Mark Coleman

Mark Coleman
Coleman vuonna 2005
Henkilötiedot
Syntynyt	20. joulukuuta 1964 Fremont, Ohio
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Vapaaottelija
Lempinimi	The Hammer
Aktiivisena	1996–2006, 2009–2010
Pituus	185 cm
Paino	93 kg
Painoluokka	Raskassarja (1997–2006) Alempi raskassarja (2009–2010)
Kätisyys	oikea
Taistelutyyli	vapaapaini
Seura	Team Hammer House
Tilastot
Ottelut	26
Voitot	16
– tyrmäyksellä	8
– luovutuksella	4
– päätöksellä	4
Tappiot	10
– tyrmäyksellä	3
– luovutuksella	5
– päätöksellä	2
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mark Daniel Coleman (s. 20. joulukuuta 1964 Fremont, Ohio) on yhdysvaltalainen uransa lopettanut vapaaottelija, painija ja showpainija. Hän voitti kaksi UFC turnausta ja kerran UFC:n raskaansarjan mestaruuden. Coleman otteli myös Japanissa, jossa hän voitti Priden avoimen sarjan turnauksen 2000. Häntä pidetään vapaaottelun "ground-and-pound" luojana. Coleman voitti painiurallaan MM-hopeaa vapaapainissa ja kolmesti Pan-Amerikan mestaruuden.

Vapaaottelu

Coleman kiinnostui vapaaottelusta nähtyään sattumalta televisiossa näytettyä UFC 1 turnausta.

UFC (1996–1999)

Avoin turnausvoitto (1996)

Coleman osallistui 12. heinäkuuta 1996 UFC 10 -tapahtumaan, jossa käytiin avoimessa painoluokassa käytävä kahdeksan ottelijan turnaus. Hän voitti ensimmäisellä kierroksella Moti Horensteinin teknisellä tyrmäyksellä vietyään vastustajansa mattoon ja lyöden tuomarin päätökseen saakka. Toisella kierroksella Coleman kohtasi Gary Goodridgen, joka oli osallistunut kerran aiemmin UFC:n turnaukseen. Coleman voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä, kun Goodridge ei jaksanut enää taistella vastaan. Loppuottelussa Coleman kohtasi edellisen UFC turnauksen voittaneen Don Fryen. Hän voitti mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä, kun ottelua oli käyty 11 minuuttia.

Toinen turnausvoitto (1996)

Coleman osallistui kaksi kuukautta myöhemmin toiseen UFC:n avoimeen turnaukseen, joka käytiin UFC 11 -tapahtumassa. Hän voitti avauskierroksella Julian Sanchezin 45 sekunnissa kuristuksella. Toisella kierroksella Coleman sai vastaansa Brian Johnstonin, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä, kun Johnston luovutti Colemanin lyönneistä. Coleman lopulta julistettiin turnauksen voittajaksi, kun loppuotteluun päässyt Scott Ferrozzon luovutti ottelun oltuaan liian väsynyt ottelemaan mestaruudesta.

Raskaansarjan mestaruus (1997)

Coleman kohtasi 7. helmikuuta 1997 Dan Severnin superottelussa, joka oli samalla UFC:n historian ensimmäisestä raskaansarjan mestaruudesta. Severn oli aiemmin voittanut superottelun Ken Shamrockia vastaan 1996. Ottelu käytiin UFC 12 -tapahtumassa, jossa Coleman voitti mestaruuden päälukolla ottelun alussa.

Hän puolusti mestaruuttaan ensimmäisen kerran 27. heinäkuuta 1997 Maurice Smithia vastaan. Ottelu käytiin UFC 14 -tapahtumassa. Hän hävisi 21 minuuttia kestäneen ottelun tuomariäänin.

Mestaruuden jälkeen (1998–1999)

Coleman piti taukoa käytyään eturistisiteen leikkauksessa ja palasi lähes vuoden tauon jälkeen toukokuussa 1998. Hän kohtasi Pete Williamsin UFC 17 -tapahtumassa, jossa Coleman hävisi ottelun tyrmäyksellä toisen erän alussa saatuaan Williamsin potkusta päähän.

