Prince

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo muusikosta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Prince
Prince vuonna 1981
Prince vuonna 1981
Henkilötiedot
Koko nimi Prince Rogers Nelson
Syntynyt7. kesäkuuta 1958
Kuollut21. huhtikuuta 2016 (57 vuotta)[1]
Ammatti muusikko, musiikkituottaja, näyttelijä
Muusikko
Taiteilijanimi
  • Prince
  • The Artist Formerly Known as Prince (TAFKAP)
  • The Artist
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1976–2016
Tyylilajit
Soittimet laulu, kitara, basso, piano, koskettimet, rummut, perkussiot, Linn Drum
Yhtyeet The Revolution
The New Power Generation
Levy-yhtiöt Warner Bros., Paisley Park, NPG, Columbia, Arista, Universal
Aiheesta muualla
prince.com

Prince Rogers Nelson (tunnetuimmat taiteilijanimet Prince ja ; s. 7. kesäkuuta 1958 Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat – 21. huhtikuuta 2016 Chanhassen, Minnesota) oli yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja multi-instrumentalisti.[2]

Princen musiikki kattaa lukuisia tyylilajeja: funk, poprock, soul ja jazz, ja hänen katsotaan yhdistelleen niitä persoonallisesti. Hän voitti urallaan Grammyn seitsemän kertaa,[3] sekä Golden Globen[4] ja Oscarin.[5] Hänen levymyyntinsä ylittää 100 miljoonaa myytyä äänitettä.[6] Tunnettuja kappaleita uran varrelta ovat esimerkiksi ”Kiss”, ”Cream” ja ”Little Red Corvette”. Suurimpaan klassikkoasemaan on noussut ”Purple Rain”, mutta kaikkein suurin hitti kaupallisesti oli ”When Doves Cry”, joka oli vuoden 1984 myydyin single maailmassa ja Princen vastine Michael Jacksonin ”Billie Jeanille”.

Prince toimi taustahahmona monille tähdille ja sävelsi kappaleita muille artistille ja yhtyeille. Tunnetuimpia niistä ovat Sinéad O’Connorin ”Nothing Compares 2 U” ja Chaka Khanin ”I Feel for You”. Prince soitti monilla levytyksillään itse kaikki instrumentit. Hänellä oli kuitenkin kaksi tunnettua taustayhtyettä, The Revolution 1980-luvulla ja The New Power Generation 1990-luvulla. Prince valittiin Rock and Roll Hall of Famen jäseneksi vuonna 2004.

Vuosina 1993–2000 Prince tunnettiin symbolilla, jolle ei ole ääntämisasua. Epävirallisesti hänestä käytettiin nimiä ”The Artist” ja ”The Artist Formerly Known as Prince”. Nimenmuutos johtui Princen ja levy-yhtiö Warnerin välisestä kiistasta, joka oli hiertänyt heidän välejään 1980-luvulta lähtien. 2000-luvun alussa Prince lopetti yhteistyön Warnerin kanssa ja ryhtyi taas käyttämään nimeä Prince.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet ja uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prince ryhtyi soittamaan eri instrumentteja jo hyvin nuorena, ja hänestä tuli myöhemmin multi-instrumentalisti. Ensimmäisen yhtyeensä Prince perusti 15-vuotiaana. Prince ihaili nuorena suuresti Sly and the Family Stonea, James Brownia, Elvis Presleytä ja Jimi Hendrixia. Esiintymiskokemusta hän sai opiskellessaan Minnesotan tanssiteatterissa. 18-vuotiaana Prince teki ensimmäisen demonsa Minneapolisin studiossa.

Vuonna 1978 Prince solmi levytyssopimuksen Warner Brosin kanssa. Prince lähetti demonsa useille levy-yhtiöille ja kaikki olivat kiinnostuneita, mutta vain Warner suostui siihen, että yhtiölle tuntematon mies tuottaa levynsä itse ja soittaa levyllä kaikki instrumentit. Tarina kertoo, että haastatellessaan Princeä ensimmäisen demon tiimoilta Warnerin pomot eivät meinanneet uskoa, että Prince on tehnyt sen kokonaan itse. He kehuivat aluksi Princeä laulajana ja halusivat tietää, ketkä muusikot soittavat demolla. Vastaus kuului: "Prince". Haastattelijat toistivat kysymyksensä, kun eivät tajunneet, ettei demolla ole muita soittajia Princen lisäksi. Lopulta Prince sai levy-yhtiön käsittämään, että hän soittaa demolla itse kaiken. Tämän jälkeen Warner halusi saman tien tehdä sopimuksen.

Ensimmäisen albumin nimi oli For You, ja se ilmestyi 7. huhtikuuta 1978. Prince paitsi soitti levyllä kaikki instrumentit myös tuotti sen. ”Soft and Wet” -kappaleen sanoittamiseen osallistui myös Chris Moon, mutta muuten kaikki kappaleet olivat Princen käsialaa. Levy myi kohtuullisesti ja "Soft and Wetista" tuli pieni hitti.

