Miro Aaltonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miro Aaltonen
Henkilötiedot
Syntynyt7. kesäkuuta 1993 (ikä 31)
Joensuu, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 180[1] cm
Paino 78[1] kg
Seura
Seura EHC Kloten
Sarja National League
Pelinumero 15
Pelaajaura
Pääsarjaura 2011–
Aik. seurat Blues (SML)
Kärpät (SML)
Toronto Marlies (AHL)
SKA Pietari (KHL)
Vitjaz Podolsk (KHL)
NHL-varaus 177. varaus, 2013
Anaheim Ducks
KHL-varaus 45. varaus, 2011
Atlant

Miro Aaltonen (s. 7. kesäkuuta 1993 Joensuu) on suomalainen jääkiekkoilija ja olympiavoittaja, joka pelaa Sveitsin National Leaguen EHC Klotenissa. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä,[1] mutta Aaltonen osaa pelata myös laidassa.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokipoikien kasvattama Aaltonen aloitti luistelukoulun kolmevuotiaana.[2] Hän sijoittui kaudella 2008–2009 tehoilla 25+23=48 C-nuorten SM-sarjan runkosarjan maalipörssissä toiseksi ja pistepörssissä kolmanneksi.[3] Aaltonen voitti myös tehoilla 12+14=26 koko C-nuorten SM-karsintojen piste- ja maalipörssin. Yhtä paljon tehopisteitä tekivät myös Jokereiden Aleksi Rekonen (myös jaettu maalipörssin voitto) ja Kärppien Markus Granlund.[4] Kaudeksi 2009–2010 Aaltonen siirtyi Jokipoikien C-nuorista suoraan Espoo Bluesin A-nuoriin,[5] joiden toiseksi paras pistemies hän oli tehoilla 12+15=27 Lasse Uusivirran jälkeen.[6] Aaltonen palkittiin joulukuun 2009 A-nuorten SM-liigan kuukauden nuorena pelaajana.[1] Hän vahvisti osan kaudesta myös Bluesin B-nuoria ja oli kevään 2010 pudotuspeleissä joukkueen paras pistemies tehoilla 6+7=13.[7]

Kaudella 2010–2011 Aaltonen pelasi loukkaantumisen takia A-nuorten runkosarjassa vain 12 ottelua,[8] mutta hän palasi loppukaudesta kokoonpanoon ja voitti keväällä 2011 A-nuorten hopeaa. Aaltonen vahvisti myös kahden runkosarja- ja playoff-ottelun verran Bluesin B-nuoria, jossa hän voitti Suomenmestaruuden.[1]

Atlant varasi Aaltosen 45. pelaajana KHL:n varaustilaisuudessa 2011. Kaudeksi 2011–2012 hänet nostettiin yksivuotisella sopimuksella Bluesin SM-liigarinkiin. Elokuussa 2011 Aaltosen sopimusta jatkettiin kevääseen 2013 saakka.[9] Hän teki liigadebyyttinsä kauden kolmannessa ottelussa 21. syyskuuta 2011 vieraissa JYPiä vastaan ja sai ottelussa jääaikaa 6.53 minuuttia.[10] Ensimmäisen SM-liigamaalinsa Aaltonen teki 18. tammikuuta 2012 vieraissa Jokereita vastaan.[11] Yhteensä hänen tulokaskautensa toi 26 runkosarjaottelussa tehot 1+1=2, jotka Aaltonen teki myös kevään 2012 pudotuspelien kymmenessä ottelussaan. Hän pelasi kauden 2011–2012 aikana myös neljä Mestis-ottelua lainalla kasvattajaseurassaan Jokipojissa loka- ja marraskuussa 2011.[12] Aaltonen teki Mestis-uransa avausottelussa 12. lokakuuta 2011 Heinolan Peliittoja vastaan kolme syöttöpistettä.[13] Bluesin A-nuorissa hän teki 14 runkosarjaottelussa 27 tehopistettä. Näin ollen Aaltonen teki koko A-nuorten SM-liigasta eniten pisteitä ottelua kohden.[1]

