Onni Valakari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Onni Valakari
Henkilötiedot
Koko nimi Onni Johannes Simonpoika Valakari
Syntymäaika 18. elokuuta 1999 (ikä 25)
Syntymäpaikka Motherwell, Skotlanti
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Pituus 187 cm
Seura
Seura AIK (lainalla Pafosista)
Pelinumero 8
Junioriseurat
2007–2012 Käpylän Pallo
2013–2017 SJK
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2015 SJK Akatemia 2 (0)
2017–2018 TPS 29 (10)
2017 SalPa 2 (0)
2018–2019 Tromsø 42 (9)
2020– Pafos 136 (40)
2024– AIK (laina) 0 (0)
Maajoukkue
2017 Suomi U18 5 (1)
2017–2018 Suomi U19 6 (2)
2019–2020 Suomi U21 13 (4)
2020– Suomi 11 (1)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 27. elokuuta 2024.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 14. maaliskuuta 2023.

Onni Valakari (s. 18. elokuuta 1999 Motherwell) on suomalainen jalkapalloilija, joka edustaa Ruotsin Allsvenskanissa pelaavaa AIK:ta, lainasopimuksella Kyproksen liigan Pafosista. Valakari on pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja.[1]

Seurajoukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valakarin kasvattajaseura on Käpylän Pallo, jonka lisäksi hän on juniorina edustanut Seinäjoen Jalkapallokerhoa. Sen edustusjoukkuetta valmensi tuolloin Valakarin isä Simo Valakari. Vuonna 2015 Valakari esiintyi kahdesti myös Kakkosta pelanneessa seuran reservijoukkueessa SJK Akatemiassa. Keväällä 2017 hän siirtyi Ykkösessä pelanneeseen Turun Palloseuraan.[2] Valakari teki liigadebyyttinsä vuotta myöhemmin TPS:n noustua Veikkausliigaan ja siirtyi elokuussa 2018 isänsä valmentamaan norjalaiseen Tromssaan.[3] Tammikuussa 2020 Valakari teki sopimuksen Kyproksen pääsarjassa pelaavan Pafos FC:n kanssa.[4] Marraskuussa 2022 hänen sopimustaan jatkettiin kesään 2026 asti.[5]

Elokuussa 2024 Valakari siirtyi vuoden loppuun asti ulottuvalla, osto-option sisältävällä lainasopimuksella Ruotsin Allsvenskaniin AIK:n joukkueeseen.[6]

Valakari on edustanut Suomen U18-, U19- ja U21-maajoukkueita. Vuonna 2019 hänet valittiin vuoden U21-pelaajaksi.[7] U21-maajoukkueen valmentaja Juha Malinen on pitänyt Valakarin vahvuuksina muun muassa sopeutuvaisuutta, syöttötaitoa sekä sulavaa kääntymistä pallon kanssa.[8]

Valakari debytoi A-maajoukkueessa 11. marraskuuta 2020 Ranskaa vastaan pelatussa harjoitusottelussa. Hän teki Suomen toisen maalin 2–0-voittoon päättyneessä ottelussa.[9] Valakari valittiin myös Suomen joukkueeseen vuoden 2021 EM-kisoihin.[10]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onni Valakari syntyi Skotlannissa, jossa hänen isänsä Simo Valakari pelasi Motherwellin joukkueessa.[11][12] Valakarin veli on maalivahtina pelaava Paavo Valakari.[1]

  1. a b Onni Valakari Transfermarkt-sivustolla (englanniksi) Viitattu 23.4.2018.
  2. Valakari siirtyy Turun Palloseuraan 13.4.2017. MTV3. Viitattu 10.6.2021.
  3. Onni Valakari siirtyy norjalaisen Tromsø IL:n riveihin 5.8.2018. Turun Palloseura. Viitattu 10.6.2021.
  4. Gürler, Eren: Onni Valakari siirtyy huuhkajatoppari Paulus Arajuuren seurakaveriksi 30.1.2020. Yle Urheilu. Viitattu 10.6.2021.
  5. Ikola, Teemu: Huuhkajien Onni Valakari teki yllättävän jatkosopimuksen SuomiFutis. 25.11.2022. Viitattu 5.1.2023.
  6. STT: Onni Valakari siirtyy Ruotsin suurseuraan Ilta-Sanomat. 26.8.2024. Viitattu 27.8.2024.
  7. Onni Valakari ensimmäistä kertaa Huuhkajissa – ”Toivottavasti pääsen pelaamaan ja näyttämään oman tasoni” 10.11.2020. Suomen Palloliitto. Viitattu 11.11.2020.
  8. Gürler, Eren: Uusi tähti syttyi! Ranskaa sokeerannut Onni Valakari ei mahtunut 2 vuotta sitten poikien EM-joukkueeseen – ”Se oli kipeä päätös” 13.11.2020. Iltalehti. Viitattu 29.3.2021.
  9. Leinonen, Otto: Sensaatio on valmis! Huuhkajat kaatoi hallitsevan maailmanmestarin Ranskan 11.11.2020. Iltalehti. Viitattu 12.11.2020.
  10. Tässä on Huuhkajien EM-kisajoukkue! 1.6.2021. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 1.6.2021. Viitattu 10.6.2021.
  11. Ilkka: Simo Valakarin lahjakas poika lähti SJK:sta – ”Kieltäytyi sopimuksesta” 3.3.2017. Suomifutis. Viitattu 23.4.2018.
  12. Gürler, Eren: Uusi tähti syttyi! Ranskaa sokeerannut Onni Valakari ei mahtunut 2 vuotta sitten poikien EM-joukkueeseen – ”Se oli kipeä päätös” www.iltalehti.fi. 13.11.2020. Viitattu 3.7.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]