Noema

Noema (kreik. νόημα: "merkitys", "mieli", "tarkoitus"; "ilmaisun mieli"; monikossa: noemata) on fenomenologiassa intentionaalisen aktin merkitysrakenne, mentaalinen vastine skeemalle. Fenomenologisessa perinteessä tulkitaan, että mieli pilkkoo ulkoisen kokemuksen siksi, mitä tiedämme ulkoisesta todellisuudesta. Noema on kognitiivinen rakenne, joka mahdollistaa tämän meille. Noema "komentaa" mieltämme näkemään olioita, ajattelemaan rationaalisesti, jne.

Tämä tarkoittaa, että kun käännämme tietoisuutemme jotakin kohden, havaitsemme sen noemaattisesti. Noemat ovat siis ilmiöitä ymmärrettynä. Noemat ovat olioita tai sisältöä, joka ilmenee tietoisuuden noeettisissa akteissa (noesis). Jokaisella mentaalisella aktilla on aina noema, jonka avulla se suuntautuu objektiin riippumatta siitä, onko objekti olemassa vai ei. Noema voidaan nähdä yksilön kokemuksen projektiona yksilöön itseensä.

Katso myös

• Fenomenologia, filosofinen tutkimus noemoista
• Noesis

Lähteet

• Chukwu, Peter M.: Competing Interpretations of Husserl's Noema: Gurwitsch versus Smith and Intyre. New York, Washington D.C. / Baltimore, Bern, Frankfurt am Main, Berlin, Brussels, Vienna, Oxford: Peter Lang, 2009. ISBN 978-1-44331-0457-2
• Noema Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Viitattu 18.7.2020.
• Halonen, Ilpo: Humanististen tieteiden tieteenfilosofia (Arkistoitu – Internet Archive)