Aaltonen otti kaudella 2012–2013 ison askeleen eteenpäin SM-liigassa ja hän teki 15 ensimmäisessä ottelussaan kahdeksan maalia. Kaikkiaan Aaltonen teki kauden aikana 32 runkosarjaottelussa tehot 11+5=16, kunnes hänen kautensa todettiin päättyneeksi nilkkavamman takia alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa joulukuussa 2012.[14] Aaltonen kuitenkin kuntoutui toipui pelikuntoon juuri ennen A-nuorten kevään 2013 pudotuspelien alkua.[15] Hän vahvisti loppukevään Bluesin A-nuoria, jotka voittivat kauden päätteeksi SM-hopeaa.[1] Aaltonen teki lokakuussa 2012 kaksivuotisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa.[16] Huhtikuussa 2013 sitä jatkettiin vuodella kevääseen 2015 saakka.[17]

Anaheim Ducks varasi Aaltosen kuudennella kierroksella 177. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2013.[18] Hänestä tuli kaikkien aikojen toinen NHL:ään varattu joensuulaiskasvatti vuonna 1987 varatun Markku Kyllösen jälkeen.[19]

Aaltonen onnistui tekemään kauden 2013–2014 avauskierroksella 12. syyskuuta 2013 liigauransa ensimmäisen kypärätempun Turun Palloseuraa vastaan. Hän viimeisteli sen iskettyään Bluesille jatkoajalla ottelun 4–3-voittomaalin. Aaltonen palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[20] Kaikkiaan Aaltonen teki kauden 60 runkosarjaottelussa tehot 13+16=29,[1] joilla hän oli joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies.[21] Kaudella 2014–2015 Aaltonen jakoi Bluesin sisäisen pistepörssin kolmannen sijan Ville Korhosen kanssa tehoilla 16+21=37.[22]

Kaudeksi 2015–2016 Aaltonen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Oulun Kärppiin, jota valmensi hänelle Bluesista tuttu Lauri Marjamäki.[23] Aaltonen jakoi tehoilla 15+20=35 Kärppien sisäisen maalipörssin toisen sijan Mika Pyörälän ja Julius Junttilan kanssa sekä sijoittui sisäisessä pistepörssissä neljänneksi.[24] Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[1] Aaltonen voitti kauden aikana myös Mestarien liigan hopeaa. Hän ei kuitenkaan pelannut Kärpissä toista sopimuskauttaan, vaan siirtyi kaudeksi 2016–2017 KHL-joukkue Vitjaz Podolskiin.[25] Aaltonen oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies tehoilla 19+25=44.[26] Hän oli myös koko liigan tehokkain suomalaispelaaja.[27]

Maaliskuussa 2017 Aaltonen teki vapaana agenttina NHL-tulokassopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa.[28] Hänet lähetettiin syksyn harjoitusleirin päätteeksi AHL-joukkue Toronto Marliesin vahvuuteen.[29] Aaltonen pelasi siellä koko kauden tehden 64 runkosarjaottelussa tehot 20+23=43 ja 20 playoff-ottelussa tehot 4+9=13.[30] Hän oli runkosarjassa Marliesin kolmanneksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies.[31] Aaltonen voitti kauden päätteeksi Calder Cupin.[1]

Kaudeksi 2018–2019 Aaltonen palasi vuoden mittaisella sopimuksella Vitjaz Podolskin KHL-joukkueeseen.[32] Hän nousi joukkueen varakapteeniksi. Aaltonen voitti tehoilla 19+23=42 Vitjazin sisäisen piste- ja syöttöpörssin sekä jakoi sisäisen maalipörssin voiton Aleksandr Sjominin kanssa. Hän voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +9.[33] Aaltonen pelasi kauden aikana myös KHL:n tähdistöottelussa.[1] Kaudella 2019–2020 hän oli tehoilla 9+15=24 Vitjazin sisäisessä pistepörssissä toisena Sjominin jälkeen, kunnes joulukuussa 2019 seura kauppasi Aaltosen SKA Pietariin vaihdossa ruotsalaishyökkääjä Pontus Åbergin pelaajaoikeuksiin.[34] Toukokuussa 2020 Aaltonen teki SKA:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[35]

