Punkit
| Punkit | |
|---|---|
.jpg) Ixodes hexagonus -puutiaislaji |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Leukakoukulliset Chelicerata |
| Luokka: | Hämähäkkieläimet Arachnida |
| Alaluokka: |
Punkit Acari leach, 1817 |
| Ylälahkot ja lahkot[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Punkit (Acari) ovat hämähäkkieläimiin kuuluva alaluokka. Punkit ovat pieniä, monet lajit mikroskooppisia. Niitä tunnetaan yli 54 000 lajia. Punkkien elintavat ovat monimuotoisia, ja niitä elää niin maalla kuin makeassa ja suolaisessa vedessä.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punkit on monimuotoinen eläinryhmä. Niiden ruumis vaihtelee pehmeistä pitkulaisista tai pyöreistä kovakuorisiin hämähäkkimäisiin lajeihin. Toiset lajeista on litteitä, kun taas toiset lajit saavat omalaatuisia muotoja, kun ne täyttyvät ruoasta tai ovat täynnä munia. Pienimmät punkit ovat vain 0,1 millimetrin pituisia, kun taas suurimmat voivat kasvaa yli 30 millimetriä pitkiksi.[1]
Punkkien vartalo ei suurimmalla osalla lajeista ole jaokkeinen. Ruumiin etuosaa kutsutaan gnathosomaksi, ja siinä on suu, syömiseen erikoistuneet kelikeerit eli leukakoukut ja jaokkaiset leukajalat. Kelikeerit ovat yleensä kolmijaokkeiset saksilta näyttävät elimet, mutta joillain lajeilla ne ovat erikoistuneet esimerkiksi piikkimäisiksi. Leukajalat ovat puolestaan viisijaokkaiset ja erikoistuneet joko saalistus-, tarttumis- tai pistoelimeksi. Niiden päässä on usein myös kouramainen apoteeli.[1]
Ruumiin suurempaa osaa kutsutaan idiosomaksi, ja siinä ovat jalat, sukupuolielimet ja peräaukko. Suurimmilla osalla nymfeistä ja aikuisista yksilöistä on neljä jalkaparia, mutta joillain lajeilla niitä on vähemmän. Sukupuoliaukko on useimmiten ruumiin alapuolella.[1]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punkkeja elää käytännössä kaikkialla maailmassa ja kaikissa elinympäristöissä. Niitä on löydetty Mount Everestiltä 5 000 metrin korkeudesta ja Tyynenmeren pohjoisosista 5 200 metrin syvyydestä. Antarktikselta tunnetaan yli 50 maalajia. Punkkien elinympäristöihin kuuluvat muun muassa kuumat lähteet, luolat, ankarat aavikot ja tundra.[1]
Taksonomia ja evoluutio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punkkeja tunnetaan tieteellisesti noin 54 000 lajia, ja joka vuosi satoja uusia kuvataan ensimmäistä kertaa.[2] Punkkien taksonomiasta ei ole punkkitutkijoiden keskuudessa yksimielisyyttä, ja varsinkin lahkotasoa suppeampien ryhmien esittäminen ei ole järkevää, sillä tieto saattaa vanhentua hyvinkin nopeasti.[1]
Punkit jaetaan tavallisesti kahteen alalahkoon, aitopunkkeihin (Acariformes) ja loispunkkeihin (Parasitiformes). Joskus myös lukkipunkit (Opilioacariformes) erotetaan omaksi alalahkokseen.[1]
Monet punkeista ovat loisia, yleensä ulkoloisia. Muut kuin varsinaiset loispunkit ovat yleensä petoja, mutta on myös paljon lahottajapunkkeja. Edellä mainitussa loispunkkien ylälahkoon kuuluvassa suuressa petopunkkien lahkossa on todellisten petojen ohella myös loisina eläviä lajeja.
Punkit Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomesta on tavattu noin 1 500 eri punkkilajia, mutta tietoa ryhmästä on hyvin vähän ja todellinen lajimäärä on varmasti paljon suurempi. Kattavampaa tietoa suomalaisesta lajistosta on vain sammalpunkeista (Oribatida), petopunkeista (Mesostigmata) ja puutiaisista (Ixodida). Vuoteen 2010 mennessä sammalpunkkeja on Suomesta tavattu 328 lajia, petopunkkeja 394 lajia ja puutiaisia 10 lajia. Erilaisista vesipunkeista on lisäksi luettelo, jossa oli vuonna 2009 lueteltu 139 lajia. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 punkit jätettiin pääsääntöisesti arvioimatta ja osa yleisimmistä lajeista todettiin elinvoimaisiksi, mutta sammalpunkkeihin lukeutuva Austrotritia finlandica saattaa olla silmälläpidettävä laji (NT).[3]
Suomessa tunnetuimmat punkit lienevät ihmisestäkin verta imevä puutiainen ja mikroskooppinen pölypunkki. Useimmille on tuttu myös pieni, punainen samettipunkki sekä sisätilojen kasveihin seittejä tekevä vihannespunkki. Kasvihuoneviljelijät käyttävät niin Suomessa kuin muualla yleisesti petopunkkeja tuholaisten, esimerkiksi juuri vihannespunkin torjuntaan.
Vaatteisiin pesiytyneet punkit kuolevat riittävän kuumassa vesipesussa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Acarid Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 20.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Acari research The Trustees of The Natural History Museum. Viitattu 20.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Veikko Huhta, Ritva Penttinen, Pekka T. Lehtinen & Ilpo Mannerkoski 2010. Hämähäkkieläimet. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 355–356
- ↑ Paasonen, Anna: VIDEO: Hyönteistutkija väittää: Punkit kuolevat pesukoneessa! MTVUutiset.fi. 25.5.2015. Viitattu 16.1.2019. Lainaus: "Hyönteistutkija Huldén kertoo kokeilleensa punkkien pesua pesukoneessa. Hänen mukaansa puutiaiset selviävät 40 asteen pesusta pesupulvereineen. Punkit eivät selviä 60 asteen pesusta. Eli jos liikut paljon punkkialueella, niin pese vaatteet sen jälkeen 60 asteessa, Huldén vinkkaa."
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Acarologia-tiedelehti (englanniksi)
- Arno Forsius: Punkeista ja lääketieteestä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Dermaklinikka.fi- tietoa punkeista (Arkistoitu – Internet Archive)
- Hyonteismaailma.fi - Puutiainen eli punkki (Arkistoitu – Internet Archive)