Moreeni (kirja)
| Moreeni | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Lauri Viita |
| Genre | romaani |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1950 |
| Sivumäärä | 352 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Moreeni on Lauri Viidan esikoisromaani, joka ilmestyi vuonna 1950. Se on esikoisteoksen, vuonna 1947 ilmestyneen Betonimyllärin ohella Viidan pääteos.
Viita aloitti Moreenin kirjoittamisen jo 1940-luvun alussa rintamalla.[1] Ensimmäisen version hän kuitenkin poltti dramaattisesti Aila Meriluodon opiskelija-asunnon uunissa.[2] Viimeistelyvaiheen aikana Viita sairastui skitsofreniaan.[3]
Osa teoksesta kertoo Suomen sisällissodasta. Se poikkeaa aiemmista aiheen kuvauksista siten, että se katsoo pispalalaisia työläisiä sisältäpäin, heidän keskuudestaan. Viita vierasti aiempia kansankuvauksia siksi, että niissä kansanihmiset on perinteisesti kuvattu heikkotahtoisiksi ja tyhmiksi. Kun Viita kuvasi Moreenissa työväestön keskivertoedustajia, esimerkillisiä työntekijöitä ja kunnon kansalaisia, joita yhteiskunnallinen muutos ei juuri jaksanut kiinnostaa, vasemmistolaiset kriitikot arvostelivat häntä luokkatietoisuuden puutteesta.[4] Kerronnaltaan voimakkaalla ja vapaalla ja kielellisesti virtuoosimaisella romaanilla Viita aloitti sodanjälkeisen työläisepiikan nousun.[5] Teos sai runsaasti kriitikkojen huomiota.[1]
Moreeni kuvaa seitsenlapsista Niemisen perhettä. Isä on kirvesmies Iisakki Nieminen, tämän vaimo on Joosefiina. Perheen lapsista nousevat esiin esikoinen Paavali sekä nuorin, mietteliäs ja maailmanarvoituksia ratkova Erkki, joka on oman seitsenlapsisen perheensä kuopuksen Lauri Viidan omakuva. Tapahtumapaikkana on Pispala, jossa Viita itsekin kasvoi.
Teos on kuvaus Niemisen perheestä, mutta se on myös kotiseutukuvaus Pispalasta ja Erkin kehitysromaani. Samalla se on historiallinen ja yhteiskunnallinen kuvaus työväenluokan taipaleesta kansalaissodasta 1930-luvun lamaan. Perheen äiti on elämänuskoinen hahmo, jossa on myös huumoria ja rakkautta. Hänen kauttaan Viita tuo ilmi keskeisen ajatuksensa arjen, jokapäiväisen elämän arvosta. Elämänuskon rinnalla kulkee kuitenkin jo romaanin alusta synkempi juonne, kuoleman ja kärsimyksen teema: kolme lasta on kuollut ja tytär murtuu henkisesti. Myös taloudellinen keinottelu ja toisten hyväksikäyttö saavat realistisen kuvan.[6][1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Liukkonen, Petri: Lauri Viita. Authorscalendar.info.
- ↑ "Betonimylläri."[vanhentunut linkki] Lauri Viita. Yle.fi.
- ↑ Varpio, Veijo: Luova hulluus – Lauri Viidan runous. (Arkistoitu – Internet Archive) Tieteessä tapahtuu 8/2002. (PDF)
- ↑ Nurmio, Kirsi Kansalaissota kaunokirjallisuudessa.
- ↑ Compuline.fi. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ 150 vuotta, 150 kirjaa.[vanhentunut linkki] Porin kaupunginkirjasto.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Niinimäki, Anneli: Moniääninen Moreeni: Referointi ja moniäänisyys Lauri Viidan Moreenissa. (Diss. Acta Universitatis Tamperensis, 2041) Tampere: Tampere University Press, 2015. ISSN 1455-1616 ISBN 978-951-44-9765-0 Teoksen verkkoversio.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ahlvik, Teija: Koomisuus ja huumori Lauri Viidan teoksessa Moreeni.
- Betonimylläri (1947)
- Kukunor (1949)
- Moreeni (1950)
- Käppyräinen (1954)
- Suutarikin, suuri viisas (1961)
- Entäs sitten, Leevi (1965)
- Kootut runot (1966)
- Ne runot, jotka jäivät (2016)