Seuraava albumi Prince (1979) tuotti hitin "I Wanna Be Your Lover". Single nousi Yhdysvaltain singlelistan sijalle #11, ja ykköseksi r&b-listalla. Albumikin menestyi hyvin, ja Princen nimi alkoi tulla tunnetuksi Yhdysvalloissa. Prince esitti ”I Wanna Be Your Lover”- ja ”Why You Wanna Treat Me So Bad” -kappaleet American Bandstand-show’ssa silloisen yhtyeensä kanssa. Kappaleesta ”I Feel For You” tuli myöhemmin jättihitti Chaka Khanin esittämänä.

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prince Brysselissä, Hit N Run -kiertueella vuonna 1986.

Princen musiikillisen kultakauden ensimmäisenä albumina pidetään vuoden 1980 Dirty Mindia. Levy oli monipuolinen kokonaisuus, jossa soi vahvasti funk, New Wave, rock ja pop. Se oli musiikillisesti kunniahimoinen työ, jonka myötä Prince alkoi saavuttaa arvostusta musiikkikriitikoiden kirjoituksissa. Levy ei kuitenkaan myynyt kovin hyvin, sillä sen tekstit olivat hyvin seksuaalisia ja provosoivat suurta yleisöä. Sama ongelma oli seuraavana vuonna ilmestyneellä Controversylla, jonka nimikappale tosin menestyi jenkkilistalla. Prince lähestyi kuitenkin lopullista läpimurtoaan.

Läpimurto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1982 ilmestynyt levy, 1999 tuotti Princen ensimmäisen Top-10-hitin. "Little Red Corvette" nousi Yhdysvaltain listan sijalle #6. Menestystä lisäsi kappaleeseen tehty musiikkivideo, joka teki Princestä yhden ensimmäisistä mustista artisteista, jotka pääsivät MTV:n soittolistalle.[7] Prince saavutti kansainvälistä suosiota ensimmäistä kertaa urallaan. Nimikappale nousi myöhemmin brittilistan sijalle #2, ja Yhdysvalloissa sijalle #12. ”Delirious” oli Princen toinen USA:n Top-10 hitti noustessaan listasijalle #8. Levyn nimikappale pääsi sekin myöhemmin MTV:lle. 1999:stä tuli vuoden 1983 viidenneksi myydyin levy kansainvälisesti.

Vuonna 1984 Prince räjäytti lopullisesti pankin. Uusi albumi, Purple Rain oli Princen ensimmäinen yhteistyö The Revolution -yhtyeen kanssa. Se oli myös soundtrack samannimiseen elokuvaan, josta tuli vuoden suurimpia kassamagneetteja. Purple Rain -elokuvassa Prince esiintyy osana The Revolution -yhtyettä.

Elokuva keräsi pelkästään Amerikassa yli 80 miljoonaa katsojaa. Purple Rain -albumi nousi listoille ympäri maailman ja on myynyt yli 20 miljoonaa kappaletta. Ensimmäinen single ”When Doves Cry” oli vuoden 1984 myydyin, ja sitä seurasivat pian hitit ”Let’s Go Crazy”, ”Purple Rain” ja ”I Would Die 4 U”. Käytännössä levyn muutkin kappaleet olivat hittejä, sillä ne saivat poikkeuksellista kansainvälistä huomiota Purple Rain -elokuvan myötä.

Purple Rain oli myynti- ja arvostelumenetys. Kriitikot jakoivat sille ylistyssanoja ja varsinkin "When Doves Cry" -kappaletta pidettiin uraauurtavana. Prince korjasi vuoden 1984 gaaloissa paitsi Grammyt myös elokuvapalkinto Oscarin Purple Rain -elokuvan tunnuskappaleesta. Samana vuonna startannut Purple Rain -kiertue kesti lähes kaksi vuotta ja päättyi 1985 Minneapolisiin.

Seuraava albumi, Around the World in a Day ilmestyi 22. huhtikuuta 1985. Prince ei lähtenyt sen myötä kiertueelle, sillä hän halusi keskittyä promootioon ja musiikkivideoihin. Samana vuonna Prince lopetti kuitenkin kokonaan haastattelujen antamisen kyllästyessään lopullisesti mediaan. Around the World in a Day ei yltänyt Purple Rainin myyntilukuihin, mutta menestyi silti hyvin. ”Raspberry Beret”- ja ”Pop Life” -kappaleista tuli hittejä. Musiikillisesti levy oli hieman haastavampi kuin edeltäjänsä, ja Prince otti sillä aiempaa enemmän vaikutteita psykedeelisestä musiikista.

