Marie Tharp

Marie Tharp
Henkilötiedot
Syntynyt	30. heinäkuuta 1920 Ypsilanti, Michigan, Yhdysvallat
Kuollut	23. elokuuta 2006 (86 vuotta) Nyack, New York, Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Michiganin yliopisto Tulsan yliopisto
Instituutti	Columbian yliopisto
Tutkimusalue	geologia, meritiede, kartografia
Tunnetut työt	merenpohjan kartat ja Atlantin keskiselänteen rotkon löytäminen
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Marie Tharp (30. heinäkuuta 1920 Ypsilanti, Michigan, Yhdysvallat – 23. elokuuta 2006 Nyack, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen geologi, meritieteilijä ja kartografi. Hän teki yli 30 vuotta kestäneen uran Columbian yliopiston Lamontin geologisessa observatoriossa, jossa hän tutki merenpohjasta kaikuluotaamalla kerättyä raakadataa. Hän loi ensimmäiset tarkat kartat merenpohjasta ja auttoi ymmärtämään, että merenpohja ei ollut tasaista laaksoa. Lisäsi hän löysi valtamerten keskiselänteiden kautta todisteita mannerliikunnoista.

Elämä

Nuoruus ja opiskelu

Marie Tharp syntyi vuonna 1920 Michiganin Ypsilantissa. Hänen vanhempansa olivat William ja Bertha Tharp. William Tharp työskenteli maatalousministeriössä maanmittaajana. William-isän työn takia perhe muutti usein, ja Marie kävi noin 17:ää koulua ennen high schoolista valmistautumistaan. Tharpit asettuivat Ohion Bellefontaineen, kun William jäi eläkkeelle. Bertha-äidin kuoleman jälkeen vuonna 1936 Marie piti välivuoden auttaakseen isäänsä maatilan kanssa.

Marie Tharp aloitti vuonna 1939 opinnot Ohion yliopistossa. Hänen pääaineensa collegessa oli musiikki, ja hän oletti, että hänestä tulisi äitinsä tavoin opettaja. Tharp sai kuitenkin valmistumisensa jälkeen ajalleen poikkeuksellisen mahdollisuuden, kun hän pääsi toisen maailmansodan ansiosta Michiganin yliopiston nopeutettuun sotaohjelmaan. Sodan takia monet nuoret miehet olivat taistelemassa, joten naiset saivat enemmän tilaa myös yliopistoissa. Tharp valmistui maisteriksi 1944.

Tharp oli erikoistunut öljygeologiaan, ja hän työskentelikin hetken aikaa öljyteollisuudessa. Hän ei kokenut työtä kuitenkaan palkitsevaksi ja hakeutui opiskelemaan Tulsan yliopistoon. Hän sai 1948 matematiikan alemman korkeakoulututkinnon.

Ura

Tharp sai vuonna 1948 paikan Columbian yliopistosta Maurice Ewingin tutkimusapulaisena. Siellä hän tapasi Bruce C. Heezenin. He aloittivat noin 30 vuotta kestäneen tutkimusyhteistyön.

Ewing muutti ryhmineen vuonna 1949 uuteen Lamontin geologiseen observatorioon. Marie Tharp ja Bruce Heezen päätyivät projektiin, jonka tarkoituksena oli kartoittaa merenpohjaa. Siitä tiedettiin vielä 1950-luvullakin hyvin vähän, ja sen uskottiin olevan tasankoa. Tharp ei itse päässyt tutkimusmatkoille, sillä naisia ei vielä päästetty tutkimusaluksille. Heezen keräsi kaikuluotaamalla kerättyä raakadataa aluksilla ja lähetti ne Tharpille.

Tharp huomasi vuonna 1953 kaikuluotaimen kuvista, että keskellä Atlantin keskiselännettä näytti olevan rotko. Hän uskoi, että rotko olisi yhtenäinen vajoama, joka voisi myös todistaa merenpohjan laajenevan mannerliikuntojen seurauksena. Heezen ei uskonut heti Tharpin löydökseen, ja tältä meni noin vuosi Heezenin vakuuttamiseen. Heezen ja Ewing julkaisivat vuonna 1956 löydön American Geophysical Unionin tapaamisessa. Ensireaktio vaihteli ihmettelystä epäilyyn.

Tharp tuotti kaikuluotainkuvista myös ensimmäisiä merenpohjasta tehtyjä karttoja. Hän piirsi kaikuluotaimista kynän ja viivottimen avulla karttaa. Piirrokset todistivat, että merenpohja ei ole tasainen vaan siellä on kanjoneita, selänteitä ja vuoria. Pohjoisesta Atlantista julkaistiin kartta vuonna 1957, eteläisestä Atlantista 1961 ja Intian valtamerestä 1964. Tharpin ”The World Ocean Floor” -kartta julkaistiin 1977.

Tharp jäi vuonna 1983 eläkkeelle Columbian yliopistosta ja perusti kotikaupunkiinsa Nyackiin karttoja tekevän yrityksen. Hän kuoli syöpään vuonna 2006.

Merkitys ja tunnustukset

Tharpin ura oli merkittävä sekä mannerliikuntateorian että merenpohjan kartoittamisen kannalta. Hänen 1950–1970-luvuilla tekemänsä urakka auttoi kehittämään ensimmäiset kartat merenpohjasta. Hänen löydöksensä auttoivat hyväksymään mannerliikuntoja, joka oli vielä 1940-luvun lopulla hyvin kumouksellinen teoria.

Tharpia pidetään myös naisuranuurtajana geologian alalla, jota olivat miehet pitkään hallinneet. Hänen uransa saavutuksia alettiin oikeastaan tunnustaa vasta 1990-luvulla. Hän sai vuonna 1996 Society of Women Geographersin palkinnon ainutlaatuisesta saavutuksesta, ja Kongressin kirjaston Phillips Society nimesi hänet 1997 1900-luvun merkittävimpien kartografien joukkoon.