Kauden 2020–2021 viidennellä kierroksella 13. syyskuuta 2020 ottelussa Neftehimik Niňnekamskia vastaan Aaltonen teki kypärätempun, kun SKA voitti ottelun lukemin 5–2. Hänen kaksi ensimmäistä osumaansa syntyivät ylivoimalla ja niistä jälkimmäinen jäi joukkueen voittomaaliksi. Aaltonen sai ottelussa myös kakkossyöttöpisteen Anton Burdasovin tekemään avausmaaliin.[36][37] Hänet valittiin seuraavana päivänä KHL:n viikon hyökkääjäksi.[38] Aaltosen kausi osoittautui hänelle lopulta odotettua vaisummaksi ja hän teki 35 runkosarjaottelussa tehot 10+9=19. Aaltonen ei saanut peliaikaa enää pudotuspeleissä. Kesäkuussa 2021 SKA kauppasi hänet takaisin vanhaan seuraansa Vitjaz Podolskiin yhdessä Viktor Antipinin kanssa vaihdossa hyökkääjä Zahar Bardakoviin ja Danila Moisejeviin sekä puolustaja Daniil Pylenkoviin ja Juri Pautoviin.[39] Aaltonen oli kaudella 2021–2022 joukkueen paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies maanmiehensä Niko Ojamäen jälkeen.[40] Kauden jälkeen maaliskuussa 2022 hänen sopimuksensa Vitjazin kanssa purettiin,[41] kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan helmikuussa.

Toukokuussa 2022 KHL-seura Avtomobilist Jekaterinburg uutisoi Aaltosen tehneen sopimuksen seuran kanssa. Hänen omien sanojensa mukaan sopimus oli tehty ennen Pekingin olympiakisoja ja näin ollen myös ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, joten Aaltonen ei siirtynyt joukkueeseen.[42] Kesäkuussa hän teki kaksivuotisen sopimuksen Sveitsin National Leaguessa pelaavan EHC Klotenin kanssa.[43]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2022 jääkiekko

Aaltonen edusti Suomea Pekingin olympiakisoissa 2022, jolloin hän voitti kultaa. Aaltonen pelasi myös MM-kilpailuissa vuonna 2017. Vuoden 2022 turnauksen lopullisesta joukkueesta hän putosi viimeisten joukossa, kun Mikael Granlund liittyi Suomen joukkueeseen.[44] Yhteensä Aaltonen on pelannut 50 A-maaottelua tehopistein 16+14=30.[45] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä 3. marraskuuta 2016 Karjala-turnauksessa Hartwall Arenalla Venäjää vastaan. Aaltonen merkittiin Suomen kolmosketjun oikeaan laitaan Joonas Kemppaisen ja Mika Pyörälän viereen.[46] Hän teki ottelussa myös ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa ylivoimalla.[47] Aaltoselle aukesi paikka turnaukseen Teemu Hartikaisen loukkaantumisen myötä.[48] Hänet nimettiin seuraavan kerran A-maajoukkueeseen runsas kuukausi myöhemmin Channel One Cupiin, jonka piste- ja maalipörssin hän voitti tehoilla 4+1=5.[49]

Aaltonen pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2012 ja 2013. Noista jälkimmäinen turnaus päättyi hänellä nilkkavamman takia avausotteluun Latviaa vastaan, jossa Aaltonen onnistui tekemään ennen loukkaantumistaan tehot 2+1=3.[14] Hän voitti myös 75% kaikista aloituksistaan, mikä jäi koko turnauksen parhaaksi lukemaksi.[1] Aaltonen palkittiin Suomen ottelun parhaana pelaajana.[50]