Vuonna 1986 ilmestyi uusi Prince-elokuva, mustavalkoinen Under the Cherry Moon. Sen soundtrackina toimi uusi levy nimeltä Parade, jonka singlestä ”Kiss” tuli saman tien hitti. Samalla kun ”Kiss” oli ykkösenä Yhdysvaltain listalla, sijalla kaksi oli Banglesin ”Manic Monday”, jonka Prince oli kirjoittanut Banglesille salanimellä Chistopher. Tämä teki Princestä popmusiikin historian viidennen laulunkirjoittajan, jolla on ollut kaksi Top-10 hittiä samanaikaisesti Yhdysvaltain singlelistalla. Muut singlet eivät menestyneet yhtä hyvin. Prince ja The Revolution lähtivät samana vuonna massiiviselle Parade-kiertueelle, joka päättyi Japaniin. Kiertueen jälkeen Princen yhtye The Revolution hajosi erimielisyyksiin.

Taiteellinen huipentuma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 ilmestyi Princen mestariteoksena pidetty tuplalevy, Sign o’ the Times. Albumi sai hullaantuneen vastaanoton kriitikoiden piirissä, ja se voitti muun muassa Pazz & Jopin arvostetun vuosipalkinnon. Levy oli hyvin monipuolinen kokonaisuus ja sitä pidetään usein Princen kultakauden huipentumana. Sign o’ the Times -kiertueen avauskonsertsta tehtiin arvostettu konserttielokuva, joka on julkaistu myöhemmin DVD:llä. Albumilta julkaistiin singlet ”Sign o’ the Times”, ”U Got the Look” ja ”I Could Never Take the Place of Your Man”, joista kahteen ensimmäiseen tehtiin myös musiikkivideot. Revolution-yhtyeensä hajoamisen jälkeen Prince palasi Sign o' the Timesilla takaisin ensimmäisten levyjensä tyyliin soittaa kappaleilla itse kaikki instrumentit. Albumilla vieraili puhaltajia joissakin kappaleissa ja muutama muu muusikko, mutta muuten levy oli kokonaan Princen kirjoittama, tuottama, soittama ja laulama. Time Out Magazine valitsi Sign o’ the Timesin vuonna 1989 maailman kaikkien aikojen parhaaksi levyksi.

Sign o’ the Timesin jälkeen Prince ryhtyi saman tien nauhoittamaan uutta albumia. Black Albumiksi nimetty levy valmistui jo loppuvuodelta 1987, mutta juuri ennen julkaisupäivää se vedettiin kaupoista. Poisvedon syyt eivät ole vieläkään virallisesti julkisuudessa. Uskotaan, että levy-yhtiö alkoi epäillä albumin mahdollisuuksia menestyä ja päätti lopulta viime tingassa estää sen julkaisun. Myös Princen omaa osuutta on epäilty, sillä levy on sanomaltaan varsin synkkä ja aggressiivinen ja Princen ei uskota halunneen levittää ihmisille sellaista sanomaa. Black Album julkaistiin lopulta virallisesti vuonna 1994.

Seuraava Prince-levy, Lovesexy ilmestyi 10. toukokuuta 1988. Se oli musiikillisesti ja sanomaltaan synkän Black Albumin vastakohta. Laulujen teksteissä Prince yhdisteli rakkauden, seksin ja uskonnon sanomaa. Tämä herätti ristiriitaisia tunteita. USA:ssa albumi nousi korkeimmillaan vain listan sijalle #11, kun taas Isossa-Britanniassa Lovesexy oli listaykkönen. Kappaleesta "Alhabet St." tuli hitti, mutta levy-yhtiö oli pettynyt levyn listasijoitukseen USA:ssa. Myös Lovesexy-kiertue tuotti tappiota.

Vuonna 1989 Prince levytti soundtrackin uuteen Batman-elokuvaan. Tätä pidettiin Princen ensimmäisenä kaupallisena urasiirtona. Monet uskoivat Princen lähteneen projektiin puhtaasti kaupallisista syistä, sillä juorulehdet olivat jo pidemmän aikaa uutisoineet Princen rahapulasta. Myöhemmin paljastui, että Prince oli lainannut suuren summan ystävälleen George Clintonille, ja mahdollisesti tästä syystä hän tarvitsi rahaa ja suostui tekemään soundtrackin kaupalliseen hittielokuvaan.

Batman-levystä tuli kansainvälinen menestys. Se nousi listaykköseksi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa ja myi yli 11 miljoonaa kappaletta. Single "Batdance" oli listaykkönen Billboardin listalla. Prince esitti "Electric Chair" -kappaleen Saturday Night Livessä 24. syyskuuta. Batman-levyn menestys kuittasi levy-yhtiölle Lovesexyn aiheuttaman pettymyksen. Kriitikot eivät kuitenkaan pitäneet albumista yhtä paljon kuin muista 1980-luvun Prince-levyistä. Sitä syytettiin varman päälle pelaamisesta ja laskelmoinnista.

Vuonna 1989 ilmestyneellä Madonnan levyllä, Like A Prayer on Princen ja Madonnan duetto, ”Love Song”. Vuonna 1987 Prince suunnitteli duettoa myös Michael Jacksonin kanssa, mutta idea hylättiin, kun Princellä ja Michaelilla tuli erimielisyyksiä kappaleen sisällöstä.

