Portugalinsotalaiva
| Portugalinsotalaiva | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Polttiaiseläimet Cnidaria |
| Luokka: | Polyyppieläimet Hydrozoa |
| Alaluokka: | Hydroidolina |
| Lahko: | Uimapolyypit Siphonophorae |
| Alalahko: | Cystonectae |
| Heimo: |
Portugalinsotalaivat[1] Physaliidae Brandt, 1835 |
| Suku: |
Portugalinsotalaivat[2] Physalia Lamarck, 1801 |
| Laji: | physalis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Portugalinsotalaiva (Physalia physalis) on polyyppieläimiin (Hydrozoa) kuuluva polttiaiseläinlaji. Se on yksi parhaiten tunnetuista ja ihmiselle vaarallisimmista polttiaiseläimistä. Sitä tavataan lämpimillä merialueilla tavallisimmin Golfvirran alueella Pohjois-Atlantilla, Intian valtamerellä sekä Tyynellämerellä. Portugalinsotalaiva ei ole yksilö, vaan se on useista erikoistuneista polyypeista koostuva yhdyskunta.[4]
Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä[5] esiintyvää Physalia urticulusta pidetään nykyään samana lajina portugalinsotalaivan kanssa. Portugalinsotalaiva on täten sukunsa ja heimonsa ainoa laji.
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugalinsotalaiva ei ole eläinyksilö, vaan se on useista erikoistuneista polyypeista koostuva yhdyskunta. Se ei ole meduusa, vaikka se usein yhdistetäänkin niihin.[6] Portugalinsotalaivaan kuuluu neljänlaisia tsooideja, joista jokaisenlaisella on omat tehtävänsä. Osa on erikoistunut kellumiseen, osa saalistamiseen, osa syömiseen ja osa lisääntymiseen.[7]
Portugalinsotalaivalla on noin 15 cm vedenpinnan yläpuolelle kohoava, 9–35 cm pitkä, typpi-happi-hiilimonoksidi-kaasuseosta täynnä oleva ja sulkijalihaksella varustettu kelluke, joka toimii purjeen tavoin auttaen liikkumisessa. Veden alla sillä on pitkät lonkerot, joissa on ravinnonhankinnassa käytettävät polttiaissolut. Portugalinsotalaiva voi levittää lonkeronsa jopa 30 metrin päähän[5].
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugalinsotalaivoja tavataan Atlantilla, Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä. Ne ovat pintaeläimiä ja elävät trooppisilla ja subtrooppisilla vesillä. Laji on erityisen yleinen Sargassomeren lämpimissä vesissä, mutta niitä tavataan muun muassa Florida Keysin ympäristössä, Golfvirran alueella, Meksikonlahdella ja Karibianmerellä.[8]
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liikkuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugalinsotalaivat liikkuvat passiivisesti tuulen ja merivirtojen vietävinä. Yhdyskunta ei pysty uimaan, mutta se käyttää kellumiseen kaasulla varustettua säkkiä. Osa niistä on ”vasenkätisiä” ja osa ”oikeakätisiä”. Tämän vaihtelun ansiosta portugalinsotalaivat kulkeutuvat eri suuntiin.[8] Kovassa merenkäynnissä portugalinsotalaiva tyhjentää uimakellukettaan kaasusta, jolloin se painuu pinnan alle turvaan pahimmalta aallokolta.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ravinnokseen portugalinsotalaiva käyttää pikkukaloja, joita se lonkeroidensa polttiaissoluilla lamauttaa ja tappaa, minkä jälkeen ne nostetaan ruuansulatuspolyyppien käsiteltäviksi. Kalat muodostavat 70–90 prosenttia portugalinsotalaivojen ravinnosta. Lisäksi ne syövät katkarapuja, muita äyriäisiä ja planktonin joukossa uivia pieniä eläimiä.[8]
Portugalinsotalaivat sulattavat ravintonsa kelluntapolyypin alla olevassa vatsassa eli gastrotsooidissa, joita jokaisessa yhdyskunnassa on useita. Jokaisella gastrotsooidilla on oma suunsa. Vatsassa erittyy entsyymejä, jotka hajottavat proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat. Sulamaton aines puristuu suusta takaisin mereen.[8]
On joitakin eläimiä, jotka ovat immuuneja portugalinsotalaivan polttiaissolujen myrkylle, ja ne elävätkin turvassa lonkeroiden lomassa houkutellen muita pieniä kaloja saaliiksi ja syöden niiden jäännöksiä sekä kuolleita lonkeroita. Näitä lajeja ovat esimerkiksi polyyppikala (Nomeus gronovii), sinimerietana (Glaucus atlanticus) ja violettikotilo (Janthina janthina)[5].