Aaltonen pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2011. Hän jakoi neljällä osumallaan Suomen sisäisen maalipörssin voiton Joel Armian ja Miikka Salomäen kanssa.[51] Aaltonen pelasi myös World U-17 Hockey Challengessa vuonna 2010. Hän on kuulunut sekä alle 20-vuotiaiden että alle 17-vuotiaiden maajoukkueen kapteenistoon.[1]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltonen on kolmannen polven pääsarjakiekkoilija. Hänen isänsä Ari Aaltonen pelasi SM-liigaa puolustajana kahden ottelun verran Porin Ässissä kaudella 1981–1982, mutta suurimman osan urastaan kuitenkin I-divisioonaa Joensuun Kiekko-Pojissa.[52] Ari Aaltonen valmensi Miroa useita vuosia Jokipoikien junioreissa.[1] Arin isä Heikki Aaltonen pelasi 1950-luvulla hyökkääjänä SM-sarjaa Rauman Lukossa.[2][53]

Miro Aaltosen sisaret Reetu ja Anniina ovat pelanneet myös jääkiekkoa. Hän harrasti lapsena myös jalkapalloa.[2]

Huhtikuussa 2020 Aaltonen liittyi osaksi kasvattajaseuransa Jokipoikien Mestis-joukkueen seitsemänhenkistä taustaryhmittymää, joka osti seuran taustayhtiö Mehtimäki Oy:n. Samalla seura yhdistyi II-divisioonassa pelanneen Karjalan Koplan kanssa sekä palasi alkuperäiseen Joensuun Kiekko-Pojat -nimeensä.[54]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2009–2010 Blues A-SM 40 12 15 27 18 – – – – –
2010–2011 Blues A-SM 12 3 5 8 6 13 5 6 11 2
2011–2012 Blues A-SM 14 10 17 27 14 4 2 3 5 2 JMM 7 1 3 4 0
Blues SM-liiga 26 1 1 2 2 10 1 1 2 2
Jokipojat Mestis 4 2 3 5 0 – – – – –
2012–2013 Blues A-SM – – – – – 8 4 9 13 4 JMM 1 2 1 3 0
Blues SM-liiga 32 11 5 16 22 – – – – –
2013–2014 Blues SM-liiga 60 13 16 29 12 7 3 4 7 0
2014–2015 Blues SM-liiga 57 16 21 37 14 4 1 1 2 0
2015–2016 Kärpät SM-liiga 58 15 20 35 51 8 0 3 3 0
2016–2017 Vitjaz Podolsk KHL 59 19 25 44 38 4 0 0 0 7 MM 8 0 0 0 2
2017–2018 Toronto Marlies AHL 64 20 23 43 24 20 4 9 13 6 Calder Cup
2018–2019 Vitjaz Podolsk KHL 61 19 23 42 20 4 0 0 0 4
2019–2020 Vitjaz Podolsk KHL 34 9 15 24 8 – – – – –
SKA Pietari KHL 11 2 2 4 2 4 0 0 0 0
2020–2021 SKA Pietari KHL 35 10 9 19 10 – – – – –
2021–2022 Vitjaz Podolsk KHL 44 10 32 42 10 – – – – – OK 6 3 1 4 2
5 kautta yhteensä KHL 244 69 106 175 88 12 0 0 0 11
5 kautta yhteensä SM-liiga 233 56 63 119 101 29 5 9 14 2
1 kausi yhteensä AHL 64 20 23 43 24 20 4 9 13 6