Tammikuussa 1999 Coleman kohtasi Pedro Rizzon, joka oli voittanut kaikki kuusi ottelua urallaan. Coleman hävisi kamppailun hajaäänin.

Pride (1999–2006)

Coleman siirtyi UFC:n jälkeen Prideen, jossa hän kohtasi Nobuhiko Takadan huhtikuussa 1999. Coleman hävisi kamppailun kantapäälukolla toisen erän alussa. Marraskuussa hän kohtasi Ricardo Moraisin PRIDE 8 -tapahtumassa. Coleman voitti ottelun tuomariäänin.

Avoimen sarjan turnaus (2000)

Coleman otti osaa Priden avoimessa painoluokassa käytävään turnaukseen. Ensimmäinen kierros käytiin 30. tammikuuta 2000, jolloin hän kohtasi Masaaki Sataken. Coleman voitti ottelun niskalukolla ensimmäisen erän alussa. Turnaus jatkui 1. toukokuuta, jolloin käytiin kaikki loput ottelut. Coleman kohtasi toisella kierroksella Akira Shojin, jonka hän voitti tuomariäänin. Kolmannella kierroksella Coleman kohtasi Kazuyuki Fujitan, joka luovutti ottelun jo kahden sekunnin jälkeen kulmamiesten heitettyä pyyhkeen kehään. Fujita oli ottanut edellisessä ottelussa Mark Kerria vastaan osumaa, jonka vuoksi hän ei ollut täysin kunnossa otellakseen Colemania vastaan. Loppuottelussa hän kohtasi Igor Vovchanchynin, joka oli voittamaton kahdeksaan otteluun Pridessa. Coleman voitti Vovchanchynin teknisellä tyrmäyksellä, joka luovutti Colemanin polvipotkuihin toisen erän alussa.

Turnauksen jälkeen (2001–2003)

Voitettuaan Pride turnauksen Coleman otteli seuraavaksi maaliskuussa 2001 Allan Goesia vastaan. Ottelu käytiin PRIDE 13: Collision Course -tapahtumassa, jossa hän voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä polvipotkuilla ensimmäisen erän alussa. Syyskuussa Coleman kohtasi entisen Rings turnauksen mestarin ja MM-hopeaa jujutsussa saavuttaneen Antônio Rodrigo Nogueiran. Hän hävisi kamppailun triangelikäsilukolla ensimmäisessä erässä.

Seuraavan kerran Coleman nähtiin kehässä kesäkuussa 2003, kun hän kohtasi urallaan toisen kerran Don Fryen. Ottelu käytiin PRIDE 26 -tapahtumassa, jossa Coleman voitti ottelun tuomariäänin.

Raskaansarjan turnaus ja viimeiset ottelut Pridessa (2004–2006)

Coleman osallistui toisen kerran Priden järjestämään turnaukseen huhtikuussa 2004, tällä kertaa se käytiin raskaassasarjasa. Hän kohtasi ensimmäisellä kierroksella Priden hallitsevan raskaansarjan mestarin Fjodor Jemeljanenkon. Coleman hävisi ottelun käsilukolla ensimmäisen erän alussa ja putosi jatkosta.

Lyhyeksi jääneen turnauksen jälkeen Coleman kohtasi Mirko Filipovićin, joka oli aiemmin otellut Priden raskaansarjan tilapäisestä mestaruudesta. Ottelu käytiin PRIDE 29 -tapahtumassa, jossa hän hävisi kamppailun tyrmäyksellä Filipovićin lyönteihin. Coleman ei kyennyt viemään häntä mattoon ja hävisi pystyottelussa selkeästi Filipovićille. Lokakuussa hän otteli ensimmäistä kertaa Euroopassa, kun Coleman kohtasi Milco Voornin Bushido Europe: Rotterdam Rumble -tapahtumassa. Hän voitti ottelun käsitriangelikuristuksella 56 sekunnissa.

Helmikuussa 2006 Coleman kohtasi Priden keskisarjan mestarin Maurício Ruan, joka otteli ensimmäistä kertaa raskaassasarjassa. Hän voitti ottelun 49 sekunnissa, kun Ruan kyynärpää meni sijoiltaan Colemanin kaadettua vastustajansa mattoon. Lokakuussa hän kohtasi toisen kerran Fjodor Jemeljanenkon, jolle Coleman hävisi myös toistamiseen käsilukolla. Ottelu oli samalla viimeinen Pridessa, kun UFC osti organisaation.

