elokuvasta suomalaiselle elokuvalle harvinaista herkkyyttä ja heijastusta luomisen tuskasta, vieraantumisesta ja sitoutumispelosta. Hän luonnehtii elokuvaa kokeelliseksi tie-elokuvaksi (Helsingin Sanomat 8.7.2011).[1] Markku Tuuli (Katso) pitää sitä vuoden 1981 arviossaan yhtenä ”suomalaisen elokuvahistorian merkkitöistä, [joka on] erilainen ja yllättävästi edelleen tuore työ”[3].