Mykene
| Mykene | |
|---|---|
| Μυκῆναι | |
 Mykenen akropolis eli linnavuori. |
|
| Sijainti | |
  Mykene |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Árgos-Mykínes, Argolis, Peloponnesos |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | 1600–1100 eaa. |
| Huippukausi | 1400–1200 eaa. |
| Kulttuuri | mykeneläinen kulttuuri |
| Alue | Argolis |
|
|
|
| Aiheesta muualla | |
Mykene (m.kreik. Μυκῆναι, Mykēnai tai Μυκήνη, Mykēnē; lat. Mycenae) oli pronssikautinen kaupunki ja antiikin aikainen kaupunkivaltio (polis) Argoksen tasangolla Argoliin maakunnassa Kreikassa.[1] Se oli yksi pronssikautisen Kreikan merkittävimmistä kaupungeista ja on antanut nimensä koko mykeneläiselle kulttuurille. Kaupunki tunnetaan ennen kaikkea linnavuorestaan ja palatsistaan.
Mykenen arkeologinen kohde, joka on yksi koko Kreikan merkittävimmistä,[2] sijaitsee nykyisessä Árgos-Mykíneen kunnassa. Se on yhdessä Tirynsin kanssa osa Unescon maailmanperintökohdetta nimeltä Mykenen ja Tirynsin arkeologiset alueet vuodesta 1999.[3] Vaikuttavimpia löydöksiä Mykenestä ovat Heinrich Schliemannin löytämät kulta- ja hopea-aarteet – näistä tunnetuimpana niin kutsuttu Agamemnonin kuolinnaamio, joka on nykyään näytteillä Ateenan kansallisessa arkeologisessa museossa. Arkkitehtuurissa Mykene tunnetaan erityisesti Leijonaportistaan. Arkeologisen alueen yhteydessä toimii Mykenen arkeologinen museo.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esihistoriallinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mykene oli myöhäisen pronssikauden merkittävin ja vaurain palatsikeskus Kreikassa. Mykenen paikalla on asuttu viimeistään neoliittisella kaudella 6000-luvulla eaa. Kaupunki sijaitsi paikassa, jossa se pystyi hallitsemaan sekä Argoksen tasankoa että alueen kauppareittejä. Sen ympärillä on kaksi kukkulaa, jotka tunnetaan nykyisin nimillä Profítis Ilías (korkeus 805 m) ja Sára (myös Zára, 660 m).[4]
Hallitsijasuvut ja selkeä yläluokka ilmaantuivat Mykeneen noin 1700-luvulla eaa., mikä käy ilmi tuolloin rakennetun hautakehä B:n löydöistä. 1600-luvulla eaa. rakennettiin suuri keskusrakennus, hautakehä A sekä ensimmäiset tholos-haudat. Paikka oli asuttu yhtämittaisesti pronssikauden lopulle 1100-luvulle eaa. Tämän vuoksi suurin osa rakennuksista ja löydöksistä ajoittuu kaupungin huippukauteen noin vuosille 1350–1200 eaa. Myös nykyisin raunioina näkyvän palatsin sekä linnoitusmuurien rakentaminen alkoi noin vuonna 1350 eaa. Leijonaportti rakennettiin samaan aikaan uudempien muurinosien kanssa noin vuonna 1250 eaa.[4]
Mykene kävi laajaa kauppaa koko Välimeren alueella.[4] Kaupunki antoi nimensä koko mykeneläiselle kulttuurille, joka oli Kreikan mannermaan ensimmäinen pronssikautinen kulttuuri ja viimeinen niin kutsutuista helladisista kulttuureista. Se vaikutti noin vuosina 1600–1100 eaa. ja syntyi samaan aikaan kuin minolainen kulttuuri hallitsi Kreetaa ja tiettyjä Egeanmeren saaria. Kulttuurin kukoistuskautta olivat vuodet 1400–1200 eaa. Laajimmillaan mykeneläiset hallitsivat koko Egeanmeren aluetta, Kreeta mukaan lukien. Kulttuuri tunnetaan muun muassa juuri Mykenen kaltaisista palatsikeskuksista, kuningasvaltaisesta yhteiskuntajärjestelmästä sekä suurista tholos-haudoista.[4][2] Mykeneläiset käyttivät lineaari-B-kirjoitusta, jota käytettiin mykeneläisen kreikan, kreikan kielen varhaisen vaiheen merkitsemiseen. Kirjoitusjärjestelmä on todennäköisesti saanut alkunsa minolaisten käyttämästä lineaari-A:sta.