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Miro Aaltonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Haapala, Petri: Wallenkadulta leijonapaitaan, Miro Aatonen 19.2.2009. Blogivirta.fi. Viitattu 24.7.2011.
  3. ↑ Elite Prospects – U16 SM-sarja Q Stats 2008-2009 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Elite Prospects – U16 SM-sarja Stats 2008-2009 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Salminen, Risto: Matinkylän kuopus 20.11.2009. Sanomalehti Karjalainen Oy. Viitattu 24.7.2011.[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Elite Prospects – Blues U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Elite Prospects – Blues U18 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Seppänen, Antti: U18 MM-ehdokkaat: Hyökkääjät esittelyssä Leijonat.fi. 8.4.2011. Suomen Jääkiekkoliitto. Arkistoitu 10.4.2011. Viitattu 24.7.2011.
  9. ↑ Joni Töykkälä siirtyy Bluesiin Jatkoaika.com. 12.8.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 12.8.2011.
  10. ↑ Tilastot – Liiga liiga.fi. 21.9.2011. Jääkiekon SM-liiga Oy. Arkistoitu 4.5.2014. Viitattu 22.9.2011.
  11. ↑ Tilastot – Liiga liiga.fi. 18.1.2012. Jääkiekon SM-liiga Oy. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 18.1.2012.
  12. ↑ Rajala viikoksi Bluesiin, Aaltonen ja Ranta Joensuuhun Jatkoaika.com. 10.10.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.1.2012.
    Aaltonen jatkaa Jokipojissa, Lehikoinen liittyy puolustukseen Jatkoaika.com. 18.10.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.1.2012.
  13. ↑ Ohtonen, Renne: Aaltoselta mahtipaluu Mehtimäelle Jatkoaika.com. 12.10.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.1.2012.
  14. ↑ a b Huuki, Asko: Nuorten MM: Suomi varmaan voittoon Latviasta Jatkoaika.com. 26.12.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 4.1.2013.
  15. ↑ Mennander, Pasi: Bluesin Miro Aaltonen: "Meillä riittää paukkuja" Leijonat.fi. 28.3.2013. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 13.4.2013.
  16. ↑ Blues-lupaus pysyy Espoossa Jatkoaika.com. 22.10.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.10.2012.
  17. ↑ Blues julkaisi jatkosopimuksia nuorten pelaajien kanssa liiga.fi. 8.4.2013. Jääkiekon SM-liiga Oy. Arkistoitu 8.8.2022.
  18. ↑ NHL:n varaustilaisuus 2013: Lehkonen putosi kakkoskierrokselle, Juuso Ikonen jäi ilman varausta Jatkoaika.com. 1.7.2013. Jatkoaika r.y.
  19. ↑ Aaltonen ja Juvonen varattiin NHL-liigaan 1.7.2013. Sanomalehti Karjalainen Oy. Arkistoitu 2.7.2013. Viitattu 5.7.2013.
  20. ↑ Hurmerinta, Eero: Aaltonen hattuili Bluesille voiton Jatkoaika.com. 12.9.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 13.9.2013.
  21. ↑ Elite Prospects – Blues eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  22. ↑ Elite Prospects – Blues eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  23. ↑ Aaltonen Kärppiin a Jatkoaika.com. 25.5.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.5.2015.
  24. ↑ Elite Prospects – Kärpät eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  25. ↑ В «Витязь» приходят новички! hcvityaz.ru. 5.5.2016. Хоккейный Клуб Витязь. Viitattu 5.5.2016. (venäjäksi)
  26. ↑ Elite Prospects – Vityaz Podolsk eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  27. ↑ Elite Prospects – KHL Stats 2016-2017 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  28. ↑ KHL:ssä ja Leijonissa kovaa jälkeä takonut Miro Aaltonen siirtyy Pohjois-Amerikkaan Jatkoaika.com. 17.3.2017. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.3.2017.
  29. ↑ Saastamoinen, Lauri: Kolmen suomalaispelaajan NHL-unelmalle kova kolaus! suomikiekko.com. 2.10.2017. Nordic Sport Media. Viitattu 12.12.2017.
  30. ↑ Miro Aaltonen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  31. ↑ Elite Prospects – Toronto Marlies eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  32. ↑ Ikonen, Sami: AHL:ssä menestynyt Miro Aaltonen jättää Pohjois-Amerikan suomikiekko.com. 1.7.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 1.7.2018.
  33. ↑ Elite Prospects – Vityaz Podolsk eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  34. ↑ Lahtinen, Miikka: Yllätyssiirto! SKA Pietari kaappasi Leijonien luottohyökkääjän suomikiekko.com. 1.7.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 12.12.2019.
  35. ↑ Pilvinen, Sami: Miro Aaltonen sai jatkosopimuksen SKA:han iltalehti.fi. 5.5.2020. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 5.5.2020.
  36. ↑ Game summary: SKA - Neftekhimik en.khl.ru. 13.9.2020. KHL. Viitattu 15.11.2021. (englanniksi)
  37. ↑ Nyman, Juhana: Miro Aaltonen säkenöi SKA:n voitossa – KHL:n pistepörssi suomalaisittain huimaa luettavaa MTVuutiset.fi. 13.9.2020. Telia Company AB. Viitattu 15.11.2021.
  38. ↑ Pönniö, Toni: Selvä peli! Suomalaistaiturin supertehot toivat komeaa kunniaa KHL:ssä suomikiekko.com. 14.9.2020. Nordic Sport Media. Viitattu 15.11.2021.
  39. ↑ Lahtinen, Matias: Miro Aaltonen siirtyy isossa pelaajakaupassa SKA Pietarista Vitjaz Podolskiin Jatkoaika.com. 16.6.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 15.11.2021.
  40. ↑ Elite Prospects – Vityaz Podolsk eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.5.2022. (englanniksi)
  41. ↑ Jalonen, Pekka: Leijonien olympiavoittajat repivät KHL-sopimuksensa iltalehti.fi. 16.3.2022. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 12.5.2022.
  42. ↑ Arkimies, Tuomas: Leijonien Miro Aaltonen joutui kohun keskelle – kommentoi nyt KHL-soppaa ja uransa jatkoa is.fi. 3.5.2022. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 12.5.2022.
  43. ↑ Tallskog, Mika: Olympiavoittaja Miro Aaltonen siirtyy ensi kaudeksi Sveitsiin Jatkoaika.com. 21.6.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.6.2022.
  44. ↑ Seppä, Lassi: Mikael Granlund liittyy Leijoniin, Miro Aaltonen ja Henri Jokiharju ulos joukkueesta Jatkoaika.com. 11.5.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 12.5.2022.
  45. ↑ Tilanne 18.12.2022
  46. ↑ RUS – FIN (Line Up) swehockey.se. 3.11.2017. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  47. ↑ RUS – FIN (5-1) swehockey.se. 3.11.2017. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi)
  48. ↑ Miettinen, Heikki: Miro Aaltonen teki teininä rohkean ratkaisun muuttaessaan Joensuusta Espooseen HS.fi. 6.11.2016. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 7.11.2016.
  49. ↑ Channel One Cup swehockey.se. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 5.5.2020. (englanniksi)
  50. ↑ Best Player of the Game selected by the Team (pdf) stats.iihf.com. IIHF. Viitattu 17.3.2013. (englanniksi)
  51. ↑ Elite Prospects – Finland U18 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  52. ↑ Miro Aaltonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  53. ↑ Heikki Aaltonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  54. ↑ Miro Aaltonen ja Tomi Karhunen Joensuun Mestis-seuran taustalle, Jokipojat vaihtuu Joensuun Kiekko-Pojiksi yle.fi. 4.5.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 5.5.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miro Aaltonen.
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2017

