Leevi Lehto
Leevi Henrik Lehto (23. helmikuuta 1951 Asikkala – 22. kesäkuuta 2019 Helsinki[1]) oli suomalainen runoilija, kääntäjä, ohjelmoija ja kustantaja.
Lehdon tausta oli helluntailainen maanviljelijäperhe, jonka hän jätti 16-vuotiaana, samoin kuin koulunsa, ja muutti Helsinkiin. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa matematiikkaa ja valmistui 1978 pääaineenaan poliittinen historia.[2]
Lehto kertoi toukokuussa 2019 Helsingin Sanomille sairastuneensa MSA-tautiin.[3] Hän kuoli sairauteensa 68-vuotiaana 22. kesäkuuta 2019.[1]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1967 ilmestyneen esikoiskokoelmansa Muuttunut tuuli jälkeen Lehto julkaisi muun muassa viisi muuta runokokoelmaa, romaanin Janajevin unet (1992) ja kokeellisen proosateoksen Päivä (2004).
Vuosina 1970–1984 Lehto toimi aktiivisesti vasemmistolaisessa politiikassa ja oli SKP:n pääsihteeri Arvo Aallon avustaja vuosina 1971–1983. Hän on kertonut kirjoittaneensa lähes kaiken, mitä puolue tuolloin ”virallisesti” lausui. Hän oli SKP:n päälinjan ja SKP:n vähemmistön väliin sijoittuneen kolmaslinjalaisuutena tunnetun uudistusliikkeen perustaja 1980-luvun alussa yhdessä Juhani Ruotsalon kanssa ja SKP:n keskuskomitean jäsen vuosina 1982–1984. 2000-luvulla hän luonnehti itseään ”ei-vasemmistolaiseksi kommunistiksi”.[2]
Vuosina 1983–1997 Lehto toimi päätoimisena suomentajana kääntäen romaaneja, muistelmia, filosofisia ja sosiologisia teoksia, runoutta (muun muassa John Ashberyn Flow Chart (1991), suomeksi Vuokaavio (1994)) ja asiatekstejä. Vuodesta 1997 vuoteen 2002 hän oli helsinkiläisen Viestintä Oy Substanssin suunnittelujohtaja ja sen jälkeen vuosina 2002–2003 Kynämies Oy:n verkkoviestinnästä vastaava johtaja.[2]
Lehto toimi Tuli&Savu-runouslehden päätoimittajana vuosia 2002–2003, Runoyhdistys Nihil Interitin puheenjohtajana vuosina 2003–2006 ja Helsingin Poetiikkakonferenssin suunnittelutyöryhmän vetäjänä vuosina 2005–2008. Hänet tunnetaan myös digitaalisen runouden sekä äänirunouden kehittäjänä.[2]
Lehto opetti runoutta helsinkiläisessä Kriittisessä korkeakoulussa. Hän oli Kuopion Äänirunousseminaarin suunnitteluryhmien jäsen, brasilialaisen Sibila-runouslehden toimitusneuvoston jäsen ja yhdysvaltalaisen Electronic Poetry Centerin (EPC) avustava toimittaja.[4]
Lehdon tuotantoa on käännetty englanniksi, portugaliksi, ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, hollanniksi, venäjäksi ja kiinaksi. Hänen englanninkielinen runoteoksensa Lake Onega and Other Poems ilmestyi marraskuussa 2006.[5]
Ntamo on Lehdon 2007 perustama kirjankustantamo. Yritys toimii on demand -periaatteella eli tilausperiaatteella, jolloin kirjoja painetaan vasta sitä mukaa, kun niitä tilataan.[2]
Lehto on suomentanut James Joycen teoksen Ulysses. Käännös julkaistiin kesäkuussa 2012, kun tekijänoikeussuoja oli edellisenä vuonna päättynyt. ”Uutta käännöstä tarvitaan”, hän sanoi. Teoksen 14. lukuun hän omien sanojensa mukaan oli "upottanut Suomen kirjallisuuden historian".[2][6] Lehto oli kääntänyt kyseisessä luvussa olevat tyylipastissit, jotka pohjautuivat eri aikakausien englantilaiseen proosaan, mukailemalla vastaavien aikakausien tyylilajeja suomenkielisessä kirjallisuudessa aina Agricolasta Eino Leinoon (ks. Ulysses luku 14 viite 26 s. 432).
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muuttunut tuuli. Helsinki: Otava, 1967.
- Rakkauden puheesta. Helsinki: Otava, 1969.
- Ihan toinen iankaikkisuus. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-12179-0
- Janajevin unet. Helsinki: Taifuuni, 1992. ISBN 951-581-009-4
- Ja hänen nimensä oli kuulemiin, libretto kantaattiin, säv. Atso Almila, 1993.
- Kielletyt leikit. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13270-9
- Ääninen. Helsinki: Like, 1997. ISBN 951-578-524-3
- Ampauksia ympäripyörivästä raketista. Turku: Savukeidas, 2004. ISBN 952-5500-05-5
- Päivä. Helsinki: Kirja kerrallaan, 2004. ISBN 952-5439-77-1
- Alussa oli kääntäminen. 2000-luvun poetiikkaa. Turku: Savukeidas, 2008. ISBN 952-5500-32-2
- ”Suloinen kuulla kuitenkin tuo oisi.” Esseitä 2010–2017. Helsinki: ntamo, 2017. ISBN 978-952-215-681-5.
- Handy McCoystysen rakkauslaulu. Helsinki: ntamo, 2019. ISBN 978-952-215-783-6.
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2. sija Parnasson lyriikkakilpailussa 1967
- Nuori Voima -palkinto ansioituneesta työstä runouden monimuotoisuuden edistämiseksi (2007)[7]
- Eino Leinon palkinto 2015[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leevi Lehdon sivusto (arkistoitu versio)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kangasluoma, Emilia: Kirjailija Leevi Lehto on kuollut (Digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 22.6.2019. Viitattu 22.6.2019.
- ↑ a b c d e f Leppänen, Veli-Pekka: Runoilija on luotu lähtemään. Helsingin Sanomat, 23.2.2011, s. C 3. Artikkelin verkkoversio (tilaajille).
- ↑ Kauppinen, Touko: Kirjailija Leevi Lehto luuli olevansa burnoutissa – diagnoosi oli lohduton, ja nyt kaikki tuntuu hyvästien jättämiseltä (Digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 5.5.2019. Viitattu 5.5.2019.
- ↑ Leevi Lehto Electronic Poetry Center. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Lake Onega and Other Poems Salt Publishing. Arkistoitu 21.9.2011. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Kantola, Janna: Liki kilo lisää James Joycea. Helsingin Sanomat, 14.6.2012, s. C1.
- ↑ Nuori Voima -palkinto Leevi Lehdolle Yle Uutiset. 5.6.2007. Viitattu 14.12.2022.
- ↑ Pääkkönen, Sirpa: Leevi Lehto palkittiin Eino Leinon palkinnolla HS.fi. 24.3.2015. Viitattu 24.3.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
