Mikaela Ingberg
| Mikaela Ingberg | |
|---|---|
 Mikaela Ingberg ja hänen pitkäaikainen valmentajansa Tapio Korjus. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. heinäkuuta 1974 Vaasa |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Yleisurheilija | |
| Laji | keihäänheitto |
| Seura | Vasa Idrottssällskap |
| Valmentaja | Tapio Korjus |
| Ennätykset |
keihäs: 64,03 m (2000) 67,32 m (1997, vanha malli) |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Naisten yleisurheilu | |||
| MM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Göteborg 1995 | keihäs | |
| EM-kilpailut | |||
| Pronssia |
Budapest 1998 | keihäs | |
| Pronssia |
München 2002 | keihäs | |
Mikaela Johanna Emilia Ingberg (s. 29. heinäkuuta 1974 Vaasa) on suomalainen keihäänheittäjä, joka edusti urallaan Vasa Idrottssällskapia. Ennätyksekseen Ingberg heitti vanhalla keihäsmallilla 67,32 metriä (vuonna 1997) ja uudella, vuonna 1999 käyttöön otetulla keihäsmallilla 64,03 m (2000). Hän saavutti MM-pronssia ja kahdesti EM-pronssia. Ingbergin valmentajana toimi uran alussa Inger Nabb, juniorina Magnus Häggblom ja vuodesta 1994 lähtien keihäänheiton olympiavoittaja Tapio Korjus[1][2].
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mikaela Ingberg syntyi ruotsinkieliseen perheeseen.[3] Hän heitti keihästä ensi kerran kilpailuissa 10-vuotiaana. Hän voitti kilpailun tuloksella 16,30 m. Hänen paras keihästuloksensa oli kauden lopussa 21,04 m. Lajista innostuneena hän pyysi isäänsä ostamaan itselleen harjoituskeihään. Seuraavana vuonna hän olikin jo ikäluokkansa paras heittäjä tuloksella 34,66 m.
Ingberg voitti 19-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden San Sebastiánissa 1993 tuloksella 56,64. Seuraavana vuonna hän voitti ensimmäisen naisten Suomen-mestaruutensa Tuusulan Kalevan kisoissa. Helsingin EM-kilpailuissa 1994 hän karsiutui loppukilpailusta.[4] Göteborgin MM-kilpailuissa 1995 Ingberg saavutti pronssia tuloksella 65,16. Mitalikamppailu oli tasainen, sillä hopeaa saanut Felicia Țilea-Moldovan heitti 65,22 ja neljänneksi jäänyt Heli Rantanen 65,04.[5] Saman vuoden Kalevan kisoissa Ingberg sai hopeaa.[4]
Ingberg sijoittui Atlantan olympialaisissa 1996 seitsemänneksi tuloksella 61,52. SM-kisoissa hän oli samana kesänä toinen. Hän heitti vanhan keihäsmallin ennätyksensä 67,32 Dublinissa 7. kesäkuuta 1997.[4] Ateenan MM-kilpailuissa 1997 hän oli neljäs jääden tuloksella 66,00 runsaan metrin päähän mitalisijasta.[6] Budapestin EM-kilpailuissa 1998 hän sai pronssia tuloksella 64,92.[4] Hän oli samana vuonna lisäksi kolmas maailmancupissa ja kuudes GP-finaalissa.[7]
Ingberg voitti uransa toisen Suomen-mestaruuden keihäsmallin vaihduttua nykyiseksi 1999. Sevillan MM-kilpailuissa hän oli yhdeksäs. Vuonna 2000 hän saavutti Suomen-mestaruuden ja uransa ensimmäisen maaotteluvoiton. Sydneyn olympialaisissa hän oli yhdeksäs[4] ja GP-finaalissa seitsemäs[7]. Hän heitti nykyisen keihäsmallin ennätyksensä 64,03 Berliinissä 1. syyskuuta 2000. Edmontonin MM-kilpailuissa 2001 hän oli kuudes tuloksella 61,94 ja sai samana kesänä Kalevan kisoissa hopeaa.[4]
Ingberg saavutti pronssia Münchenin EM-kilpailuissa 2002 tuloksella 63,50. Hän jäi kakkostilasta runsaat puoli metriä ja neljänneksi sijoittuneen Tatjana Šikolenkon tulos oli puolestaan 63,24.[8] Samana vuonna Ingberg oli lisäksi toinen GP-finaalissa ja kolmas maailmancupissa.[7] sekä voitti Suomen-mestaruuden.[4]
Ingberg sijoittui Pariisin MM-kilpailuissa 2003 neljänneksi tuloksella 62,20, jolla jäi pronssista tasan puolen metrin päähän.[9] Hän voitti samana vuonna maaottelun keihäskilpailun, oli Kalevan kisoissa toinen[4] ja sijoittui IAAF:n yleisurheilufinaalissa viidenneksi[7]. Vuonna 2004 hän voitti Suomen-mestaruuden kotikaupungissaan Vaasassa, mutta karsiutui Ateenan olympialaisten loppukilpailusta.[4]
Ingberg voitti vuonna 2005 Suomen-mestaruuden ja sijoittui Helsingin MM-kilpailuissa yhdeksänneksi. Seuraavana kesänä hän oli Kalevan kisoissa toinen ja Göteborgin EM-kilpailuissa kymmenes. Vuonna 2007 hän sai Kalevan kisoissa pronssia ja voitti maaottelun keihäskilpailun. Seuraavana kesänä hän voitti jälleen Suomi–Ruotsi-maaottelun, mutta karsiutui Pekingin olympialaisissa. Vuonna 2009 hän voitti Suomen-mestaruuden ja maaottelun. Berliinin MM-kilpailuissa hän putosi loppukilpailusta.[4]
