Maila Talvio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maila Talvio
Maila Talvio 1910-luvulla.
Maila Talvio 1910-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt17. lokakuuta 1871
Hartola, Suomi
Kuollut6. tammikuuta 1951 (79 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Esikoisteos Haapaniemen keinu (1895)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Maila Talvio (oikea nimi Maria Mikkola, o.s. Winter;[1] 17. lokakuuta 1871 Hartola – 6. tammikuuta 1951 Helsinki[2]) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, puhekokoelmia ja elämäkertoja. Hänen puolisonsa oli professori J. J. Mikkola.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maila Talvion vanhemmat olivat Hartolan kappalainen, myöhemmin kirkkoherra Adolf Magnus Winter (1828–1880) ja Julia Malvina Bonsdorf (1836–1926). Perheessä oli yhdeksän lasta. Mailan ollessa yhdeksänvuotias perheen isä kuoli, minkä jälkeen perhe muutti Hartolan syrjäiselle Nipulin maatilalle. Siellä Talvio tutustui torpparilaitokseen ja sen epäkohtiin, joita hän myöhemmin käsitteli teoksissaan. Talvio kävi Helsingin suomalaisen tyttökoulun, josta valmistuttuaan hän palasi 16-vuotiaana sisarustensa kotiopettajaksi. Samalla Talvio aloitti myös kirjoittamisen. Vuonna 1890 hän tapasi kielitieteilijä J. J. Mikkolan ja avioitui tämän kanssa 1893.

Muutettuaan Helsinkiin Talvio tutustui miehensä välityksellä Päivälehden piirissä toimiviin kirjailijoihin ja runoilijoihin, kuten Kasimir ja Eino Leinoon. Talvio alkoi myös itse kirjoittaa Päivälehteen ja Suomen Kuvalehteen ja taisteli sortovuosien aikana Suomen oikeuksien puolesta. Talvio matkusteli miehensä kanssa useita kertoja Keski- ja Itä-Euroopassa ja opiskeli samaan aikaan puolan kieltä ja käänsi suomeksi useita puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin teoksia. Talvion kotonaan Helsingissä pitämä kirjallinen salonki tuli tunnetuksi.

Talvion esikoisteos oli 1895 julkaistu novellikokoelma Haapaniemen keinu. Kirjallisen läpimurtonsa hän teki vuonna 1901 julkaistulla romaanilla Pimeänpirtin hävitys jossa melodraaman keinoin kuvattiin maaseudun maanomistusolojen ja torpparilaitoksen epäkohtia. Vaikka Talvio kirjoissaan käsitteli maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia, hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä. 1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi ja psykologiset ongelmat, ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös Talvion terveenä pitämän suomenkielisen maaseudun sekä rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915). 1920-luvun lopulla Talviolle alkoi uusi luomiskausi, jolloin hän keskittyi historiallisiin romaaneihin. Niitä olivat vuosina 1929–1935 julkaistu Helsingin historiaan liittyvä romaanitrilogia Itämeren tytär sekä hänen viimeinen romaaninsa Linnoituksen iloiset rouvat (1941), jossa tapahtumaympäristönä oli Suomen sodan aikainen Viaporin linnoitus. Talvio testamenttasi tuotantonsa tekijänoikeudet Helsingin yliopiston Satakuntalaiselle Osakunnalle, jonka inspehtorina hänen puolisonsa J. J. Mikkola toimi pitkään.

Maila Talvio ja J. J. Mikkola asuivat Helsingin Meilahdessa sijainneessa, vuonna 1884 valmistuneessa Laaksolan huvilassa, joka oli 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla Helsingin yliopiston Satakuntalaisen osakunnan opiskelijoiden, tiedemiesten ja kirjailijoiden kokoontumispaikka.[3]

Talvio toimi 1910-luvulta alkaen aktiivisesti tuberkuloosin torjuntatyössä. Hän kirjoitti teoksen Ne 45 000 (1932) ja myös käsikirjoituksen samannimiseen elokuvaan, joka sai ensi-iltansa vuotta myöhemmin. Hän oli myös innokkaasti mukana Satakuntalaisen Osakunnan keräystyössä, jonka tuloksena Harjavaltaan perustettiin Satalinnan keuhkotautiparantola. Talvio oli yhdessä aviomiehensä ja V. A. Koskenniemen kanssa aktiivisesti mukana kulttuuriyhteistyössä natsi-Saksan ja fasistisen Italian kanssa. Vuonna 1936 Talvio vieraili Saksassa, jossa hän tapasi kansallissosialismin pääideologin Alfred Rosenbergin ja kansallissosialistisen valtakunnan naisliiton (NS-Frauenschaft) valtakunnanjohtajan Gertrud Scholtz-Klinkin.[3]