4 Lehtonen | 5 Kukkonen (C) | 6 Jaakola (A) | 15 M. Aaltonen | 19 Savinainen | 20 Aho | 23 Kemppainen | 24 J. Lajunen | 29 Säteri | 31 Ortio | 33 Hännikäinen | 36 Järvinen | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Puljujärvi | 40 Sallinen | 41 Pihlström | 47 V. Lajunen | 50 J. Aaltonen | 51 Filppula (A) | 55 Ohtamaa | 60 Honka | 62 Osala | 70 Korpisalo | 96 Rantanen | Valmentaja Lauri Marjamäki

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2022

2 Pokka | 3 Friman | 4 Lehtonen | 12 Anttila (A) | 13 Kemiläinen | 15 Aaltonen | 20 Ojamäki | 24 Björninen | 25 Rajala | 28 Nättinen | 29 Säteri | 35 Tuohimaa | 38 Hietanen | 40 Lindbohm | 42 Vatanen | 45 Olkinuora | 51 Filppula (C) | 55 Ohtamaa (A) | 60 Granlund | 65 Manninen | 70 Hartikainen | 71 Komarov (A) | 80 Mäenalanen | 81 Pakarinen | 82 Pesonen | Valmentaja Jukka Jalonen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Miro_Aaltonen&oldid=22695283”