Prakseologia
Prakseologia on ihmisen toiminnan päättelevää tutkimusta. Termiä käytti Alfred Espinas vuonna 1890 (ks. aikakauskirjassa Revue philosophique (15. vuosikerta, numero 30) julkaistu artikkeli Les Origines de la technologie, sivut 114-115 ja vuonna 1897 julkaistu samanniminen Espinasin kirja) mutta yleisemmin termi liitetään Ludwig von Misesiin ja häntä seuranneeseen Itävaltalaiseen taloustieteeseen.
Mises yritti löytää taloustieteiden käsitteellisen lähtökohdan prakseologialla. Klassisen taloustieteen edustajien tavoin hän hylkäsi tarkkailun taloustieteellisen analyysin lähtökohtana, vedoten ihmisten toiminnan olevan liian monimutkaista minkäänlaiselle osiin jakamiselle ja liian itsetietoista, jottei yksistään tarkkailu vaikuttaisi toimintaan. Ihmisen toiminnan tarkkailu tai tilastollisten faktojen erottelu olisi aina ylimalkaista unohdettujen muuttujien takia, toisin kuin luonnontieteissä.
Jotta välttyisimme historiallisen ja tilastollisen analyysin subjektiiviselta luonteelta, Mises ehdottaa, että keskittyisimme ihmisen toiminnan logiikkaan. Koko argumentti liittyy laajempaan kiistaan, ks. methodenstreit.
Prakseologiasta Mises päättelee, että kaikki ihmisen tietoinen toiminta tähtää hänen tyytyväisyytensä parantamiseen. Eritoten hän painotti, ettei prakseologiaa kiinnosta henkilön subjektiivinen näkemys toivotusta lopputuloksesta, vaan toimenpiteet joihin hän ryhtyy. Henkilö parantaa tyytyväisyyttään poistamalla epäonnellisuuden lähteen. Koska tulevaisuus on epävarma, jokainen toimenpide on spekulatiivinen.
Toimivaksi henkilöksi prakseologia kelpuuttaa kenet tahansa, joka kykenee loogiseen päättelyyn. Muutoin prakseologia palaisi behavioristiseen ihmiskuvaan, jossa organismi reagoi ärsykkeisiin vaistonvaraisesti. Yhtä lailla henkilön tulee uskoa, että hänellä on jonkinlainen epäonnellisuuden lähde, jonka hän voi poistaa, jotta hän toimii.
- "Action is will put into operation and transformed into an agency, is aiming at ends and goals, is the ego's meaningful response to stimuli and to the conditions of its environment, is a person's conscious adjustment to the state of the universe that determines his life."
Mises tuli myös lopputulokseen, että ihminen tekee päätöksiä järjestelmällisesti sarjassa. Mieli pystyy käsittelemään tehtäviä vain yksi kerrallaan. Vaikka se kykenisikin ratkomaan tehtäviä nopeasti, se ratkoo niitä peräkkäin. Ihminen aloittaa siis polttavimmasta tarpeestaan ja jatkaa vähemmän tärkeisiin.
Ratkaistuaan tärkeimmän ongelmansa henkilö jatkaa toiseksi tärkeimpään, ja niin edespäin. Tosiasiassa toiseksi tärkein tehtävä on aina vähemmän tärkeä kuin tärkein, joten tehtävä tehtävältä hyöty laskee. Tämä on laskevan rajahyödyn käsite.
Ihmisyhteisössä suuri osa toiminnasta on vapaaehtoisia vaihtokauppoja, joissa henkilö pitää toisen henkilön omistusta omaansa arvokkaampana, ja päinvastoin. Tämä prakseologian osa-alue on nimeltään katallaktiikka, ja liittyy käytännönläheisemmin markkinatalouteen ja taloustieteisiin.
Kritiikkiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Thomas Mayer on argumentoinut, että prakseologian hylätessä positivismin ja empirismin teorioiden kehittämisessä, se johtaa samalla tieteellisen menetelmän hylkäämiseen. Tämä teki Mayerille itävaltalaisen taloustieteen metodologiat perusteettomiksi.[1][2] Itävaltalaiset argumentoivat, että empiirinen tieto itsessään on riittämätön kuvaamaan ekonomiaa; että sitä myötä empiirinen tieto ei voi osoittaa vääräksi ekonomista teoriaa; että looginen empirismi ei voi ennustaa tai selittää ihmisen toimintaa; ja että loogisen empirismin metodologiset vaatimukset ovat mahdoton täyttää ekonomistisille kysymyksille.[3][4] Eritoten Ludwig von Mises argumentoi empiristisiä lähestymistapoja vastaan yhteiskuntatieteissä yleisesti, koska inhimilliset tapahtumat ovat ainutlaatuisia ja "toisiintumattomia", kun taas luonnontieteelliset kokeet ovat pakosti toisinnettavia.[5]
Taloustieteilijä Mark Blaug on kritisoinut yliluottamusta metodologiseen individualismiin, esittäen sen jättävän pois kaikki makroekonomistiset väitelauseet, joita ei voi redusoida mikroekonomistisiksi väitelauseksi, ja sitä kautta hylkäävän kaiken kehitetyn makroekonomian.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mayer, Thomas: Boettke's Austrian critique of mainstream economics: An empiricist's response. Critical Review, Winter 1998, 12. vsk, s. 151–71. Routledge. doi:10.1080/08913819808443491
- ↑ "Rules for the study of natural philosophy", Newton 1999, s. 794–96, from Book 3, The System of the World.
- ↑ Mises, Ludwig von: Epistemological Problems of Economics. 3rd painos Ludwig von Mises Institute, 2003. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Rothbard, Murray N.: ”Praxeology: The Methodology of Austrian Economics”, The Foundations of Modern Austrian Economics, s. 19–39. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
- ↑ Mises, Ludwig von: Human Action: A Treatise on Economics. Ludwig von Mises Institute, 2010.
- ↑ Blaug, Mark: The Methodology of Economics: Or, How Economists Explain, s. 45–46. Cambridge University Press, 1992. ISBN 0-521-43678-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Esipuhe von Misesin epistemological problems of economy -kirjaan