Luola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee geologiaa. Luola on myös suomalainen lyhytelokuva. Myös ihmisvoimin louhittua kallion sisään tehtyä tilaa kutsutaan luolaksi.
Chýnovsin luolat lähellä Chýnovin kaupunkia, Tšekissä.
Luola Saltan maakunnassa Argentiinassa.
Kungasgrottan (Kuninkaanluola) Ångermanlandin Skulebergetissä, Ruotsissa.
Högbergetin luola Kirkkonummella.

Luola on kallioperässä tai maaperässä oleva luonnonvoimien muodostama onkalo. Monet eläimet ja alkukantaiset ihmiset ovat eläneet luoliin rakentamissaan pesissä. Ihmisistä luolia ovat käyttäneet esimerkiksi sotapakolaiset, shamaanit, rikolliset, saarnaajat ja erakot. Luolat ovat toimineet myös kirkkoina.[1] Luolien tutkimista kutsutaan speleologiaksi.

Luolien synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luolat jaetaan alkuperän perusteella primääriluoliin ja sekundäärisiin luoliin. Primääriluola muodostuu samalla kun kivi sen ympärillä muuttuu kiinteäksi (esimerkiksi laavatunneli), sekundäärinen luola taas muodostuu ympäröivän kiven jo kiinteydyttyä tai kerrostuttua. Suurin osa luolista on sekundäärisiä, ja sekundääriluolia voi syntyä monella eri tavalla.

Esimerkiksi kalkkikiveen muodostuu karstiluolia veden syövyttäessä kalkkikiveen onkalon. Kiviainekseen, joka ei sisällä kalsiumkarbonaattia (esimerkiksi graniitti), ei vesi voi syövyttää onkaloita, mutta vaikkapa jääkauden aiheuttamat maankuoren liikkeet saattavat halkoa kalliota tai pinota lohkareita röykkiöiksi siten, että lohkareiden väliin muodostuu koloja. Mikäli tällainen kolo on riittävän suuri, se voidaan katsoa luolaksi.

Susiluola Kristiinankaupungissa.

Luolat Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen graniittivoittoisessa kallioperässä primääriluolia ei esiinny ja monet sekundääriluolatyypitkin ovat harvinaisia. Suomessa luolaksi määritellään kallioperän tai maaperän onkalo, johon mahtuu mukavasti ainakin 2–3 ihmistä, tai kalliolipat tms. suuret tilat, joiden alle voi leiriytyä ainakin 10 ihmistä. Myös pienempi onkalo, jolla on geologista tai historiallista arvoa, voidaan laskea luolaksi.[2]

Tyypillisimpiä luolia Suomessa ovat jääkauden muovaamat lohkareluolat, esimerkiksi Pahojärven piilokirkko. Suomessa on löydetty noin 1 000 luolaa.[3]

  1. Seikkalija löytää luolan Aviisi 11/2006. Viitattu 7.8.2015.
  2. On Finnish Caves, Kejonen, Aimo, 1997
  3. Tuhannen luolan maa, Suomen luonto 2/2002

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.