1990-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi Prince-elokuva Graffitti Bridge ilmestyi 20. lokakuuta 1990. Se oli jatko-osa Purple Rainille. Katsojaluvut osoittautuivat pettymykseksi. Samanniminen soundtrack-albumi myi silti hyvin ja tuotti hitin ”Thieves in the Temple”. Graffitti Bridge -levyllä oli Princen esittämien kappaleiden lisäksi myös Tevin Campbellin, Mavis Staplesin ja The Timen esittämiä lauluja, jotka olivat lähes poikkeuksetta Princen käsialaa. Levyllä soitti yhtye The New Power Generation, joka aloitti Princen virallisena taustayhtyeenä seuraavana vuonna.

Diamonds and Pearls -albumi ilmestyi 1. marraskuuta 1991. Se oli ensimmäinen levy, jonka esittäjäksi merkittiin virallisesti ”Prince and the New Power Generation”. Albumi menestyi loistavasti ja tuotti hittisinglet ”Diamonds and Pearls”, ”Cream” ja "”Get Off”. Musiikillisesti Prince alkoi sen myötä siirtymään hiphopin suuntaan, uuden The New Power Generation -yhtyeensä vaikutuksesta. Kappaleessa "Get Off" on Princen ensimmäinen rap-verse. Selkeä linjanmuutos aiheutti ärtymystä joissakin faneissa. Diamonds and Pearls -kiertue oli maailmanlaajuinen menestys.

13. lokakuuta 1992 ilmestynyt seuraava albumi on nimetty kannessa olevan piirrossymbolin mukaan. Levy tunnetaan epävirallisesti ”Love Symbolina” ja Princen yhtyeen nimellä ”Prince and the New Power Generation”. Kappaleista ”Sexy MF”, ”7” ja ”My Name Is Prince” tuli hittejä. Albumia pidetään usein Princen kultakauden päätöksenä. Love Symbolin jälkeen Princen kaupallinen menestys alkoi heiketä. Se oli pitkään Princen viimeinen kansainvälisesti menestynyt levy. Vuonna 1993 ilmestyivät kokoelmat The Hits/B-sides, Hits 1 ja Hits 2. Ne sisälsivät suurimpien hittien lisäksi singlejen B-puolia ja harvinaisuuksia, ja myivät kohtuullisesti.

Nimenmuutos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prince oli jo pidemmän aikaa riidellyt levy-yhtiönsä kanssa. Prince koki Warnerin yrittävän riistää hänen taiteellista vapauttaan. Vuonna 1978 solmitun levytyssopimuksen mukaan hänellä oli täydellinen vapaus julkaista mitä haluaa, mutta jo 1980-luvun loppupuolelta alkaen Warner oli yrittänyt puuttua Princen musiikkiin ja julkaisuihin. Prince halusi lopettaa yhteistyön, mutta sopimus velvoitti häntä julkaisemaan vielä yhdeksän albumia. 16. elokuuta 1994 Prince julkaisi hätäisesti kokoamansa Come-levyn, joka sisälsi enimmäkseen vanhoja kappaleita. Myös Black Album julkaistiin, jonka oli alun perin pitänyt ilmestyä jo vuonna 1987. Protestiksi Warneria vastaan Prince ryhtyi esiintymään ”slave” (orja) -sana poskeensa kirjoitettuna. Lehdet seurasivat mielenkiinnolla tapahtumien etenemistä. Lopulta erimielisyydet johtivat siihen, että Prince muutti taiteilijanimensä useissa viime levyjensä kansissa olevaksi symboliksi . Hän ei halunnut esiintyä enää Prince-nimellä, sillä se oli hänen syntymänimensä ja hänen mielestään Warner käytti sitä vain rahastusmielessä. "Olen pelkkä nappula, jonka on tarkoitus tehdä levy-yhtiölle rahaa", Prince kirjoitti. Tälle uudelle ”nimelle” ei ollut mitään lausuttavaa muotoa. Oprah Winfreyn keskusteluohjelmassa vuonna 1996 Prince kertoi, että symboli on kirjoitettavissa tietokoneella ja merkin kirjoitusasu oli seuraava: O(+>. Päätöstä seurasi mediakohu, ja lehdet antoivat Princelle pilkkanimen ”The Artist Formerly Known as Prince” (”Artisti joka ennen tunnettiin nimellä Prince”). Jotkut toimittajat luulivat aluksi kyseessä olevan vitsi, mutta kun selvisi, että Prince on tosissaan, keksittiin myös muita nimiä: ”The Artist”, ”Symbol” ja ”The Artist Formerly Known as Princen” lyhennys ”TAFKAP”. Näitä nimityksiä käytettiin säännöllisesti lehdissä ja muissa medioissa 2000-luvun alkuun saakka, jolloin Prince alkoi taas käyttää vanhaa nimeään.

