Raoul Wallenberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raoul Wallenberg passikuvassa kesäkuussa 1944.

Raoul Wallenberg Sv-Raoul Wallenberg.ogg kuuntele ääntämys (ohje) (4. elokuuta 1912 Lidingö, Ruotsi – heinäkuussa 1947) oli ruotsalainen diplomaatti ja hyväntekijä, joka pelasti kymmeniätuhansia Unkarin juutalaisia holokaustilta toisen maailmansodan aikana heinä–joulukuussa 1944 työskennellessään lähetystösihteerinä Budapestissa. Hän järjesti juutalaisille suojapasseja ja pääsyn Ruotsiin. Vallattuaan Budapestin vuoden 1945 alussa Puna-armeija vangitsi Wallenbergin ja hänet vietiin tuntemattomasta syystä vankina Neuvostoliittoon. Neuvostoliittolaisten antaman ilmoituksen mukaan hän kuoli vankilassa vuonna 1947, mutta asiasta ei ole varmaa tietoa. Kuolinpäiviksi on mainittu 16. heinäkuuta 1947[1] ja 17. heinäkuuta 1947.[2] Ruotsin verovirasto julisti vuonna 2016 Wallenbergin kuolleeksi ja merkitsi kuolinpäiväksi 31. heinäkuuta 1952[3].

Wallenberg on saanut lukuisia kunnianosoituksia. Hän on nimetty kunniakansalaiseksi Kanadassa, Unkarissa, Israelissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa[4]. Myös Israel on nimennyt Wallenbergin yhdeksi vanhurskaaksi kansakuntien joukossa. Hänelle on pystytetty muistomerkkejä, ja hänen mukaansa on nimetty katuja kaikkialla maailmassa. Raoul Wallenberg -komitea perustettiin vuonna 1981 "ylläpitämään humanitaarisia ihanteita ja väkivallattoman rohkeutta Raoul Wallenbergin tapaan". Se myöntää vuosittain Wallenbergin muistoksi perustetun Raoul Wallenberg -palkinnon henkilölle, joka on ansioitunut näissä tavoitteissa.

Ruotsista on löytynyt lyhyt filminpätkä, jossa Wallenberg näkyy. Se on tiettävästi ainoa hänestä olemassa oleva filmi. Siinä Wallenberg opettaa luultavasti kesällä tai syksyllä 1940 ampumaharjoituksissa nuoria kodinturvajoukkojen sotilaita.[5]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wallenberg poikavuosinaan.

Wallenberg syntyi vuonna 1912 Kappstassa Lidingössä lähellä Tukholmaa, jonne hänen äitinsä isovanhemmat, professori Per Johan Wising ja Sophie Wising, olivat rakentaneet kesähuvilan 1882. Hänen isoisänsä Gustaf Wallenberg oli diplomaatti ja toimi suurlähettiläänä Tokiossa, Istanbulissa ja Sofiassa.

Wallenbergin vanhemmat menivät naimisiin vuonna 1911. Isä Raoul Oscar Wallenberg (1888–1912) oli Ruotsin laivaston upseeri, ja hän kuoli syöpään kolme kuukautta ennen poikansa syntymistä. Äiti Maria "Maj" Sofia Wising (1891–1979) avioitui vuonna 1918 Fredrik von Dardelin kanssa (k. 1979)[6]. Heille syntyi poika Guy ja tytär Nina (myöh. Lagergren).

Vuonna 1931 Wallenberg lähti opiskelemaan arkkitehtuuria Michiganin yliopistoon Yhdysvaltoihin. Koulussa hän oppi puhumaan englantia, saksaa ja ranskaa.[7] Hän käytti lomat tutustuakseen Yhdysvaltoihin. Vaikka Wallenbergin perhe oli varakas, hän työskenteli sekalaisissa töissä. Hän esimerkiksi ajoi muiden nuorten opiskelijamiesten kanssa polkupyöräriksaa Chicagon 1933 Century of Progress -maailmannäyttelyssä[8].

Palattuaan Ruotsiin Wallenberg ei amerikkalaisesta arkkitehdintutkinnosta huolimatta onnistunut saamaan alan töitä. Lopulta hänen isoisänsä järjesti hänelle työtä Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa omistamansa rakennusmaeriaaleja myyvän ruotsalaisen yhtiön toimistossa. Vuosina 1935–1936 Wallenberg työskenteli hollantilaisen pankin konttorissa Haifassa Palestiinassa. Hän palasi Ruotsiin 1936 ja sai työpaikan Tukholmassa setänsä ja kummisetänsä Jacob Wallenbergin avulla keskieurooppalaisessa Trading Company Export-Import -kauppayhtiössä[9], joka kävi kauppaa ja Tukholman Keski-Euroopan välillä. Yrityksen omisti Unkarin juutalainen Kálmán Lauer.

Työskentely Unkarissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holhoojahallituksen ja Miklós Horthyn valtakaudella Unkarissa hyväksyttiin vuonna 1938 useita juutalaisvastaisia toimenpiteitä. Juutalaiset eivät saaneet enää toimia kaikissa ammateissa eivätkä kaikissa valtion viroissa. Avioliitot juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä kiellettiin. Lauerin oli yhä vaikeampi matkustaa Unkariin, ja Wallenbergista tuli hänen uskottu miehensä. Wallenberg oppi pian unkarin kielen, ja vuonna 1941 hän teki useita matkoja Budapestiin.[10] Vuoden sisällä Wallenbergistä tuli yhtiön osakas ja kansainvälisten asioiden johtaja.

