Periplus (Pseudo-Skylaks)
| Periplus | |
|---|---|
| Περίπλους | |
 Näköispainos vuodelta 1855 teoksen käsikirjoituksesta 1200-luvulta. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Pseudo-Skylaks |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | maantiede, periplus |
| Julkaistu | n. 338/337 eaa.? |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Periplus (m.kreik. Περίπλους, Periplūs tai Periplous; ”Ympäripurjehdus”), koko nimeltään Euroopan, Aasian ja Libyan asutun merenpiirin ympäripurjehdus (Περίπλους τῆς θαλάσσης οἰκουμένης Εὐρώπης καὶ Ἀσίας καὶ Λιβύης, Periplūs tēs thalassēs oikūmenēs Eurōpēs kai Asias kai Libyēs), on antiikin kreikkalainen maantieteellinen teos, jonka kirjoittajasta käytetään nimitystä Pseudo-Skylaks. Se yhdistettiin aiemmin Skylaks Karyandalaiseen, mutta ajoitetaan nykyisin 300-luvulle eaa.[1][2][3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoksen synty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pseudo-Skylaksin Periplus on varhaisin tunnettu esimerkki kreikkalaisesta periplus-kirjallisuudesta eli rannikkojen ympäripurjehdusten kuvauksista,[1] mikä oli antiikin aikana yleinen maantieteellisen kirjallisuuden lajityyppi. Teoksen kirjoittajaksi esitetyn ”Skylaksin” nimi viittaa oletettavasti tutkimusmatkailija Skylaks Karyandalaiseen, joka suoritti purjehduksen Intiasta Indus-joelta Intian valtamerelle ja Punaisellamerelle Persian kuningas Dareioksen toimeksiannosta 500-luvun eaa. lopulla. Varhaisemmassa tutkimuksessa Periplus laitettiin tämän Skylaksin nimiin. Jotkut tutkijat taas laittoivat sen 100-luvulla eaa. eläneen Skylaks Halikarnassoslaisen nimiin.[2]
Teoksen ajoitus kuitenkin kumoaa kummatkin tulkinnat. Sisäisen todistusaineistonsa perusteella teos on selvästi ainakin nykyaikaan säilyneeltä sisällöltään 500/400-lukujen eaa. taitetta myöhäisempi. Toisaalta se ei mainitse Aleksanteri Suuren perustamia kaupunkeja, edes Egyptin Aleksandriaa, ja näin sen täytyy olla tätä varhaisempi. Siksi teos ajoitetaan nykyisin 300-luvulle eaa.[2] Graham Shipley katsoo, että teos olisi kirjoitettu Ateenassa tai sen lähellä noin vuonna 338/337 eaa.[4]
”Skylaks” ei oletettavasti ole tuolloin eläneen kirjoittajan oma nimi, vaan hän on mahdollisesti laittanut teoksensa Skylaks Karyandalaisen nimiin tämän tutkimusmatkailijan maineen vuoksi.[2] Toisaalta on mahdollista, että teos on myöhemmin liitetty Skylaksin nimeen siksi, että hänet tunnettiin periplus-purjehtijana. On kuitenkin esitetty myös, että teoksen ydin voisi perustua Skylaks tekemään kirjoitukseen, jota olisi myöhemmin muokattu hyvin paljon. Tutkimuksessa kirjoittajasta käytetään nimitystä Pseudo-Skylaks (engl. Pseudo-Scylax, lyhennettynä Ps.-Scylax).[1]
Tekstihistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aristoteles on ensimmäinen, joka viittaa Skylaksiin kirjailijana. Hän lainaa kohtaa, joka sisältää etnografista tietoa Intiasta, mutta ei osoita pitävänsä Skylaksia minkään periplus-teoksen kirjoittajana.[1][2][5] Myöhemmin Strabon piti teosta Skylaks Karyandalaisen kirjoittamana. Hän on ensimmäinen, joka yhdistää Skylaksin nimen periplus-teokseen. Myöhäisantiikin aikana Markianos Herakleialainen, joka koosti yhteen varhaisempien maantieteilijoiden teoksia, siirsi virheellisen käsityksen eteenpäin.[1]
