Novgorodin kuvernementti

Kuvernementin kartta

Kuvernementin vaakuna

Novgorodin kuvernementti (myös lääni, ven. Новгоро́дская губе́рния, Novgorodskaja gubernija) oli hallintoalue Venäjällä vuosina 1727–1927. 1800-luvun lopussa sen pinta-ala oli 122 342 neliökilometriä. Asukkaita oli vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan 1 367 000 henkeä. Kuvernementin hallinnollinen keskus oli Novgorodin kaupunki.

Novgorodin kuvernementti erotettiin Pietarin kuvernementista vuonna 1727. Aluksi se koostui Novgorodin, Pihkovan, Velikije Lukin, Tverin ja Belozerskin provinsseista. Pihkovan ja Velikije Lukin provinsseista muodostettiin vuonna 1772 Pihkovan kuvernementti. Vuonna 1773 perustettiin Aunuksen provinssi ja vuonna 1775 Tverin käskynhaltijakunta. Vuonna 1776 perustettu Novgorodin käskynhaltijakunta koostui aluksi Novgorodin ja Aunuksen alueista. Vuonna 1777 siitä erotettiin Jaroslavlin käskynhaltijakunta. Aunuksen alue ja Uuden-Laatokan kihlakunta liitettiin vuonna 1781 Pietarin kuvernementtiin. Osa lakkautetusta Aunuksen kuvernementista kuului vuosina 1796–1801 jälleen Novgorodin kuvernementtiin.

1800–1900-lukujen vaihteessa kuvernementti koostui yhdestätoista kihlakunnasta, joiden keskuksina toimivat Belozersk, Borovitši, Demjansk, Kirillov, Kresttsy, Novgorod, Staraja Russa, Tihvinä, Tšerepovets, Ustjužna ja Valdai. Vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan väestöstä 96,8 % oli venäläisiä, 0,7 % karjalaisia, 0,7 % vepsäläisiä ja 0,3 % saksalaisia. Tärkeimpiä elinkeinoja olivat maatalous ja käsityöammatit.

Pohjoisista Belozerskin, Kirillovin, Tihvinän, Tšerepovetsin ja Ustjužnan kihlakunnista muodostettiin vuonna 1918 Tšerepovetsin kuvernementti. Luoteiseen alueeseen vuodesta 1921 lähtien kuulunut Novgorodin kuvernementti lakkautettiin vuonna 1927, jolloin se liitettiin Leningradin alueeseen.