Persialainen miniatyyrimaalaus
Persialainen miniatyyri (pers. نگارگری ایرانی, negārgari-ye Irāni) on pienikokoinen persialainen maalaus, joka tehty paperille, joko kirjan kuvituksena tai erillisenä taideteoksena. Sen tekniikat ovat verrattavissa länsimaiseen keskiaikaiseen ja bysanttilaiseen miniatyyriperinteeseen. Miniatyyrimaalauksesta tuli tärkeä lajityyppi persialaisessa taiteessa 1200-luvulla. Se sai vaikutteensa Euroopan lisäksi Kiinasta mongolivalloitusten jälkeen. Perinteen kukoistusaika oli 1400- ja 1500-luvuilla safavidien (1501–1736) valtakunnassa.
Vuonna 1510 timuridien maalauskoulu muutti Afganistanin Heratista Tabriziin Luoteis-Iranissa. Se alkoi tehdä kuvitettuja käsikirjoituksia. Merkittävä kuvitettu teos oli Šahname eli "Kuninkaiden kirja", joka sisälsi yli 250 maalausta. Koulun johtaja Bihzad (n. 1455/60–1535) oli aikansa suurin maalari. Hänen kuoltuaan aiheet muuttuivat emotionaalisemmiksi ja esittivät usein yksityiselämän tapahtumia.[1]
Perinne jatkui länsimaisen vaikutuksen alaisena tämän jälkeenkin, ja sillä on myös moderneja edustajia. Persialainen miniatyyri vaikutti miniatyyritaiteen leviämiseen myös Osmanien valtakuntaan sekä suurmogulien valtakuntaan Intian niemimaalle.
Selityksiä ihmisten kuvaamiselle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Persiassa taide ei koskaan täysin kieltänyt kuvaamasta ihmisiä, vaikka islam olikin kuvakielteinen uskonto. Miniatyyriperinteessä oli tapana kuvata juuri ihmisiä ja usein jopa suuria ihmisryhmiä. Koska kirjat olivat yksityisomaisuutta, ja kuvia näytettiin vain omistajan valitsemille henkilöille, oli mahdollista olla vapaamielisempi kuin julkisten tilojen maalauksissa. Koraania ja muita puhtaasti uskonnollisia teoksia ei tiedetä kuvitetun ihmishahmoilla, mutta miniatyyrimaalauksissa saattoi 1500-luvulla esiintyä jopa profeetta Muhammed ja joskus jopa ilman kasvohuntua.
Safavidien valtakunnassa 1500-luvulla omaksuttu šiialaisuus oli yksi selitys vapaammalle taidekäsitykselle, sillä šiialaisuudessa ihmisten kuvaaminen oli sallitumpaa kuin sunnalaisuudessa. Toinen selitys oli Iranin ylänköjen ikivanha kuvakulttuuri.[2]
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
-
Muhammed julistaa Alin seuraajakseen Ghadir Khummissa. Miniatyyri vuodelta 1307 tai 1308 kuvittaa šiialaista perimätietoa. -
Safavidien aikaisen taiteilija Reza Abbasin (1565–1635) maalaus Kaksi rakastavaista. -
Sivu teoksesta Šahname.
.jpg)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lapidus, Ira M.: A History of Islamic Societies. 3rd. Edition. Cambridge University Press, 2022. ISBN 978-0-521-73297-0
- Palva, Heikki: ”Taiteet ja arkkitehtuuri”. Teoksessa: Islamilainen kulttuuri. Palva, Heikki & Perho, Irmeli (toim.), s. 416-482. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-30568-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Persialainen miniatyyrimaalaus Wikimedia Commonsissa