Levytykset uudella nimellä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 1994 ilmestyi Princen ensimmäinen julkaisu Symbol-nimellä. ”The Most Beautiful Girl in the World” -singlestä tuli jättihitti, se nousi listaykköseksi Ison-Britannian ja Australian listoilla ja kolmanneksi USA:ssa. Singlen menestys ei kuitenkaan kertonut paljoakaan tulevasta. 26. syyskuuta ilmestynyt The Gold Exprience -albumi meni vielä viimeistä kertaa ykköseksi Britanniassa, mutta kansainväliset myyntiluvut olivat jo selkeästi 1980-luvun huippuaikojen alapuolella. Samana vuonna ilmestyi vielä albumi Girl 6, joka oli soundtrack Spike Leen samannimiseen elokuvaan. Albumi menestyi kehnosti.

Seuraava levy, 9. kesäkuuta 1996 ilmestynyt Chaos and Disorder oli ensimmäinen Symbol-kauden studioalbumi, joka ei noussut kymmenen myydyimmän levyn joukkoon USA:ssa eikä Britanniassa. Nimenmuutos ja uudet mediatempaukset olivat saaneet monet Prince-fanit etääntymään idolistaan, ja suuri yleisö oli menettänyt lähes kokonaan mielenkiintonsa Symboliin. Kauas oltiin tultu Princen hurjimman menestyksen vuosista, jolloin Prince oli kaikkien huulilla. Kaupallisen menestyksen pienenemistä vain pahensi uudet tupla- ja tripla-levyt, joita Prince nyt ryhtyi julkaisemaan. Warner oli aiemmin pyrkinyt rajoittamaan Princen julkaisuja, ja nyt kun Prince sai esteettä julkaista kaiken haluamansa, hän teki massiivisia, ylipitkiä kokonaisuuksia. Seuraava levy, Emancipation sisälsi kolme CD:tä. Se ilmestyi jo samana vuonna 1996, 19. marraskuuta. Albumi menestyi edeltäjänsä tapaan kehnosti, vaikka sitä musiikillisesti pidetäänkin melko hyvätasoisena. Kate Bush, jolle Prince oli aiemmin kirjoittanut hitin, ”Why Should I Love You”, laulaa taustoja kappaleella ”My Computer”. Prince levytti albumilla ensimmäistä kertaa cover-versioita muiden artistien kappaleista. Yksi näistä covereista (Princen versio Stylisticsin hitistä "Betcha by Golly Wow!") julkaistiin myös singlenä, mutta vain kohtuullisella menestyksellä.

29. tammikuuta 1998 ilmestyi Crystal Ball, joka oli jälleen tripla-albumi. Kolmen CD:n lisäksi levyä myytiin lisälevy The Truthin kanssa. The Truth on lähes akustinen levy, ja sitä ei saa kaupasta ilman Crystal Ballia. Crystal Ball jäi mediassa vähälle huomiolle ja oli jälleen myynnillinen pettymys. Warnerin painostuksesta Prince ryhtyi taas antamaan haastatteluja isoille televisiokanaville. Prince vieraili muun muassa Oprah-show’ssa, mikä toi julkisuutta uudelle levylle.

24. elokuuta 1999 Warner julkaisi vanhoista kappaleista kootun The Vault: Old Friends 4 Sale -levyn. Toinen epävirallisempi julkaisu oli 1999: The New Master –niminen remix-levy, joka sisälsi uusia versioita klassikkokappaleesta 1999. Vuonna 1999 ilmestyi vielä varsinainen studiolevykin, Rave Un2 the Joy Fantasic, jonka soundi oli jonkin verran radioystävällisempi kuin edeltävien albumien. Singlestä "The Greatest Romance Ever Sold" tuli pieni hitti, mutta albumi ei osoittautunut sen suuremmaksi menestykseksi. Princen ja Gwen Stefanin duetto, ”So Far So Pleased” oli alun perin tarkoitus julkaista singlenä, mutta suunnitelma hylättiin Gwen Stefanin No Doubt -yhtyeen julkaisukiireen takia.

Juuri ennen vuoden vaihtumista Prince esiintyi ystäviensä, muun muassa Maceo Parkerin, George Clintonin ja Lenny Kravitzin kanssa isossa konsertissa, jossa hän soitti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan myös vanhoja klassikkokappaleitaan. Konsertin avasi ”Let’s Go Crazy” ja se päättyi teeman mukaisesti kappaleeseen ”1999”.

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prince Coachellassa, Kaliforniassa huhtikuussa 2008.

2000-luvulla Prince ryhtyi jälleen käyttämään vanhaa nimeään Prince. Ensimmäinen uuden vuosituhannen Prince-julkaisu oli Rave In2 the Joy Fantastic, joka sisälsi remix-versioita vuoden 1999 samannimisestä albumista. Vuonna 2001 Prince kohautti liittymällä Jehovan todistajiin. Samana vuonna ilmestyi albumi Rainbow Children, joka heijasteli vahvasti Jehovan todistajien sanomaa. Se herätti faneissa ristiriitaisia tunteita. Musiikillisesti levyä pidettiin erinomaisena, mutta voimakas uskonnollinen sanoma häiritsi monia kuuntelijoita. Levy ei noussut USA:ssa edes Top-100 listalle. 22. kesäkuuta 2003 ilmestyi instrumentaalialbumi N.E.W.S. Levy oli ehdolla Vuoden Instrumentaali -palkinnon saajaksi Grammy-gaalassa. Ehdokkuus oli Princen ensimmäinen moneen vuoteen.