Paluu UFC:hen ja uran päätös (2009–2010)

Coleman palasi UFC:hen 10 vuoden jälkeen, kun hän kohtasi toisen kerran urallaan Maurício Ruan tammikuussa 2009. Ottelu käytiin UFC 93 -tapahtumassa illan toisena pääotteluna. Coleman otteli samalla ensimmäistä kertaa urallaan alemmassa raskassarjassa. Hän hävisi ottelun teknisellä tyrmäyksellä kolmannen erän lopussa. Ottelu palkittiin illan kamppailu bonuksella. Heinäkuussa Coleman kohtasi Stephan Bonnarin UFC 100 -tapahtumassa. Hän voitti ottelun tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28).

Helmikuussa 2010 Coleman kohtasi Randy Couturen UFC 109 -tapahtumassa. Kaksikon oli määrä kohdata vuonna 1998, mutta Couture kärsi tuolloin loukkaantumisesta ja joutui jättämään ottelun väliin. Otteli oli samalla ensimmäinen kerta, kun UFC Hall of Famen jäsenet ottelivat keskenään. Coleman hävisi kamppailun takakuristuksella toisen erän alussa. Hänet vapautettiin UFC-sopimuksestaan ottelun jälkeen.

Showpaini

Mark Coleman
Henkilötiedot
Syntynyt	20. joulukuuta 1964
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Showpainija
Kehänimet	Coleman
Aktiivisena	2000–2005, 2007, 2010
Pituus	185 cm
Paino	102 kg
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Coleman aloitti showpainin otellessaan Japanissa vapaaottelun parissa, kun hänet kutsuttiin Mark Kerrin pariksi 31. joulukuuta 2000 ottelemaan Inoki Bom-Ba-Ye 2000 -tapahtumassa Takashi Iizukaa ja Yuji Nagataa vastaan pariottelussa. Kaksikko voitti ottelun 12 minuutin jälkeen.

New Japan Pro-Wrestling (2001)

Coleman otteli heinäkuussa 2001 yhden painiottelun NJPW Dome-Quake -tapahtumassa. Hän voitti noin 8 minuutin ottelussa Yuji Nagatan.

All Japan Pro Wrestling (2002–2003)

Coleman paini seuraavan kerran All Japan Pro Wrestlingissä kahden ottelun verran yhdessä seurakaverinsa Kevin Randlemanin kanssa. Ensin marraskuussa 2002 he kohtasivat WRESTLE-1 -tapahtumassa pariottelussa Hiroshi Hasen ja Satoshi Kojiman. Coleman hävisi Randlemanin kanssa yli 16 minuuttia kestäneen ottelun. Toisen ottelun kaksikko kävi AJPW 2ND WRESTLE-1 -tapahtumassa, joka esitettiin 19. tammikuuta 2003. Coleman ja Randleman kohtasivat Jan The Giant Convictin ja Singh The Giant Convictin. Singh paiskasi Colemanin "Powerbomb" -liikkeellä kahdesti, mutta kolmannella yrittämällä Coleman onnistui pinnaamaan Singhin hurricanranan päätteeksi.

Hustle ja Pro Wrestling Zero1 (2004–2005)

Coleman jatkoi showpainiuraansa yksityisessä Hustlessa ja yhteistyöpromootion Pro Wrestling Zero-Onessa. Hän oli osana roistohahmo Generalissimo Takadan Monster Army joukkoja ja kohtasi ensimmäisessä ottelussaan Toshiaki Kawadan tammikuussa 2004. Coleman hävisi ottelun tuomarin päätöksellä kuuden minuutin jälkeen. Hän jatkoi paripainia muiden Monster Army tallin painijoiden kanssa, kuten Dan Bobish, Commander An Jo ja Giant Silva. Myöhemmin toukokuussa 2005 Coleman potkittiin tallista pois hävittyään Naoya Ogawalle. Hän kohtasi seuraavaksi Wataru Sakatan, jolle hävittyään Coleman liittyi hänen talliinsa. Kaksikko muodostivat parijoukkueen, jonka alku oli hankala hävittyään ensin heinäkuussa Demon Spiderille ja Monster C:lle, sekä toisessa ottelussa syyskuussa Masato Tanakalle ja Tetsuhiro Kurodalle. Tämän jälkeen parivaljakko voitti kolme ottelua peräkkäin, kunnes Coleman lähti promootiosta.