Mykene vaikuttaa olleen kulttuurin keskus ainakin itäisellä Peloponnesoksella, jossa muun muassa Argos, Asine, Mideia, Prosymna ja Tiryns olivat sen alaisuudessa.[5] Mykeneläisen kulttuurin vaikutus on nähtävissä Kreetalla, jossa minolaisten palatsien, kuten Knossoksen, hävitystä noin 1450 eaa. on selitetty muun muassa mykeneläisten valloituksilla. On kuitenkin mahdollista, että Kreetan siirtyminen minolaisesta kulttuurista mykeneläiseen olisi seurausta luonnonkatastrofista ja rauhanomaisesta kulttuurivaihdosta. Mykeneläinen kulttuuri saikin selvästi paljon vaikutteita minolaisesta kulttuurista jo paljon ennen kulttuurien lopullista yhteensulautumista. Jälkiä mykeneläisestä kulttuurista, erityisesti keramiikassa, on löydetty myös Troijasta, josta hallittiin Mustanmeren kauppareittejä, sekä Egyptistä, Mesopotamiasta ja Italiasta.
Kaikki mykeneläisen Kreikan keskukset Ateenaa lukuun ottamatta tulivat tuhotuiksi noin vuoden 1200 eaa. paikkeilla. Aiemmin kuviteltiin, että syynä tähän oli joko doorilaisten ja muiden luoteiskreikkalaisten heimojen maahantunkeutuminen tai niin kutsuttujen merikansojen hävitysretket rannikkoalueella. Nykyään syitä uskotaan olleen enemmän: kaupan katkeaminen itään merirosvouksen vuoksi ja siitä aiheutunut taloudellinen kriisi, mykeneläisten keskusten välille puhjenneet sodat, luonnonkatastrofit – kuten Argoliin alueella ollut maanjäristys – sekä levottomuudet ja niistä aiheutuneet kapinat. Mykenen hävitti luultavasti maanjäristys noin vuonna 1200 eaa., ja lopullisesti linnavuoren rakennukset tuhottiin ja ilmeisesti poltettiin noin vuonna 1100 eaa., minkä seurauksena paikka hylättiin.[4][2][5][6]
Antiikista nykyaikaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mykenen palatsikeskuksen tuhouduttua paikka säilyi asuttuna pienemmässä mittakaavassa. Paikan mahtava menneisyys eli muistoissa ja se säilyi myös merkittävänä kulttipaikkana. Muistumat mykeneläisestä kulttuurista vaikuttivat merkittävästi myöhempään kreikkalaiseen mytologiaan ja kirjallisuuteen alkaen Homeroksen Ilias-eepoksesta. Arkaaisella kaudella 600-luvulla eaa. linnavuorelle rakennettiin joko Athenelle tai Heralle omistettu temppeli.[4][5]
Persialaissodissa Mykene otti osaa ainakin Thermopylain ja Plataiain taisteluihin 480–479 eaa. Vuonna 468 eaa. Argos valloitti ja tuhosi kaupungin ja se autioitui pääosin. Hellenistisenä aikana 200-luvulla eaa. Argos kuitenkin perusti kaupungin uudelleen. Sinne rakennettiin teatteri, ja arkaainen temppeli ja osa linnoitusmuureista kunnostettiin. Seuraavina vuosisatoina paikka kuitenkin hylättiin lopullisesti ja se oli autiona 100-luvulla jaa., jolloin Pausanias vieraili paikalla.[4][5]
1700-luvulta lähtien paikka houkutteli muinaisjäänteistä kiinnostuneita länsimaisia matkailijoita, sillä sen muurit olivat edelleen osittain näkyvissä. Vuonna 1841 Leijonaportti kaivettiin kokonaan esiin. Heinrich Schliemann aloitti kaivaukset hautakehä A:n alueella vuonna 1876 ja löysi viisi hautaa. Schliemannin jälkeen alueen tutkimuksia on jatkanut Ateenan arkeologinen seura.[7] Vuosina 1876–1877 kaivauksia johti Panagiótis Stamatákis, joka löysi kuudennen haudan. Tämän jälkeen kaivauksia ovat tehneet mm. Chrístos Tsoúntas (1884–1902), Dimítrios Evangelídis (1909), G. Rosenwaldt (1911), A. Keramópoulos (1917) sekä A. J. B. Wace (1920–1923, 1939, 1950–1957), jolloin kaivettiin palatsi ja hauta-alueet. Vuosina 1952–1955 kaivettiin hautakehä B sekä osa asutuksesta I. Papadimitríoun, G. Mylonáksen ja N. Verdelíksen johdolla. Kaivauksia on suoritettu myös myöhemmin. Osia alueesta on kunnostettu 1950-luvulta lähtien ja suurempi kunnostusprojekti on ollut käynnissä 1990-luvulta lähtien.[4]
