Loranthaceae
Loranthaceae | |
---|---|
Loranthus europaeus |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Streptophyta |
Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Yläluokka: | Euphyllophyta |
Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Ylälahko: | Santalanae |
Lahko: | Santalales |
Heimo: |
Loranthaceae Juss., nom. cons. |
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Loranthaceae on kasviheimo koppisiemenisten Santalales-lahkossa. Heimoa on aiemmin kutsuttu mistelikasveiksi, mutta mistelien (Viscum) osoittauduttua santelikasvien (Santalaceae) heimoon kuuluviksi, kyseinen nimi ei enää ole sopiva.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvit ovat tavallisesti toisten kasvien rungoilla ja oksilla kasvavia loisia, jotka muodostavat pahkan kiinnittymiskohtaansa. Siitä lähtee isännän pintaa myöten kulkevia juuria, jotka muodostavat usein sekundaarisia pahkoja. Varastohiilihydraatti on inositolia. Juurikarvat puuttuvat. Kasvien karvoitus on usein monimutkainen. Lehdet sijaitsevat nivelettömällä varrella tavallisesti vastakkaisesti, joskus kierteisesti, ja ovat melko paksuja, suonitukseltaan huomaamattomia ja ehytlaitaisia. Joskus kasvit ovat kaksikotisia. Kukat ovat tavallisesti perällisiä, säteittäisiä, 3–9-lukuisia, keskikokoisia tai isoja, harvoin pieniä ja kehättömiä. Verhiö on heikosti kehittynyt, teriö pitkä ja kapean putkimainen, kirkasvärinen, usein punainen ja/tai oranssinvärinen. Sikiäin on kehänalainen, ja siinä on 4–12 siemenaihetta pohjaistukassa. Hedelmä on marja, joskus pähkinä. Siemenen endospermi on lehtivihreällinen, harvoin se puuttuu. Tulppamainen alkiokin on lehtivihreällinen, keskikokoinen tai pitkä; sirkkalehtiä voi olla jopa 11 (Psittacanthus).[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heimo on levinnyt pääasiassa tropiikkiin, joitakin lajeja on lämpimillä alueilla[1].
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Loranthaceae koostuu 77 suvusta ja 950 lajista. Heimo on alkanut erilaistua vasta 28–40 miljoonaa vuotta sitten.[1]
Lounaisaustralialainen puuksi kasvava Nuytsia floribunda – sukunsa ainoa laji – on heimossa fylogeneettisesti erillisin. Sen aineenvaihdunta tuottaa ellaghappoa, lehdet ovat järjestyneet kierteisesti, ja se on yksikotinen. Kukintolapakko on kasvutavaltaan terttumainen ja kukinto koostuu kolmekukkaisista pikkuviuhkoista. Kukat ovat perättömiä, ja niissä on 6–8 erillistä ja keltaista terälehteä. Hedelmä on kuiva ja kolmisiipinen. Alkion sirkkalehtiä on 3–6, ja ne ovat lehtimäisiä.[1]
Heimon runsaslajisimmat suvut ovat Tapinanthus (250 lajia), Psittacanthus (120 lajia), Amyema (95 lajia), Agelanthus (60 lajia), Struthanthus (50 lajia) ja Phthirusa (40 lajia).[1]
Suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heimon suvut ovat:[2]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Aetanthus nodosus on eteläamerikkalainen puoliloinen.
-
Ileostylus micranthus Uudesta-Seelannista
-
Ligaria cuneifolia Argentiinassa
-
Scurrula yadoriki -lajin kukka Japanissa
-
Tapinanthus globifer Burkina Fasossa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since.] mobot.org. Viitattu 21.11.2017.
- ↑ List of genera in loranthaceae data.kew.org. Viitattu 21.11.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Levinneisyyskartta: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/loranthaceae.gif