Paolo Uccello

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Paolo Uccello (15. kesäkuuta 1397 Firenze10. joulukuuta 1475 Firenze) oli italialainen taidemaalari. Hän oli Firenzen koulun huomattavimpia maalareita varhaisrenessanssin aikana. Uccellon maalaukset ovat objektiivisia tyyliltään ja ne korostavat plastista muotoa. Uccellon kiinnostus perspektiiviin näkyy monissa teoksissa, kuten John Hawkwoodin muotokuvafreskossa, Vedenpaisumus-freskossa Santa Maria Novellassa tai San Romanon taistelussa 1455.[1]

Firenzen palkkasoturiarmeijan komentajana toimineen englantilaisen Sir John Hawkwoodin muotokuva on luotu Hawkwoodin kuoleman muistoksi. Hawkwood on kuvattu sotavarusteissaan suuren hevosen selässä hautasarkofaagin päällä. Uccellon perspektiivin katsotaan ilmenevän erityisen hyvin hevosen vatsassa ja itse sarkofaagissa. Maalausta on tosin kritisoitu siitä, että hevonen on kuvattu luonnottomasti molemmat oikeanpuoleiset jalat yhtäaikaisesti ilmassa. Tämän oletetaan johtuvan siitä, ettei Uccello ollut tottunut ratsastamaan tai tuntenut hevosia tai muitakaan eläimiä kovin hyvin. Toisaalta ratsastajan ja hevosen suhdetta pidetään onnistuneena.

Giorgio Vasari väittää Taiteilijaelämäkerroissa perspektiivin olleen Uccelon pakkomielle ja että hän laiminlöi figuureja. Uccello kehitti keskustaa kohti katoavien viivojen käyttöä ja sijoitti hahmot määrätylle tasolle niin, että ne olivat sitä pienempiä mitä kaempana olivat. Ennen Ucceloa syvyysvaikutelma perustui enemmän sattumanvaraisiin tekijöihin. Uccello kehitti perspektiiviä myös rakennusten piirtämiseen.

Uccello arvosti aikalaistensa saavutuksia. Hän piti talossaan pitkää paneelia, johon hän oli kuvannut viisi merkityksellistä miestä. Yksi miehistä oli Giotto, joka ilmensi maalaustaidetta ja valoa. Toinen miehistä oli Filippo Brunelleschi arkkitehtuurin edustajana. Veistostaiteen edustajana maalauksessa oli Donatello. Perspektiiviä edusti Uccellon omakuva ja matematiikkaa Manetti, jonka kanssa Uccello keskusteli usein euklidiseen geometriaan liittyvistä ongelmista.

Uccellon kuoleman jälkeen hänen jäämistöönsä kuului arkuittain piirustuksia. Myös hänen tyttärensä oli taiteilija.

  1. ”Uccello, Paolo”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5