Vuonna 2002 ilmestyi Princen uran ensimmäinen livealbumi, nimeltään One Nite Alone... Live! Prince esitti samannimisessä konsertissa sekä Rainbow Childrenin materiaalia että vanhoja hittikappaleitaan, kuten ”Raspberry Beret” ja ”Diamonds and Pearls”. Mukana oli useita vierailijoita, muun muassa Alicia Keys, George Clinton ja Norah Jones. 8. helmikuuta 2004 Prince esiintyi Grammy-palkintogaalassa yhdessä Beyoncé Knowlesin kanssa. Prince ja Knowles esittivät vuoden 1984 klassikkokappaleet ”Let’s Go Crazy”, ”Baby I’m A Star” ja ”Purple Rain” sekä Beyoncén tuoreen hitin ”Crazy in Love”. Kuukautta myöhemmin Prince valittiin Rock and Roll Hall of Famen jäseneksi.

Kaupallinen comeback

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 Prince solmi levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa. Sopimus oli merkittävä käänne Princen uralla, sillä se oli Princen ensimmäinen kansainvälisen levy-yhtiön kanssa tehty sopimus viiteen vuoteen. 20. huhtikuuta ilmestyi ensimmäinen julkaisu Columbian artistina. Musicology-levystä tuli Princen suurin menestys sitten 1990-luvun alun. Se nousi Top-5:een muun muassa USA:ssa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa. Albumi sai mediassa enemmän huomiota kuin yksikään Princen albumi sitten Diamonds and Pearlsin. Musicology Tour oli loppuunmyyty menestys ja vuoden 2004 toiseksi eniten tuottanut kiertue. Princen comeback huomioitiin myös Grammy-gaalassa, jossa hän voitti kaksi palkintoa ja oli lisäksi ehdokkaana kolmessa muussa kategoriassa. Rolling Stone -lehden äänestyksessä Prince valittiin vuoden parhaaksi miesartistiksi ja Musicology-levy vuoden toivotuimmaksi comebackiksi. Levy on myynyt yli 7 miljoonaa kappaletta.

Kaupallista comebackia jatkoi 21. maaliskuuta 2006 ilmestynyt albumi 3121. Se nousi ensimmäisellä viikollaan USA:n listaykköseksi. Albumi tuotti hittisinglet ”Te Amo Corazón” ja ”Black Sweat”. Prince esiintyi Saturday Night Livessä yhdessä Támaran kanssa, joka on yksi 3121-levyn vierailijoista. 3121-levyn yhteydessä järjestettiin kilpailu, jossa seitsemän levyn ostajaa sai samalla lipun 3121-kiertueen päätöskonserttiin. Loppuvuodesta 2006 Prince avasi 3121-nimisen klubin, jossa hän esiintyi joka perjantai ja lauantai huhtikuuhun 2007 saakka.

Prince Lontoon O2-areenalla vuonna 2007.

4. helmikuuta 2007 Prince esiintyi Floridan Super Bowl XLI Halftime -show’ssa. Prince esitti konsertissa muun muassa standardinumeronsa ”Purple Rain” (jonka aikana satoi kaatamalla) sekä cover-version Bob Dylanin "All Along the Watchtowerista". Konserttia seurasi yli 140 miljoonaa televisionkatsojaa. Se on USA:n katsotuin televisiolähetys 2000-luvulla. Vain noin kuukauden päästä samana vuonna Prince ilmoitti esiintyvänsä Lontoon O2-areenalla 21 kertaa tulevana kesänä. Konserttisarjasta tuli jättimenestys: kaikki konsertit myytiin loppuun ja 140 000 ensimmäistä lippua ostettiin 20 minuutissa.

Prince nostatti kohun uuden levyn markkinointikikallaan 28. kesäkuuta 2007. Prince teki sopimuksen brittiläisen Mail on Sunday -lehden kanssa, joka jakoi uutta Planet Earth -albumia ilmaiseksi kaikille tilaajilleen ja ostajilleen. Levyn virallinen ilmestymispäivä oli 24. heinäkuuta mutta se oli mukana jo kaikissa 15. päivä ilmestyneissä Mail on Sundayn numeroissa. Princen levy-yhtiö Columbia raivostui tempusta katsoessaan sen vähentävän liikaa levyn myyntiä ja uhkasi jättää Planet Earthin kokonaan julkaisematta Britanniassa. Myös media reagoi voimakkaasti, uutinen oli lähes kaikissa lehdissä ja nettisivujen uutisissa. New York Times julkaisi laajan kirjoitelman, jonka otsikko julisti: ”Prince näyttää mallia uuden vuosisadan musiikkibisnekselle.” Planet Earthilla varustetusta Mail on Sundaysta tuli lehden historian toiseksi myydyin numero. Lehden menekki nousi Prince-lisän myötä lähes kolmeen miljoonaan kappaleeseen. Vaikka Mail on Sundayn Princelle maksama summa ei ole julkisuudessa, Princen uskotaan yleisesti ansainneen paljon enemmän kuin mitä hän olisi ansainnut julkaisemalla levyn tavallista kautta. Planet Earth menestyi Musicologyn ja 3121:n tapaan hyvin, vaikka sen ensimmäisen viikon myyntimäärä USA:ssa oli yli puolet vähemmän kuin edeltäjiensä. ”Guitar”-single nousi radioiden soittolistoille monessa maassa.

