Nitronit
Nitronit ovat orgaanisia yhdisteitä, joita voidaan pitää imiinien N-oksideina. Niiden rakennetta voidaan kuvata yleisellä kaavalla RR'C=N+(O−)R.[1][2][3]
Rakenne ja, valmistus ja reaktioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nitronit voidaan jakaa aldonitroneihin ja ketonitroneihin riippuen hiiliatomeihin liittyneistä ryhmistä. Jos molemmat hiiliatomiin liittyneistä ryhmistä ovat hiilivetyryhmiä, on kyseessä ketonitroni ja jos hiiliatomiin on liittynyt hiilivetyryhmän lisäksi vetyatomi, on kyseessä aldonitroni. Alkeenien tavoin nitroneilla esiintyy Cis-trans-isomeriaa tai uudemman terminologian mukaisesti E,Z-isomeriaa. Aldonitroneilla Z-isomeeri on pysyvä, mutta muuntuu E-isomeeriksi kuumennettaessa.[3][4]
Asyklisiä nitroneita valmistetaan tyypillisesti hydroksyyliamiinien ja aldehydien tai ketonien välisellä kondensaatioreaktiolla.[2][4] Voidaan käyttää myös hydroksyyliamiinien hapetusta esimerkiksi vetyperoksidin tai kaliumpermanganaatin avulla tai oksatsiraanien hajotusta kuumentamalla. Myös oksiimeja voidaan käyttää nitronisynteesin lähtöaineina.[3]
Syklisiä nitroneja valmistetaan hapettamalla syklinen tertiäärinen amiini m-klooriperbentsoehapon avulla, jota seuraava eliminaatio johtaa hydroksyyliamiiniin. Hydroksyyliamiini voidaan hapettaa nitroniksi muun muassa elohopeaoksidin avulla.[2] Aromaattisia nitroneita tuotetaan usein aromaattisista nitrosoyhdisteistä.[4][3]
Nitronit ovat 1,3-dipoleja ja reagoivat 1,3-dipolaarisella sykloadditiolla. Esimerkiksi alkeenien kanssa ne muodostavat isoksatsolidiinejä. Myös monia muita nitronien sykloadditioreaktioita tunnetaan. Nitroneille tunnetaan myös toisiintumisreaktioita ja solvolyysireaktioita esimerkiksi vesi hydrolysoi nitronit aldehydiksi tai ketoniksi ja hydroksyyliamiiniksi.[2][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nitrones IUPAC GoldBook. Viitattu 02.04.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren, Peter Wothers: Organic Chemistry, s. 932–933. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-850346-0 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Jan Hamer & Anthony Macaluso: Nitrones. Chemical Reviews, 1964, 64. vsk, nro 4, s. 473–495. Artikkelin ve. Viitattu 2.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 700. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 02.04.2012). (englanniksi)