Rakennukset ja löydökset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyään paikalla ovat nähtävissä lähinnä mykeneläisen linnavuoren eli yläkaupungin rauniot. Mainitsemisen arvoisia ovat kyklooppimuurin jäänteet, Leijonaportti sekä palatsi, joka tunnetaan ennen kaikkea megaron-huoneestaan. Mykenen kaupunki levittäytyi linnavuoren ympärille. Asutus ja hauta-alueet sijaitsevat pääosin linnavuoren länsi- ja lounaispuolella.[8]
Muurit ja portit
Mykenen linnavuorta ympäröi korkea ja jopa 6 metriä paksu kyklooppimuuri. Muuri on rakennettu kolmessa vaiheessa: ensimmäinen ajoittuu noin vuoteen 1350 eaa., keskimmäinen noin vuoteen 1250 eaa. vahvistaen sitä etelään ja länteen, ja nuorin vuoden 1200 eaa. paikkeille vahvistaen ja laajentaen muuria entisestään lisäämällä siihen vesisäiliöitä ja varastohuoneita. Muurin kokonaispituus oli laajimmillaan noin 900 metriä.[4][5][8]
Muurien pääportti, niin kutsuttu Leijonaportti, sijaitsee linnavuoren lounaislaidalla. Se on nimetty kahden leijonan mukaan, joiden reliefit on veistetty portin sisäänkäynnin päällä olevaan koristekolmioon. Leijonat symboloivat oletettavasti Mykenen kuninkaiden valtaa. Leijonaportti on rakennettu muurien ensimmäisessä laajennusvaiheessa vuoden 1250 eaa. paikkeilla.[8] Muurin itäpäässä on kolme pienempää porttia, niin kutsutut pohjoisportti, kaakkoisportti ja koillisportti.[5]
Palatsi
Mykenen palatsi sijaitsi linnavuoren korkeimmalla kohdalla. Se oli tyypillinen mykeneläistyylinen palatsi, jonka keskuksena oli megaron. Megaron oli kolmiosainen ja koostui pylväshallista, prodromoksesta eli eteishallista sekä dromoksesta eli valtaistuinsalista. Lisäksi palatsissa oli muun muassa palatsipiha, kulttitiloja, merkittävien henkilöiden huoneistoja, vierashuoneeksi oletettu tila sekä työpaja- ja varastotiloja.[5][8]
Palatsista on jäljellä vain vähäisiä jäänteitä sen tuhouduttua suurelta osin tulipalossa; tuhotuneen palatsin päälle on myös rakennettu uusia rakennuksia useaan otteeseen. Osa megaronin seinämaalauksista on säilynyt. Palatsiin Leijonaportilta johtanut jyrkkä nousutie, jota sen jyrkkyyden takia voidaan kulkea ainoastaan jalkaisin, on sen sijaan säilynyt suurimmaksi osaksi.[5][8]
Hautakehät
Mykenestä on löydetty kaksi hautakehää, jotka oli merkitty steeloilla ja sisältävät useita kuiluhautoja. Kehiä kutsutaan nimillä hautakehä A ja hautakehä B. Hautakehä B sijaitsee Leijonaportin länsipuolella. Se on kehistä vanhempi ja rakennettiin noin 1700 eaa. Se kaivettiin esiin vuonna 1952 ja siitä on löydetty 14 hautaa. Hautakehä A, jonka jo Schliemann aikanaan löysi, sijaitsee muurien sisäpuolella pian Leijonaportin jälkeen. Se rakennettiin noin 1600–1500 eaa. ja jäi myöhempien muurin laajennusten yhteydessä muurien sisäpuolelle. Siitä on löydetty kuusi hautaa.[8]
Haudoissa oli runsaasti hautajaisiin liittyviä tavaroita kuten kultaisia kuolinnaamioita, kultalevyistä tehtyjä koruja, terrakottaesineitä ja saviastioita. Kultaesineiden uskotaan kuuluneen Mykenen hallitsijoille.[5] Tunnetuimpia hautalöytöjä on niin kutsuttu Agamemnonin kuolinnaamio, joka on nykyään näytteillä Ateenan kansallisessa arkeologisessa museossa. Viidestä haudasta löytyi 17 luuta, jotka olivat enimmäkseen miesten luita.