Hustle ja Inoki Genome Federation (2007)

Hän palasi takaisin 2007 Hustleen naamiohahmona Coleman, joka oli osa supersankarimaista ryhmää. Coleman paini yhdessä Kevin Randlemanin kanssa kaksi vastaan kolme painiottelussa Giant Vaboa, Kohei Satoa ja Tajiria vastaan kesäkuussa 2007. Vajaa seitsemän minuuttia kestänyt ottelu päättyi Colemanin ja Randlemanin voittoon. Neljä päivää myöhemmin Coleman ja Randleman hävisivät kaksi vastaan kaksi ottelun Anjonosuke & Tiger Jeet Singh kaksikolle. 17. päivä Coleman kohtasi yhdessä Kintamanin, Kurodamanin ja Randlemanin kanssa Giant Vabon, Kohei Saton, Monster C:n ja Onigumon ryhmää vastaan, jolle Colemanin joukkue hävisi.

Coleman paini myös kesäkuun lopussa Inoki Genome Federationissa, jossa hän hävisi ensin IGF Toukon Bom-Ba-Ye -tapahtumassa Naoya Ogawalle tuomarin päätöksellä. Toisen ottelunsa Coleman kävi syyskuussa 2007 IGF Genome -tapahtumassa. Hän voitti kolme minuuttia kestäneen ottelun Tadao Yasudaa vastaan.

Saavutukset

Vapaaottelu

• UFC
  • UFC 10 turnauksen mestari
  • UFC 11 turnauksen mestari
  • Raskaansarjan mestaruus (ensimmäinen mestari)
  • UFC Hall of Fame

• Pride
  • Avoimen turnauksen voittaja
  • Nopein voitto (0:02)

Paini

• NCAA
  • 1986 NCAA Division I turnauksen 4. sija
  • 1988 NCAA Big Ten mestaruus
  • 1988 NCAA Division I mestaruus

• Pan-Amerikan mestaruuskilpailut
  • 1990 Pan American mestaruus (alle 90 kg)
  • 1991 Pan American mestaruus (alle 100 kg)
  • 1991 Pan American kisojen mestaruus (alle 100 kg)
  • 1992 Pan American mestaruus (alle 100 kg)

• Olympialaiset
  • 1992 kesäolympialaiset 7. sija (alle 100 kg)

• Muut kilpailut
  • 1991 U.S.A. National vapaapainin mestaruus (alle 100 kg)
  • 1991 FILA World vapaapainin turnaus hopeaa (alle 100 kg)

Muuta

• UFC Viewer's Choice -palkinto
• Yksi kahdesta ottelijasta, joka on voittanut mestaruuden Pridessa ja UFC:ssä

Lähteet

UFC:n raskaansarjan mestarit

1990-luku: Mark Coleman (1997) Maurice Smith (1997) Randy Couture (1997) Bas Rutten (1999) Kevin Randleman (1999–2000)

2000-vuosikymmen: Randy Couture (2000–2001) Josh Barnett (2002) Ricco Rodriguez (2002) Tim Sylvia (2003) Frank Mir (2004) Andrei Arlouski (2005–2006) Tim Sylvia (2006–2007) Randy Couture (2007–2008) Brock Lesnar (2008–2010)

2010-luku: Cain Velasquez (2010–2011) Júnior dos Santos (2011–2012) Cain Velasquez (2012–2015) Fabrício Werdum (2015–2016) Stipe Miocic (2016–2018) Daniel Cormier (2018–2019) Stipe Miocic (2019–2021)

2020-luku: Francis Ngannou (2021–2023) Jon Jones (2023–)

Priden avoimen luokan turnauksen mestarit

Mark Coleman (2000) Mirko Filipović (2006)