Prince ilmoitti 14. syyskuuta 2007 haastavansa YouTuben ja eBayn oikeuteen. Princen mukaan tällaiset kanavat käyttävät laittomasti artistien musiikkia ja ainoa syy, minkä takia ne eivät halua poistaa musiikkivideoita palveluistaan on se, että videot ovat olennainen osa sivustojen suosiota. Vain noin kuukautta myöhemmin Prince suututti monet fanisivustonsa kieltäessään niitä käyttämästä Prince-aiheisia kuvia, laulunsanoja ja muuta laitonta materiaalia sivuillaan. ”Prince Fans United” -niminen seura oli eri mieltä asiasta ja Princen ja faniyhteisön välille syntyi pieni kiista. 7. marraskuuta julkaistulla digitaalisella singlellä, F.U.N.K Prince kommentoi tilannetta omalta kannaltaan.

Princen viimeiseksi esiintymiseksi jäi hänen Piano & a Microphone -kiertueensa Atlantan konsertti 14. huhtikuuta 2016.

Esiintyminen Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prince peruutti ennätykselliset viisi kertaa konserttinsa Suomessa (1988, 1990 ja 2010), mutta esiintyi kuitenkin kerran Helsingin Hartwall Areenalla heinäkuussa 2011.[8]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prince Rogers Nelson syntyi Minneapolisissa 7. kesäkuuta 1958. Hänen isänsä John Lewis Nelson oli pianisti ja laulunkirjoittaja, ja äiti Mattie Shaw jazzlaulaja. Princen kaksi vuotta nuorempi sisko Tyka Nelson on myös laulaja. Princellä oli myös useita veli- ja sisarpuolia vanhempiensa aiempien suhteiden kautta.

Prince oli kihloissa Susannah Melvoinin kanssa vuonna 1985.[9] Prince avioitui taustalaulaja ja -tanssija Mayte Garcian kanssa ystävänpäivänä 1996, ja heillä oli Boy Gregory -niminen lapsi, joka syntyi 16. lokakuuta 1996, mutta sairasti Pfeifferin syndroomaa ja eli vain viikon.[10] Pari erosi vuonna 1999. Prince avioitui uudestaan vuonna 2001 Manuela Testolinin kanssa, mutta tämäkin liitto päättyi eroon toukokuussa 2006.[11]

Prince tuli 2000-luvun alussa uskoon ja liittyi Jehovan todistajiin.[12]

Prince ehti aloittaa muistelmiensa, työnimeltään The Beautiful Ones, kirjoittamisen vuonna 2016, mutta ehti saada sitä valmiiksi vain noin 50 sivua.[13] Hän oli vegetaristi.[14]

Sairastelu ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prince kärsi vuosikymmeniä kovasta kroonisesta lonkkakivusta, minkä vuoksi joutui syömään vahvoja opioideja, käyttämään kävelykeppiä ja lepäämään toisinaan pitkiä kausia vuoteessa. Hänen työtoverinsa epäilivät jatkuvasti pahenevan kivun syyksi liian kovaa työtahtia ja alle 160-senttisen laulajan käyttämiä 10 sentin korkoja. Princen lonkat pääsivät niin huonoon kuntoon, että ne piti vaihtaa tekoniveliin vuonna 2010.[15] Prince viivytteli pitkään leikkausta uskontonsa vuoksi, joka kielsi verensiirrot.[16]

Walgreenin apteekin henkilökunnan mukaan Prince osti apteekista HIV-potilaiden hoidossa käytettävää lääkettä[17], mutta kuolinsyyselvityksessä ei mainittu HIV:iä.[18]

Opioidivieroitukseen erikoistunut lääkäri Andrew Kornfeld löysi Princen kuolleena tämän Paisley Parkin kodista Minnesotan Chanhassenista, Yhdysvalloissa 21. huhtikuuta 2016. Kornfeld oli tullut konsultoimaan Princeä opioidivieroituksessa. Kuolinsyyksi ilmoitettiin tutkimusten jälkeen tapaturmainen opioideihin kuuluvan kipulääke fentanyylin yliannostus. Prince oli kuollessaan 57-vuotias[19]

Princeä oli hoidettu vain viikkoa ennen kuolemaansa sairaalassa opioidiyliannostuksen takia.[20] Sen jälkeen hän työskenteli tauotta 154 tuntia eli lähes kokonaisen viikon nukkumatta välillä[18]. (Fentanyyli saattaa aiheuttaa unettomuutta[21].)

