Pikku Kakkonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikku Kakkonen
Pikku Kakkosen tunnus (Camilla Mickwitz) 25.10.1983 alkaen.
Pikku Kakkosen tunnus (Camilla Mickwitz) 25.10.1983 alkaen.
Tyyli Lastenohjelma, makasiiniohjelma
Kestoaika noin 60 min.
Alkuperämaa  Suomi
Alkuperäiskieli Suomi
Verkko Yle TV2
Esitetty 11. tammikuuta 1977 – jatkuu edelleen
Ikäraja Sallittu kaiken ikäisille
Tuotanto
Vastaava(t) tuottaja(t) Teija Ryösä
Käsikirjoittaja(t) Anu Tuomi-Nikula
Tuotantoyhtiö(t) Yleisradio
Palkinnot
Voitetut Kultainen Venla 2011
Paras lasten- ja nuortenohjelma
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Pikku Kakkonen -teeman mukainen leikkipuisto Tampereen Koskipuistossa.

Pikku Kakkonen on suomalainen makasiinityyppinen lastenohjelma, jota esitetään Yle TV2 -kanavalla.

Ensimmäinen ohjelma lähetettiin 11. tammikuuta 1977. Ensimmäisen ohjelman juonsi Pekka Salo, joka toimi pitkään juontajana ohjelman ensimmäisinä vuosina.[1] Alkuaikoina ohjelmaa esitettiin tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Myöhemmin ohjelmaa aloitettiin esittämään joka arkipäivä. Ohjelma sai alkuaikoina vankan suosion, ja sitä katsoi parhaimmillaan 800 000 katsojaa.[1] Pikku Kakkonen jakaantui 1. tammikuuta 2008 aamu- ja iltalähetyksiksi.[2] Viikonloppuaamujen lähetykset alkoivat jo 2. syyskuuta 2006. Vuosina 2006–2007 esitettiin viikonloppu- ja jouluaamuisin Pikku Kakkosen Aamu ja Pikku Kakkosen Joulu. 1. tammikuuta 2008 alkaen Pikku Kakkosta on esitetty päivittäin joka aamu.[3]

Vuosina 1977–1978 ohjelma päättyi Lasse Pöystin lukemaan iltasatuun. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä pitkäksi aikaa koko kansan satusedän. Alun perin suunniteltiin, että Pöysti lukisi satuja kirjasta, mutta hän itse arveli, ettei saduista tulisi uskottavia, joten hän päätyi opettelemaan sadut ulkoa.[4] Pikku Kakkosessa esitettiin myös pitkään itäsaksalaista stop motion -tekniikalla luotua Nukkumatti-animaatiota aina vuoteen 2002 asti.[5]

Pikku Kakkosen 40-vuotispäivänä 11. tammikuuta 2017 sai ensiesityksensä dokumentti Postilokero 347 – Pikku Kakkosen tarina, joka on Alli Haapasalon näkemys ohjelmasta ja sen katsojista. Pikku Kakkosen 30-vuotispäivänä 11. tammikuuta 2007 esitettiin juhlalähetys. Tällöin ohjelman katsojat saivat käydä sytyttämässä Pikku Kakkosen kotisivuilla oman kynttilänsä, jotka kaikki näytettiin televisiossa.[6] Pikku Kakkosen 25-vuotisjuhlavuonna 2002 TV2 esitti joka perjantai uusintana Pikku Kakkosen vanhoja lähetyksiä ja ohjelmia.[7] Vuonna 1997 Pikku Kakkonen täytti 20 vuotta, jonka kunniaksi Tampere-talossa järjestettiin juhlakonsertti.[6]

Vuodesta 2016 lähtien Pikku Kakkonen on esitetty tarvittaessa Yle Teema & Fem -kanavalla (aiemmin Yle Teemalla) silloin, kun TV2:lla urheilulähetys vie ohjelma-ajan.

Yle TV2:n lastentoimituksessa oli suunniteltu pitkään, että televisioon tarvittaisiin makasiinityyppinen lastenohjelma. Ohjelman suunnitteluun kysyttiin mielipidettä Kouluhallituksella, joka kertoi että ohjelma ei saisi olla pelkästään viihdettä, vaan sen pitäisi olla myös opettavainen. Suunnittelutyön valmistuttua lastentoimituksen päällikkö Pertti Nättilä esitti ohjelmaidean TV2:n johtajalle Pertti Paloheimolle, joka antoi rahoituksen ohjelman tekoon. Ohjelman nimeksi päätettiin Pikku Kakkonen.[1] Lastenohjelmien toimituksen neljän toimittajan Marja-Liisa Viinikaisen, Maija Koivulan, Lauri Niemelän ja Päivi Lattusen tehtäväksi tuli toimittaa omatuottoiset sekä ostetut pikkuohjelmat eheään makasiinimuotoon, jonka juontaja kokosi yhteen. Apuna juontojen rakentelussa oli lastentarhanopettaja Marja-Leena Mannilan luoma esikouluopetusta noudatteleva aihekaavio. Tämä lienee syynä edellä mainittuun erheelliseen tietoon yhteydenotosta Kouluhallitukseen, mitä ei siis tietenkään tarvittu.lähde?