Keväällä 2010 hän loukkasi olkapäänsä voimaharjoituksessa Yhdysvalloissa ja ilmoitti toukokuussa lopettavansa uransa vammaan vedoten.[10][11]
Ingberg toimi urheilu-uransa aikana urheilijaedustajana Suomen Urheiluliiton valmennusrahastossa sekä Euroopan Yleisurheiluliiton urheilijavaliokunnan puheenjohtajana. [12] Hän toimi myös Olympiakomitean urheilijavaliokunnan jäsenenä 2004–2012 sekä Olympiakomitean hallituksen urheilijajäsenenä vuosina 2008–2012. [13]
Ingberg palkittiin vuonna 2012 vuoden esikuva -palkinnolla Suomen Urheilugaalassa. [14]
Ura aktiiviurheilu-uran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Urheiluliitton puheenjohtaja Antti Pihlakoski kertoi 12. toukokuuta 2010 Ingbergin olevan mukana 2012 EM-kilpailujen järjestelyssä todennäköisesti joukkueista vastaavana johtajana.[15] Urheilu-uransa jälkeen hän toimi 2013–2017 Suomen Olympiakomiteassa asiantuntijatehtävissä.[16] Vuonna 2018 Ingberg aloitti Vaasanseudun urheiluakatemian toiminnanjohtajana.[17][18]. Vuonna 2021 Ingberg aloitti työt Eezy Unitedissa, joka on erikoistunut urheilijoiden työllistämiseen. Hän tekee työn ohella maisteriopintoja (markkinointi) Åbo Akademissa. [19]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1993 Nuorten EM-kulta
- 1995 MM-pronssi, 8. kesäkuuta 1995, Göteborg
- 1998 EM-pronssi, 19. elokuuta 1998, Budapest
- 2002 EM-pronssi, 8. elokuuta 2002, München
- 1997 2. Euroopan Cup, 7. kesäkuuta 1997, Dublin
- 1998 3. Maailman Cup, 11. syyskuuta 1998, Johannesburg
- 2002 3. Maailman Cup, 20. syyskuuta 2002, Madrid
- 2002 2. GP-finaali, Pariisi
- Vuoden yleisurheilija 2003 (MM-4.)
- Seitsemän Suomen mestaruutta, viisi SM-hopeaa, yksi pronssi
- Kahdeksan keihäskarnevaalien voittoa
- 15 kertaa aikuisten arvokilpailuissa (1994–2009), 11 kertaa loppukilpailussa
Kausien parhaat heitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanha malli
|
Uusi malli
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Urheilijat kiittivät valmentajiaan Huippu-urheilupäivillä www.suomenvalmentajat.fi. 10.10.2017. Viitattu 21.6.2022.
- ↑ Korjus, Tapio (1961–) Suomen urheiluhistoriallinen seura. Viitattu 21.6.2022.
- ↑ Olkapäästä kuului hurja ääni, ja viimeinen ihana heitto jäi heittämättä – Mikaela Ingbergin komea keihäsura päättyi punttisalilla, ja nyt hän on urheilujohtaja Helsingin Sanomat. 2.11.2019. Viitattu 26.8.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j Mikaela Ingberg Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- ↑ Results - JAVELIN THROW - Women - Final iaaf.org. 8.8.1995. Arkistoitu 26.6.2009. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Official Results - JAVELIN THROW Women - Final iaaf.org. 9.8.1997. Arkistoitu 13.8.2012. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Mikaela Ingberg Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- ↑ Event Result Database - Results European Championships Results output (search by Women Javelin) european-athletics.org. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Javelin Throw - W Final iaaf.org. 30.8.2003. Viitattu 8.10.2009.
- ↑ STT: Mikaela Ingbergin ura päättymässä olkapäävammaan Helsingin Sanomat. 10.5.2010. Viitattu 10.5.2010.
- ↑ Suomalainen keihäslegenda lopettaa uransa pakon edessä Iltalehti. 10.5.2010. Viitattu 10.5.2010.
- ↑ Holm and Ingberg to chair European Athletics Athletes Commission | NEWS | World Athletics www.worldathletics.org. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Multala Olympiakomitean urheiluvaliokunnan puheenjohtajaksi www.iltalehti.fi. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Suomen Urheilugaala - Esikuva archive.ph. 25.5.2012. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Pusa, Ari. Helsingin Sanomat 13.5.2010. Urheilu B11. Mikaela Ingberg saa uuden startin elämään.
- ↑ Mikaela Ingberg Seurassa: Urheilu-ura esti perheen perustamisen – ”En koe sitä uhrauksena”
- ↑ Mikaela Ingbergistä toiminnanjohtaja Urheiluakatemiaan
- ↑ Mikaela Ingberg palasi kotiin ja ryhtyi urheilujohtajaksi
- ↑ Ex-keihäänheittäjä Mikaela Ingberg yllättää: Aloitti opiskelun yliopistossa www.iltalehti.fi. Viitattu 23.3.2022.
