Pretoriaaniprefektuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rooman pretoriaaniprefektuurit noin vuonna 400.
  Gallia
  Oriens
  Pretoriaaniprefektuurihallinnon ulkopuoliset provinssit

Pretoriaaniprefektuurit (lat. praefectura praetorio; m.kreik. ἐπαρχία/ὑπαρχία τῶν πραιτωρίων, eparkhia/hyparkhia tōn praitōriōn) olivat myöhäisantiikin aikaisen Rooman valtakunnan hallinnollisia alueita, jotka perustettiin 300-luvun alussa.[1][2] Ne jakaantuivat diokeeseihin ja ne edelleen provinsseihin.[3]

Pretoriaaniprefektuurit (tai usein vain prefektuurit) perustettiin keisari Konstantinus Suuren aikana noin vuonna 306–337, jolloin jo aiemmin olemassa olleelta pretoriaaniprefektin viralta otettiin pois kaikki sotilaalliset tehtävät, ja virka muutettiin valtakunnan korkeimmaksi siviiliviraksi.[1][2][4] Pretoriaaniprefektuurit jatkoivat tavallaan Diocletianuksen vuonna 293 perustaman tetrarkian aikaista valtakunnan jakoa neljään osaan.[2] Prefektuurit vakiintuivat noin vuodesta 350 lähtien.[5] Niiden määrä kuitenkin vaihteli jonkin aikaa kolmen ja neljän välillä, sillä Illyricumin prefektuuri perustettiin ja lakkautettiin usein. Se oli olemassa noin vuosina 347–361, 375–379 ja 388–391, sekä vuodesta 395 eli valtakunnan jaosta Länsi- ja Itä-Roomaan lähtien.

Prefektuuria johti pretoriaaniprefekti (praefectus praetorio),[2] jolla oli alaisuudessaan paljon henkilökuntaa.[5] Pretoriaaniprefektuurihallinnon (samoin kuin diokeesihallinnon) ulkopuolella olivat ne provinssit (provincia proconsularis), joita johti prokonsuli (proconsul), toisin sanoen Africa proconsularis, Achaea ja Asia; sekä Rooman ja Konstantinopolin kaupungit, joita johti kaupunginprefekti.[5][6]

Luettelo pretoriaaniprefektuureista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pretoriaaniprefektuurit olivat:

Pretoriaaniprefektuurit
n. vuosina 306/337–347, 361–375, 379–388, 391–395 n. vuosina 347–361, 375–379, 388–391, 395–
Gallia Gallia
Italia, Illyricum et Africa Italia et Africa
Illyricum
Oriens Oriens
  1. a b Nicholson, Oliver (toim.): The Oxford Dictionary of Late Antiquity, s. 1220–1221. Oxford University Press, 2018. ISBN 9780192562463 Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d Smith, Philip: A History of the Ancient World: From the Earliest Records to the Fall of the Western Empire, s. 707–709. (Nide 3. Painos 4) J. Murray, 1873. Teoksen verkkoversio.
  3. Bury, John Bagnell: The Rise and Decline of the Roman Empire: The Golden Age of the Empire from Julius Caesar Until Marcus Aurelius & the Period of the Late Empire From the Death of Theodosius I to the Death of Justinian, s. 556. e-artnow, 2019. Teoksen verkkoversio.
  4. Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 517. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
  5. a b c Kulikowski, Michael: The Tragedy of Empire: From Constantine to the Destruction of Roman Italy, s. 12. Harvard University Press, 2019. ISBN 9780674660137 Teoksen verkkoversio.
  6. Nicholson, Oliver (toim.): The Oxford Dictionary of Late Antiquity, s. 1238. Oxford University Press, 2018. ISBN 9780192562463 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]