Ensimmäiset lähetykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikku Kakkosen ensimmäiseksi juontajaksi valittiin Pekka Salo. Ensimmäinen ohjelma esitettiin 11. tammikuuta 1977. Ohjelmaa esitettiin kolmena arkipäivänä viikossa: tiistaisin, keskiviikkoisin, ja torstaisin, ja kaikki viikon ohjelmat kuvattiin samalla kertaa tiukassa aikataulussa. Ohjelmassa juontaja Salo istui ison videokoneen vieressä ja pani juontojen välillä videot pyörimään. Salo sai ensimmäisen ohjelman jälkeen kritiikkiä Tampereen murteen käytöstä puheessaan. Ensimmäisissä nauhoituksissaan Salo soitti myös kitaraa, vaikka hän ei sitä osannut alun perin soittaa ollenkaan. Salon vaimo Maija opetti häntä soittamaan muutaman soinnun.[1] Ensimmäisen Pikku Kakkosen ohjasi Lauri Niemelä.lähde?

Pikku Kakkosen historian aikana on käytetty kolmea erilaista tunnuskuvaa (tunnusmusiikki on aina ollut sama melodia). Vuosina 1977–1979 tunnuksessa hyppivät palaset muodostivat kakkosen. Toisessa tunnuksessa väreinä oli keltainen ja oranssi, siinä kakkonen muodostuu erilaisista paloista. Tämä tunnus nähtiin televisiossa ensimmäistä kertaa 4. syyskuuta 1979. Ohjelmassa on 25. lokakuuta 1983 alkaen esitetty Camilla Mickwitzin luomaa alkutunnusta, jossa erilaiset oliot ja kuviot muodostavat numeron kaksi.[5] Tunnusta on käytetty aina siitä lähtien, ja siitä on tullut ohjelman tavaramerkki.[8] Tunnuksen hahmot esiintyvät myös Varokaa heikkoa jäätä -tietoiskussa, joka valmistui vuonna 1986 Marja-Liisa Hiedan toimittamana ja Jukka Siikavireen säveltämänä. Siikavire lausui myös karhun varoituksen.lähde?

Pikku Kakkosen tunnusmusiikin sävelsi Timo Ruottinen, jonka käsialaa on myös Pikku Kakkosen postin tunnuslaulu. Postilaulun toteutti Risto Hiltunen tyttärineen ja laulamassa olivat Pirin ja Merin lisäksi myös Heli ja Satu Rusanen[9]. 7. marraskuuta 1994 tunnus vaihdettiin pala-animaatiotunnuksesta tietokoneella tehdyksi ja 23. joulukuuta 1997 tunnusmusiikin sovitus vaihtui nykyiseen, akustisesta versiosta elektroniseksi.lähde?

Pikku Kakkosessa on vuosien aikana ollut useita juontajia. Ensimmäinen juontaja oli Pekka Salo. Pikku Kakkosta ovat ohjelman historian aikana juontaneet seuraavat juontajat (järjestys satunnainen): Eila Roine (vuodesta 1996 alkaen 11. syys­kuuta 2013 saakka), Pekka Laru, Anna-Liisa Kirsi (Ansku), Pertti Nättilä (Ransu), Jukka Nurminen, Olli Mononen, Jyrki Laaksonen, Silja Sillanpää, Veera Degerholm, Siina Hirvonen (25. elokuuta 2008 alkaen 11. elokuuta 2014 saakka), Jukka Rautiainen (Junne), Tapio Holappa, Päivi Portaankorva, Pirkko-Liisa Tikka (Nalle), Maija Salo (Molla), Marita Porrassalmi, Sohvi Sirkesalo, Janne Mäkinen, Jari Sirniö, Ilkka Herkman, Karoliina Vanne (Nalle), Minna Rinne-Laturi, Mari Pöytälaakso, Ari Myllyselkä, Rami Saarijärvi, Anna Riihimäki, Anu Tuomi-Nikula (Neponen) Lotta Riihimäki, Satu Sopanen, Lassi Jämsä, Kaisla Saarinen, Riku Karvakuono, Jaakko Väisänen, Tuomo Rannankari, Iina Suominen, Senja Meriläinen, Susanna Volanto, Yasmin Ahsanullah, Saara Pohjoismäki, Matias Husgafvel, Aapeli Mononen, Loviisa Tuomi-Nikula, Laura Ylä-Mäihäniemi ja Roosa Halme.lähde?