Maila Talvion ja J. J. Mikkolan avioliitto oli lapseton. Talvio olisi halunnut Laaksolan huvilasta museon, mutta sodanjälkeisessä ilmapiirissä Helsingin kaupunki ei suostunut ottamaan testamenttilahjoitusta vastaan. Tästä närkästyneenä Talvio määräsi Laaksolan huvilan purettavaksi, mikä tapahtui hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1954. Huvilan paikalla on Laila Pullisen veistämä ja vuonna 1971 paljastettu ”Itämeren tytär” -muistomerkki.[3]

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Meilahdessa sijaitsee Talvion mukaan nimetty puisto, jossa on Maila Talvion muistomerkki.

Hieman ennen kuolemaansa Talvio sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon Helsingin 400-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1950.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Haapaniemen keinu, 1895
  • Nähtyä ja tunnettua, 1896
  • Aili, romaani. 1897
  • Kaksi rakkautta, romaani. 1898
  • Suomesta pois, 1899
  • Johan Ludvig Runeberg, 1900
  • Kansan seassa, romaani. 1900
  • Pimeän pirtin hävitys, romaani. 1901
  • Rumaa ja kaunista, 1901
  • Peter Wieselgren, Helsinki: Raittiuden ystävät, 1902 Mukaelma Sigfid Wieselgren'in teoksesta
  • Juha Joutsia, romaani. 1903
  • Muuan äiti, 1904
  • Savipäiviltä, 1904
  • Kauppaneuvoksen kuoltua, 1905
  • Louhilinna, romaani. 1906
  • Eri teitä, 1908
  • Puheita, 1908
  • Anna Sarkoila: 3-näytöksinen näytelmä, WSOY 1910
  • Tähtien alla, romaani. 1910
  • Kirjava keto, 1911
  • Elinan häät, 1912
  • Hämähäkki ja muita kertomuksia, 1912
  • Kun meidän kaivosta vesi loppui, 1913
  • Talonhuijari, 1913
  • Yölintu, romaani. 1913
  • Huhtikuun-manta, 1914
  • Elämänleikki ynnä muita puheita maalaisille, 1915
  • Lempiäniemen tyttäret, 1915
  • Niniven lapset, romaani. 1915
  • Elämän kasvot, romaani. 1916
  • Kultainen lyyra, 1916
  • Kootut teokset 1–8, 1917–26
  • Silmä yössä, romaani. 1917
  • Näkymätön kirjanpitäjä, novellikokoelma. 1918
  • Kurjet, romaani. 1919
  • Yötä ja aamua, 1919
  • Valkea huvila, 1920
  • Kihlasormus, romaani. 1921
  • Kirkonkellot, romaani. 1922
  • Viimeinen laiva, 1922
  • Opin sauna, romaani. 1923
  • Sydämet, novellikokoelma. 1924
  • Hiljentykäämme, 1929
  • Itämeren tytär, sarja. Werner Söderström, 1929–36:
    • 1. Kaukaa tullut (1929)
    • 2. Hed-Ulla ja hänen kosijansa (1931)
    • 3. Hopealaiva (1936)
  • Ne 45 000, 1932
  • Leipäkulta, 1934
  • Millaista parantolassa on, 1935
  • Terveisiä, 1936
  • Itämeren tytär, WSOY 1940 (sisältää osat 1–3)
  • Linnoituksen iloiset rouvat, 1941
  • Rukkaset ja kukkaset, 1947
  • Lokakuun morsian, 1948
  • Juhlavalkeat, 1948
  • Rukkaset ja kukkaset, 1947
  • Rakkauden riemut ja tuskat, valitut novellit, 1949
  • Kootut teokset I–XIII, 1951
  • Valitut teokset, 1953
  • Linnoituksen iloiset rouvat, 1982

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Liisi Huhtala, Maila Talvio, Biografiasampo. Viitattu 8.1.2024
  2. ↑ Liisi Huhtala: Talvio, Maila kansallisbiografia.fi. Viitattu 24.12.2021.
  3. ↑ a b c Nupponen, Sakari: Vain muistomerkki jäi – Natsimielinen kirjailija määräsi huvilansa hävitettäväksi Meilahdessa 23.3.2021. Helsingin Uutiset.
  4. ↑ Raimo Pullat, Suomi ja Puola. Suhteita yli Itämeren 1917–1941, s. 153

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Koskenniemi, V. A.: Maila Talvio. 1946
  • Tuulio, Tyyni: Maila Talvion vuosikymmenet I–II. 1963–1965.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maila_Talvio&oldid=22380532”