Tholos-haudat
Mykenen alueelta on löydetty yhdeksän mehiläispesän muotoista kupolihautaa, tholosta, jotka toimivat aikanaan hautaholveina. Niissä on ahdas holvikattoinen sisäänkäytävä, ja ne oli rakennettu kerrostamalla suuria neliönmuotoisia kiviä, jotka olivat jopa 12 tonnin painoisia. Kupolihaudat on nimetty satunnaisesti kreikkalaisen mytologian Mykenessä vaikuttaneiden hahmojen mukaan. Leijonaportin länsipuolella hautakehä B:n lähellä olevia hautoja kutsutaan nimellä Leijonien hauta, Aigisthoksen hauta, Klytaimnestran hauta sekä Atreuksen aarrekammio. Muut haudat ovat nimiltään Kyklooppien hauta, Henkien hauta, Páno Foúrnoksen hauta, Káto Foúrnoksen hauta sekä Panagítsan hauta.[8][9]
Niin kutsuttu ”Atreuksen aarrekammio” tai ”Agamemnonin hauta” on tholos-haudoista tunnetuin ja vaikuttavin. Se on rakennettu noin vuonna 1250 eaa. ja ollut käytössä pitkään. Hautakammioon johtaa 36 metriä pitkä ja 6 metriä leveä käytävä. Oviaukon korkeus on 5,4 metriä ja leveys 2,45–2,7 metriä. Oviaukon yläpuolella on kolmionmuotoinen aukko, jossa on ollut koristelaatta. Pyöreän hautakammion korkeus on 13,2 metriä ja halkaisija 14,2 metriä. Sen sivussa on erillinen kammio, jonka koko on 6 × 6 × 5 metriä. Hautakammio on ollut rikkaasti koristeltu.[10]
Hautakammio oli näkyvissä vielä 100-luvulla jaa., jolloin Pausanias mainitsi sen ”aarrekammiona”. Tuolloin hauta oli jo ryöstetty. Kammiota käytettiin pitkään paimenten suojana, minkä johdosta sen sisäseinät ovat mustuneet. Se siivottiin ja tutkittiin vuonna 1878.[10]
Muut rakennukset
Muihin rakennuksiin kuuluu muun muassa asuntoja, kulttitiloja, käsityöläisten pajoja sekä varastoja.[5] Hautakehä A:n ja palatsin välisellä alueella on joukko rakennuksia, joiden uskotaan olleen merkittävien henkilöiden asuntoja. Etelämuurin laidalla on joukko kulttirakennuksia, kuten niin kutsutut Seinämaalausten talo, Idolien temppeli, Papin talo sekä Tsoúntaksen talo. Ne on yhdistetty palatsiin portaikon ja kulkuekäytävän välityksellä. Hautakehä B:n eteläpuolella on joukko rakennuksia, jotka tunnetaan nimillä Kilpien talo, Öljykauppiaan talo, Sfinksien talo ja Länsitalo. Öljykauppiaan talosta löydetyt lineaari-B-taulut osoittavat, että kaupunki on vienyt muun muassa parfymoituja öljyjä.[8]
Leijonaportin vieressä sijaitsee viljavarastoksi arveltu rakennus. Linnoituksen koillisosassa lähellä pohjoisporttia on suuri maanalainen vesisäiliö, joka takasi linnoituksen vesihuollon. Siihen johdettiin vesi luonnonlähteestä.[2][8]
Hellenistisenä aikana rakennettu teatteri oli sijoitettu Klytaimnestran haudan sisäänkäyntikäytävän päälle.[9]
Tiet
Mykene oli yhdistetty lähialueen muihin keskuksiin, kuten Tirynsiin, Argokseen ja Asineen, kehittyneellä tieverkostolla. Osia teistä ja yhdestä sillasta on säilynyt linnavuoren ympärillä. Teissä on kärrynpyörien kuluttamia uria.[5][8]
Mytologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_NAMA_Tablette_7671.jpg)
Kreikkalaisessa mytologiassa Mykenen perustajaksi esitettiin Perseus. Kerrotaan, että eräällä matkallaan väsynyt ja janoinen sankari virkistäytyi tilkalla vettä, jonka hän oli kerännyt sienen (mykes) hattuun, ja perusti Mykenen kyseiselle paikalle. Toisen version mukaan Perseus perusti kaupungin paikalle, jossa hänen miekkansa nuppi (mykes) putosi. Perseuksen jälkeläisten kerrotaan hallinneen kaupunkia kolmen sukupolven ajan, kunnes Eurystheus kuoli lapsettomana. Tämän jälkeen kuninkaaksi valittiin Pelopsin poika Atreus.[4] Paksujen muurien rakentaminen selitettiin sillä, että voimakkaat kykloopit olivat rakentaneet ne. Tästä syystä niitä alettiin kutsua kyklooppimuureiksi.[2]
Troijan sodassa koko kreikkalaisen sotajoukon ylipäällikkönä toimi Mykenen kuningas, Atreuksen poika Agamemnon. Sotaa edeltäneet ja seuranneet tapahtumat Mykenessä, mukaan lukien Agamemnonin surma sekä Oresteen ja Elektran vaiheet, olivat suosittu kreikkalaisten tragedioiden aihe. Tunnetuimpiin kaupunkiin sijoittuviin näytelmiin kuuluu Aiskhyloksen Oresteia-trilogia.
Mykenen mytologiset kuninkaat olivat:
- Perseus, Zeuksen ja Danaen poika
- Elektryon, Perseuksen ja Andromedan poika
- Amfitryon, Alkaioksen ja Alkmenen poika
- Sthenelos, Perseuksen ja Andromedan poika
- Eurystheus, Stheneloksen ja Nikippen poika
- Atreus, Pelopsin ja Hippodameian poika
- Thyestes, Pelopsin ja Hippodameian poika
- Agamemnon, Atreuksen ja Aeropen poika
- Aigisthos, Thyesteen ja Pelopeian poika
- Aletes, Aigisthoksen ja Klytaimestran poika
- Orestes, Agamemnonin ja Klytaimnestran poika
- Teisamenos, Oresteen ja Hermionen poika
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”353 Mykenai”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
- ↑ a b c d e Mycenae Ancient Greece. Viitattu 2.11.2015.
- ↑ Archaeological Sites of Mycenae and Tiryns UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 2.11.2015.
- ↑ a b c d e f g h i j Mycenae: History Ministry of Culture and Sports. Viitattu 2.11.2015.
- ↑ a b c d e f g h i j k Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Mykene”, Antiikin käsikirja, s. 356. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
- ↑ Mycennae 1989 Travels with Diesel. Arkistoitu 21.2.2015. Viitattu 24.8.2015. (englanniksi)
- ↑ The Archaeological Society at Athens archetai.gr. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 12.9.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j Mycenae: Description Ministry of Culture and Sports. Viitattu 2.11.2015.
- ↑ a b Οι Θολωτοί Τάφοι των Μυκηνών Olympia.gr. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 2.11.2015.
- ↑ a b Treasure of Atreus Ministry of Culture and Sports. Viitattu 2.11.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mykene Wikimedia Commonsissa