Pikku Kakkonen on voittanut Kultainen Venla -palkinnon vuosina 2011 ja 2012 lasten- ja nuortenohjelma -kategoriassa.[10][11] Maakuntahallitus myönsi vuoden 2011 Pirkanmaan palkinnon Pikku Kakkoselle.[12] Vuonna 2016 ohjelma sai Parisuhdekeskus Katajan myöntämän Vuoden Parisuhdeteko -tunnustuksen sekä Lastenkirjainstituutin Onnimanni-palkinnon.[13][14] Vuonna 2017 Suomen Punainen Risti palkitsi ohjelman Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksella.[15] Lokakuussa 2017 Pikku Kakkonen valittiin Suomi-palkinnon saajaksi.[16] Vuonna 2018 Pikku Kakkonen sai Aivoliitto ry:n Aivojen asialla -tunnustuspalkinnon.[17]

Sarjaohjelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c d Pikku Kakkosen ensimmäinen juontaja Pekka Salo ei katso ohjelmaa enää: ”Tulee ikävä” Helsingin Sanomat. 8.1.2016. Viitattu 8.1.2016.
  2. Vatka, Miia: Pikku Kakkosen 40-vuotiaaseen historiaan mahtuu erikoisia tapauksia: Pariskunta halusi näyttää Röllin asumusta Katri-vauvalle – vaunuissa ei ollut lasta iltalehti.fi. 7.1.2017. Viitattu 25.9.2017.
  3. Leena Virtanen: Pikku Kakkonen valtaa Ylen aamut 29.12.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.5.2022.
  4. Iltasatu Yle Areena. Arkistoitu 10.9.2015. Viitattu 8.1.2016.
  5. a b Lastenohjelmien historiaa Yle Vintti. Viitattu 8.1.2016.
  6. a b Pikku Kakkonen isossa iässä Yle Uutiset. 11.1.2007. Viitattu 6.12.2019.
  7. Pikku Kakkonen juhlii Kaleva.fi. 1.3.2002. Viitattu 6.12.2019.
  8. Aunila, Seija: Pikku Kakkosen tunnukset Yle Elävä arkisto. Viitattu 8.1.2016.
  9. Ruusumaa, Tuula: Postilaulussa soivat siskojen äänet Kangasalan Sanomat 18.1.2017. Viitattu 21.9.2021.
  10. Kultainen Venla voittajat 2011 Kultainen Venla. Viitattu 11.1.2020.
  11. Kultainen Venla voittajat 2012 Kultainen Venla. Viitattu 11.1.2020.
  12. Pirkanmaan palkinto Pikku Kakkoselle Yle Tampere. 1.9.2011. Viitattu 8.1.2016.
  13. Parisuhdekeskus Kataja on myöntänyt Parisuhdeteko 2016 -tunnustuksen Pikku Kakkoselle 21.11.2016. Parisuhdekeskus Kataja. Arkistoitu 18.10.2017. Viitattu 18.10.2017.
  14. Onnimanni-palkinto Lastenkirjainstituutti. Viitattu 18.10.2017.
  15. Punainen Risti palkitsi Ylen Pikku Kakkosen 11.5.2017. Suomen Punainen Risti. Viitattu 18.10.2017.
  16. Ministeri Terho myönsi Suomi-palkinnot Opetus- ja kulttuuriministeriö. 18.10.2017. Viitattu 11.1.2020.
  17. Aivojen asialla -tunnustuspalkinto Pikku Kakkoselle Yle Uutiset. 26.1.2018. Viitattu 26.1.2018.
  18. [http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/14/astroset-tekevat-avaruuden-maukkaimmat-smoothiet Astroset tekevät avaruuden maukkaimmat smoothiet] yle.fi. Viitattu 10.12.2022.
  19. a b c d e f Pikku Kakkonen | Lasten Areena | yle.fi areena.yle.fi. Viitattu 10.12.2022.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suoninen, Annikka: ”Kakkosen ykkösbrändi Pikku Kakkonen”, Television viisi vuosikymmentä, s. 496. (Toim. Juhani Wiio) SKS, 2007. ISBN 978-951-746-939-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]