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokainen portugalinsotalaiva on periaatteessa yksineuvoinen yksilö. Lisääntymispolyypeissa on gonoforeja, joissa on joko naaraan tai koiraan sukusoluja. Hedelmöitys tapahtuu todennäköisesti avomerellä, missä sukusolut vapautuvat mereen. Lisääntymisen käynnistyminen saattaa olla jonkinlainen kemiallinen reaktio siihen, että useita portugalinsotalaivoja on kerääntynyt samalle alueelle. Laji lisääntyy useimmiten syksyllä, mutta lisääntymiskierron aiheuttajaa ei tunneta.[8]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugalinsotalaiva on saanut nimensä portugalilaiselta sotalaivaluokalta. Sen on sanottu muistuttavan täydessä purjeessa olevaa karavelia.[9][7]
Portugalinsotalaiva ja ihminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Portugalinsotalaivan pistos voi olla hyvin kivulias, ja se aiheuttaa usein ihoon erilaisia jälkiä ja rakkuloita. Pistokset ovat varsin yleisiä, mutta kuolemantapaukset ovat harvinaisia. Kuolemat johtuvat usein allergisista reaktioista tai sydänkohtauksista. Pistoksesta voi kuitenkin aiheutua kuumetta ja šokki sekä sydän- ja keuhkovaivoja.[9]
Kuolleetkin portugalinsotalaivat voivat olla vaarallisia, sillä niiden lonkerot voivat edelleen pistää. Jopa irronneiden lonkeroiden on sanottu aiheuttaneen vammoja.[9]
Portugalinsotalaivat ovat merivirtojen ja tuulteen vietämänä, joten sopivien sääolosuhteiden vallitessa eläimiä voi päätyä huomattavia määriä rannoille. Massaesiintymät voivat haitata matkailualaa, sillä rantoja joudutaan sulkemaan ihmisten suojelemiseksi.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1441. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5
- ↑ Cox, Steve: Luonnon mestariteokset, s. 129. Suomentanut Sevelius, Ilona & Vihonen, Inkaliisa. Helsinki: Valitut Palat, 1996. ISBN 951-584-189-5
- ↑ World Register of Marine Species (WoRMS): Physalia physalis (luettu 18.6.2018) (englanniksi)
- ↑ Myrkyllisten trooppisten merenelävien aiheuttamat ongelmat Duodecimlehti 2014
- ↑ a b c Iiris Kalliola, Matti Nummelin: Kaukomatkaajan luontoharmeja, Tammi, 2001, ISBN 951-31-2211-5
- ↑ Lääveri, Tinja & Räisänen-Sokolowski, Anne & Jama, Timo: Myrkyllisten trooppisten merenelävien aiheuttamat ongelmat. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2014, 130. vsk, nro 13, s. 1296. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.7.2019.
- ↑ a b What is a Portuguese Man o’ War? 25.6.2018. National Ocean Service. Viitattu 15.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kurlansky, M: Physalia physalis Animal Diversity Web. 2002. Regents of the University of Michigan. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Michele Metych: Portuguese man-of-war Encyclopedia Britannica. 23.10.2024. Viitattu 15.11.2024. (englanniksi)