Paul Claudel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paul Claudel
Henkilötiedot
Syntynyt6. elokuuta 1868
Villeneuve-sur-Fère, Ranska
Kuollut23. helmikuuta 1955 (86 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus ranska
Ammatti runoilija, näytelmäkirjailija, esseisti, diplomaatti
Kirjailija
Tyylilajit runous, essee, draama
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.paul-claudel.net
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Paul Claudel (6. elokuuta 1868 Villeneuve-sur-Fère, Ranska – 23. helmikuuta 1955 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen runoilija, näytelmäkirjailija, esseisti ja diplomaatti, sekä kuvanveistäjä Camille Claudelin nuorempi veli. Hän oli myös arvostetun Ranskan akatemian jäsen huhtikuusta 1946 lähtien[1].

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuleva kirjailija ja kulttuuripersoona syntyi vuonna 1868 Aisnen departementissa Koillis-Ranskassa, kolmilapsisen perheen nuorimmaiseksi. Vanhempi sisar Camille oli Paulin syntyessä 3-vuotias. 1880-luvun alkupuolella perhe muutti Pariisiin, jossa Paul Claudel suoritti loppuun opintonsa. Näihin aikoihin hän tutustui runoilija Arthur Rimbaud'n tuotantoon, erityisesti vuonna 1886 ensimmäistä kertaa julkaistuun, mutta vuosikymmen aikaisemmin kirjoitettuun proosarunokokoelmaan Illuminations (Illuminaatioita, 1872–1875), josta muodostui nuorelle miehelle merkittävä vaikuttaja.

1880-luvun lopulla Paul Claudel kirjoitti ensimmäiset näytelmänsä. Vuonna 1893 alkoi hänen yli neljä vuosikymmentä kestänyt diplomaatin uransa. Sijoituspaikkoina toimivat muun muassa Praha, Frankfurt, Hampuri, Shanghai, Rio de Janeiro, Kööpenhamina, Tokio, Washington ja Bryssel. Luomistyötä hän teki virkamatkojen pitkillä laivamatkoilla. Useat teokset olivat työn alla vuosikausia. Tuotanto jatkui katkeamatta kuolemaan saakka, ja tuloksena oli laaja näytelmä-, runo- ja esseetuotanto. [2]

Ristiriitoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena katoliseen valtauskoon skeptisesti suhtautunut Claudel koki 18-vuotiaana äkillisen kääntymisen voimakkaan uskonnollisen kokemuksen seurauksena[3]. Tämä maailmankuva säilyi hänellä loppuun asti, ja se yhdistyi hänen ystävä- ja kulttuuripiireissään vallalla olleisiin vanhoillisen konservatiivisiksi, jopa äärioikeistolaisiksi tulkittuihin poliittisiin mielipiteisiin. Toisen maailmansodan kontekstissa etenkin kysymykset Vichyn hallituksesta ja antisemitismistä nousivat keskeisiksi. Näistä piirteistä huolimatta Paul Claudel tuomitsi kirjoituksissaan yksiselitteisesti natsi-Saksan toiminnan.

Toinen keskustelua aiheuttanut teema liittyy kirjailijan sisaren Camille Claudelin kolmikymmenvuotiseen mielisairaalajaksoon, vuodesta 1913 vuoteen 1943, jolloin sisar lopulta menehtyi. Sekä osa lahjakasta taiteilijaa hoitaneista lääkäreistä että tapausta myöhemmin selvittäneet tahot ovat kyseenalaistaneet suljetun psykiatrisen hoidon välttämättömyyden. Perheen kanta ratkaisi Camillen kohtalon. Sisareen syvän intohimoisesti kiintyneen, mutta hänen elämänvalintansa ongelmallisiksi kokeneen Paulin osuutta päätökseen pidetään keskeisenä.

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Claudelin huomattavimpia teoksia on näytelmä Le Soulier du satin (1929). Siinä hän on tavoittanut länsimaisen hengen ytimen ja se on valittu kirjallisuuslistalle Le Monden vuosisadan 100 kirjaa. Claudel muistetaankin ennen kaikkea näytelmistään. Hänen runotuotantonsa on määrältään vähäinen, mutta silti merkittävä. Hänen proosatuotantonsa on tyyliltään taidokasta, mutta saattaa pohdinnoiltaan vaikuttaa nykylukijan mielestä vanhanaikaiselta.[2]

Kirjallisia töitä (valikoitu)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Näytelmät: Tête d'or (1890/1894), Protée (1913/1926), L'Ours et la Lune (1917), Jeanne d'Arc au bûcher (1939)
  • Runous: Connaissance de l'Est (1900/1907), Le Chemin de la Croix (1911), Poèmes de guerre (1914–1916) (1922)
  • Esseet: Positions et propositions (osat 1 ja 2, 1928/1934), Une voix sur Israël (1950), Sous le signe du dragon (1957), La Rose et le rosaire (1959)

Lisäksi ranskaksi ovat ilmestyneet muun muassa Claudelin muistelmat (julkaistu 1954), päiväkirjat kahdessa osassa 1904–1932 & 1933–1955 (1968/1969) sekä kirjeenvaihtoa André Giden ja muiden aikalaisten kanssa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Repères chronologiques, Société Paul Claudel (kronologinen esitys Paul Claudelin elämän merkittävistä tapahtumista.) paul-claudel.net. Viitattu 11.9.2013. (ranskaksi)
  2. ↑ a b Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid–Harvey), s. 802–803, art. Claudel, Paul. Otava, 1977. 951-1-04170-3
  3. ↑ Profile: Paul Claudel The Guardian, verkkoversio. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Camille et Paul : La passion Claudel – kirjailija Dominique Bonan palkittu teos (ranskaksi)
  • Paul Claudel. 1 : Alkutaipaleelta Keskipäivän taitteeseen, Paul Claudel. 2 : Suuret oodit, Paul Claudel. 3 : Draaman läpimurto – Taimi Tanskanen (Tampere, 1988)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paul_Claudel&oldid=21801776”