Osa teoksen tekstistä on säilynyt käsikirjoituksessa Parisinus suppl. gr. 443, joka on 1200-luvulta ja jota säilytetään Ranskan kansalliskirjastossa. Teoksen muutamat muut käsikirjoitukset ovat vain sen kopioita. Tekstin alku toistaa virheellisen käsityksen Skylaks Karyandalaisesta kirjoittajana.[1] Nykyaikaan säilynyt teksti on vain alkuperäisen teoksen lyhennelmä, mikä käy ilmi siitä, että antiikin ja bysanttilaisen ajan kirjallisuus lainaa teoksesta kohtia, jotka eivät ole mukana nykyisessä tekstissä.[2][6] Richard Bentley kutsui Periplusta sen heikon tekstihistorian vuoksi ”maailman turmeltuneimmaksi teokseksi”.[1]
Tekstin editio princeps oli David Hoeschelin yhdessä muiden vähäisempien kreikkalaisten maantieteilijöiden teosten kanssa toimittama (Augsburg, 1600, 8vo.). Sitä on arvioitu heikkolaatuiseksi. Seuraavaksi tekstin julkaisi Isaac Vossius (Amsterdam, 1639, 4to.) yhdessä kommentaarin kanssa, sitten John Hudson teoksessa Geographi Graeci minores (1695), sitten saman teoksen uudelleenpainoksena Jean-François Gail (Pariisi, 1826), ja sitten jälleen uudelleen Karl W. L. Müller (1855). Tämän jälkeen sen julkaisivat R. H. Klause yhdessä Hekataioksen katkelmien kanssa (Berliini, 1831), sekä Heinrich Theodor Dittrich (1878).[2][1] Viimeisin tekstilaitos on Graham Shipleyn (2011) toimittama. Siihen kuuluu johdanto ja englanninkielinen käännös.[1]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Periplus on kuvaus Välimeren ja Mustanmeren rannoista Euroopassa, Aasiassa sekä Libyassa, jolla viitattiin koko Afrikkaan. Se esittää merten ympäripurjehduksen myötäpäivään alkaen Herakleen pylväiden eli nykyisen Gibraltarin läheltä, edeten sitten Välimeren pohjoisrantaa eli Euroopan rannikkoa itään. Tämän jälkeen kierretään Mustanmeren rannat edelleen myötäpäivään. Sitten edetään Välimeren itärantaa etelään sekä etelärantaa eli Afrikan pohjoisrannikkoa pitkin takaisin länteen, päättyen lopulta Atlantin rannalle Herakleen pylväistä etelään.[1][4][7]
Muodoltaan teos on tiivis, luettelomainen esitys. Kirjoittaja kuvaa paitsi alueita ja niiden kansoja myös joitakin kaupunkeja, joista osa on sisämaassa, sekä satamia, saaria ja jokia. Lisäksi kirjoittaja arvioi paikkojen välisiä purjehdusmatkoja joko etäisyyksinä käyttäen stadionmittaa tai ajallisesti.[4][7] Huomionarvoista on, ettei kuvattu alue vastaa lainkaan niitä seutuja, joissa Skylaks Karyandalainen oli aikanaan purjehtinut.[1]
Teoksen sisältö jaetaan 114 lukuun ja se koostuu noin 8 000 sanasta. Se jakaantuu seuraavasti:[4][7]
Eurooppa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1. Johdanto
- 2. Iberit
- 3. Liguurit (Ligyes) ja iberit
- 4. Liguurit
- 5. Tyrrheenit (Tyrrhenoi, etruskit)
- 6. Kyrnos (Korsika)
- 7. Sardo (Sardinia)
- 8. Latinalaiset
- 9. Olsoi (volskit)
- 10. Campanialaiset
- 11. Samnilaiset (Saunitai)
- 12. Leukanoi
- 13. Sikelia (Sisilia)
- 14. Iapygia
- 15. Samnilaiset
- 16. Ombrit (Ombrikoi)
- 17. Tyrrheenit (Tyrrhenoi)
- 18. Keltit (Keltoi)
- 19. Veneetit (Enetoi)
- 20. Istroslaiset (Istroi)
- 21. Liburnialaiset (Liburnoi)
- 22. Illyrialaiset (Illyrioi)
- 23. Nestit (Nestoi)
- 24. Manialaiset
- 25. Enkhelees
- 26. Taulantioi
- 27. Orikoi
- 28. Khaonit (Khaones)
- 29. Korkyra (Korfu)
- 30. Thesprotialaiset
- 31. Kassopialaiset
- 32. Molottia
- 33. Ambrakia
- 34. Akarnania
- 35. Aitolia
- 36. Lokrislaiset