Prince tuhkattiin 23. huhtikuuta ja hänen kotonaan järjestettiin perheen ja ystävien kesken muistotilaisuus. Tuhkan laskupaikkaa ei julkistettu. Princelle järjestettiin myös muistokonsertti.[22]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Postuumit albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soundtrack-albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Instrumentaalialbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Internet-albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Hits 1 (1993)
  • The Hits 2 (1993)
  • The Hits/The B-Sides (1993)
  • Crystal Ball (1998)
  • The Vault: Old Friends 4 Sale (1999)
  • The Very Best of Prince (2001)
  • Ultimate (2006)
  • 4ever (2016)

EP:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Scandalous Sex Suite (1989)
  • The Beautiful Experience (1994)
  • 1999: The New Master (1999)

Livealbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Alkuperäinen nimi Rooli
1984 Purple Rain The Kid
1986 Under the Cherry Moon Christopher Tracy
1987 Sign o’ the Times Prince
1990 Graffiti Bridge The Kid

Konserttikiertueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Prince Tour (1979–1980)
  • Dirty Mind Tour (1980–1981)
  • Controversy Tour (1981–1982)
  • 1999 Tour (1982–1983)
  • Purple Rain Tour (1984–1985)
  • Hit n Run – Parade Tour (1986)
  • Sign o’ the Times Tour (1987)
  • Lovesexy World Tour (1988–1989)
  • Nude Tour (1990)
  • Diamonds and Pearls Tour (1992)
  • Act I Tour (1993)
  • Act II Tour (1993)
  • The Ultimate Live Experience (1995)
  • Gold Tour (1996)
  • Love 4 One Another Charities Tour (1997)
  • Jam of the Year Tour (1997–1998)
  • Newpower Soul Tour/Festival (1998)
  • Hit + Run Tour (2000–2001)
  • A Celebration (2001)
  • One Nite Alone...Tour (2002)
  • 2003-2004 World Tour (2003)
  • Musicology Tour (2004)
  • 3121 Las Vegas Residency (2006–2007)
  • Earth Tour (2007)
  • 20Ten Tour (2010)
  • Welcome 2 America (2010–2011)
  • Welcome 2 Canada

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Prince dead aged 57 dailymail.co.uk. Daily Mail Online. Viitattu 21.4.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Mattila, Ilkka: Muistot: Prince (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 23.4.2016. Sanoma Media Finland. Arkistoitu 25.4.2016. Viitattu 25. huhtikuuta 2016.
  3. ↑ Awards, Winners, (Arkistoitu – Internet Archive) Grammy.com
  4. ↑ Golden globes.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Nominees, (Arkistoitu – Internet Archive) Oscars.org
  6. ↑ Statisticbrain.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Rollin Stone (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Prince perui Suomeen tulonsa viisi kertaa – 2011 fanit palkittiin Ilta-Sanomat. 21.4.2016. Arkistoitu 22.4.2016. Viitattu 21.4.2016.
  9. ↑ Purple Reign The Guardian. Viitattu 22.4.2016. (englanniksi)
  10. ↑ Sinclair, Tom & Kennedy, Dana: Prince surrounded in mystery Entertainment Weekly (EW.com). 20.12.1996. Viitattu 22.4.2016. (englanniksi)
  11. ↑ Prince's Wife, Manuela, Filed for Divorce People.com. Viitattu 22.4.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Condé Nast: Soup with Prince The New Yorker. 17.11.2008. Viitattu 29.8.2022. (englanti)
  13. ↑ Prince confirms he is writing memoir BBC News. Viitattu 22.4.2016. (englanti)
  14. ↑ Prince Is Voted 'Sexiest Vegetarian' www.cbsnews.com. Viitattu 22.4.2016. (englanniksi)
  15. ↑ Us Weekly Staff: Prince's Close Friends Reveal How His Painkiller Addiction Began Us Weekly. 12.5.2016. Viitattu 29.8.2022. (englanti)
  16. ↑ Prince refuses hip surgery because of his faith the Guardian. 11.6.2009. Viitattu 29.8.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Prince ‘Told He Had Aids Weeks Before His Death And Prepared For The End With Prayer’ www.yahoo.com. Viitattu 29.8.2022. (englanti)
  18. ↑ a b Jordan Bassett: How Did Prince Die? A Look At The Evidence NME. 27.3.2018. Viitattu 29.8.2022. (englanti)
  19. ↑ Prince kuoli yliannostukseen Helsingin Sanomat. 2.6.2016. Viitattu 2.6.2016.
  20. ↑ Prince kuoli opioidien yliannostukseen (Arkistoitu – Internet Archive). Ilta-Sanomat. Viitattu 2.6.2016
  21. ↑ Durogesic Duodecim Terveyskirjasto. Arkistoitu 29.8.2022. Viitattu 29.8.2022.
  22. ↑ Läheiset hyvästelivät Princen Ilta-Sanomat. 24.4.2016. Viitattu 29.8.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Prince&oldid=22620721”