- 37. Fokislaiset
- 38. Boiotialaiset
- 39. Megaralaiset
- 40. Korintti
- 41. Sikyon
- 42. Akhaialaiset
- 43. Elis
- 44. Arkadia
- 45. Messene (Messenia)
- 46. Lakedaimon. Kythera
- 47. Kreeta
- 48. Kykladit
- 49. Argos (Argolis)
- 50. Epidauros
- 51. Hermione
- 52. Troizenia
- 53. Aigina
- 54. Epidauros
- 55. Korinthia
- 56. Megara
- 57. Attika
- 58. Kykladit
- 59. Boiotialaiset
- 60. Lokrislaiset
- 61. Fokislaiset
- 62. Melialaiset (Melieis). Malislaiset (Malieis)
- 63. Akhaialaiset (Akhaia Fthiotis)
- 64. Thessalia
- 65. Magnesialaiset
- 66. Makedonia
- 67. Traakia
- 68. Skyytia. Taurit. Sarmaatit (Sauromatai)
- 69. Yhteenveto: Euroopan rannikon purjehdus Herakleen pylväiltä Maiotis-järvelle 153 päivää
Aasia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 70. Sarmaatit
- 71. Maiotai
- 72. Sindoi
- 73. Kerketai
- 74. Toretai
- 75. Akhaioi
- 76. Heniokhoi
- 77. Koraksoi
- 78. Kolike
- 79. Melankhlainoi
- 80. Gelones
- 81. Kolkhislaiset
- 82. Byzerit (Byzeres)
- 83. Ekekheirieis
- 84. Bekheirike
- 85. Makrokefaloi
- 86. Mossynoikoi
- 87. Tibarenoi
- 88. Khalybes
- 89. Assyria
- 90. Paflagonia
- 91. Mariandynoi
- 92. Bithynialaiset
- 93. Myysia
- 94. Fryygia
- 95. Troas
- 96. Aiolis
- 97. Lesbos
- 98. Lyydia
- 99. Kaaria
- 100. Lyykia
- 101. Pamfylia
- 102. Kilikia
- 103. Kypros
- 104. Syyria ja Foinikia
- (105.) Arabia (teksti on hyvin katkelmallinen)
Libya
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- (106.) Egypti
- 107. (Varsinainen) Libya
- 108. Marmaridai
- 109. Nasamones ja Makai
- 110. Lootofagit eli lootuksensyöjät
- 111. Karthago
- 112. Loput Afrikan pohjoisrannikosta länteen mentäessä
- 113. Jaotteluja ja etäisyyksiä
- 114. Saarten koot
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Matijašić, Ivan: Scylax of Caryanda, Pseudo-Scylax, and the Paris Periplus: Reconsidering the Ancient Tradition of a Geographical Text revistas.usp.br. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ a b c d e f g Smith, William: ”Scylax (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Σκύλαξ (and Notes) Suda On Line: Byzantine Lexicography. The Stoa Consortium. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
- ↑ a b c d Shipley, Graham J.: Pseudo-Scylax and the Natural Philosophers. The Journal of Hellenic Studies, 2012, 132. vsk, s. 121–138. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Aristoteles: Politiikka VII.14, 1332b20–27.
- ↑ Filostratos: Apollonios Tyanalaisen elämä 3.47; Harpokration: Kymmenen puhujan käyttämistä sanoista, s. 174, ed. Gronov; Johannes Tzetzes: Khiliades 7.144.
- ↑ a b c The Periplous of Pseudo-Skylax: An Interim Translation (Käännös Graham Shipley) Ancient Coastal Settlements, Ports and Harbours. Viitattu 10.1.2022.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Shipley, Graham: Pseudo-Skylax's Periplous: The Circumnavigation of the Inhabited World : Text, Translation and Commentary. (Liverpool University Press Series) Bristol Phoenix Press, 2011. ISBN 9781904675822
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Periplus Wikimedia Commonsissa
- Περίπλους τῆς θαλάσσης τῆς οἰκουμένης Εὐρώπης καὶ Ἀσίας καὶ Λιβύης. (muinaiskreikaksi)
- The Periplous of Pseudo-Skylax: An Interim Translation by Graham Shipley. (englanniksi)
- Pseudo Scylax: Periplus. ToposText. (englanniksi)