Vaikka Saksan tappio maailmansodassa oli huhti- ja toukokuussa 1944 jo selvä, saksalaiset ja heidän unkarilaiset liittolaisensa alkoivat karkottaa Unkarin juutalaisia suurin määrin, jopa 12 000 henkilöä päivässä.[11] Unkarin juutalaisten vainosta tuli pian tunnettu asia ulkomailla, toisin kuin holokaustista sen koko laajuudessa. Loppukeväällä 1944 George Mantello julkaisi raportin, jota nykyisin kutsutaan Vrba-Wetzler-raportiksi. Maailman johtajat, kuten Churchill ja Roosevelt, yrittivät auttaa Horthya keskeyttämään karkotukset.[12]

Keväällä 1944 Roosevelt lähetti Iver Olsenin Tukholmaan Yhdysvaltojen sotapakolaislautakunnan virallisena edustajana. Hän etsi henkilöä, joka oli halukas ja kykenevä lähtemään Budapestiin järjestämään juutalaisten pelastusohjelman.[13] Olsen uskoi, että Wallenberg oli tehtävään oikea mies.

Diplomaattina Budapestissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuusta 1944 alkaen Wallenberg toimi Budapestissa diplomaattina. Hän myönsi suojapasseja, jotka osoittivat kantajansa olevan Ruotsin kansalainen ja odottavan siirtoa kotimaahan. Suojapassin haltijoita ei yleensä karkotettu, vaikka passi ei ollut virallinen asiakirja. Suojapassin sanotaan pelastaneen noin 20 000 juutalaisen hengen. Olsenin järjestön keräämillä rahoilla Wallenberg hankki Budapestista myös taloja, jotka julistettiin diplomaattisen koskemattomuuden suojaamiksi. Suojapaikan näistä taloista saivat tuhannet juutalaiset.[14]

Neuvostoliiton pidättämänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wallenberg vangittiin, kun Neuvostoliiton joukot saapuivat Budapestiin 17. tammikuuta 1945.[15] Neuvostosotilaat kuulustelivat häntä ja hän kertoi heille toiminnastaan juutalaisten pelastamiseksi.[14] On arveltu, että Wallenberg pidätettiin, koska hänet palkannut amerikkalainen oli Yhdysvaltojen agentti.[16] Usein mainitaan myös, että Wallenbergillä olisi ollut tietoja Neuvostoliiton toteuttamasta Katynin joukkomurhasta. Yleinen olettamus on, että NKVD kaappasi Wallenbergin kiristääkseen hänellä Ruotsia sodan jälkeen. Hänet ajateltiin voitavan vaihtaa Ruotsiin paenneisiin neuvostokansalaisiin[1]. Ruotsalaistutkija Bernt Schillerin mukaan Wallenberg myös suunnitteli puolueetonta pakolaisten suojeluohjelmaa Unkariin, mitä neuvostoliittolaiset olisivat pitäneet uhkana.

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliittolaisten ilmoituksen mukaan Wallenberg kuoli vankilassa vuonna 1947, mutta asiasta ei ole varmaa tietoa.[17][18]

Unto Parvilahti kertoo teoksessaan Berijan tarhat tavanneensa Butyrkan vankilassa Moskovassa nuoren unkarilaisen aatelismiehen, joka kertoi olleensa Unkarissa Raoul Wallenbergin sellitoverina venäläismiehityksen aikana.[19]

Suomalainen sotavanki Eino Hietala on kertonut haastattelussa, että hän oli kuullut Wallenbergin majailleen naapurisellissään. [20]

Vuonna 1989 Neuvostoliiton viranomaiset luovuttivat ruotsalaiselle valtuuskunnalle Raoul Wallenbergin diplomaattipassin ja kuolintodistuksen, jonka mukaan hän oli kuollut venäläisessä vankilassa vuonna 1947. Tammikuussa 1945 pidätetty Wallenberg oli ilmeisesti teloitettu.[21]

Niin sanottuihin Leinon vankeihin kuulunut suomalainen Boris Björkelund kertoo teoksessaan Stalinille menetetyt vuoteni, että Raoul Wallenberg kuoli sairauteen elokuussa 1955 Krasnojarskin siirtoleirillä, jonne oli koottu armahdettuja ulkomaisia poliittisia vankeja kotiin lähetettäväksi. Diehl–nimisen saksalaisen vangin mukaan vainaja oli seuraavana päivänä haudattu merkitsemättömään hautaan.[22]

Ruotsin verovirasto julisti lokakuussa 2016 Wallenbergin kuolleeksi ja merkitsi kuolinpäiväksi 31.7.1952. Kuolleeksi julistamista oli pyytänyt Wallenbergin suvun edustaja.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Hannu Rautakallio - Tapaus Raoul Wallenberg Kirjaesittely Keskisuomalaisessa
  2. ↑ Päivä perustuu kirjeeseen, jonka hänen perheensä sai Neuvostoliitosta vuonna 1957, ja jotkut kiistävät sen.
  3. ↑ a b Raoul Wallenberg julistettiin kuolleeksi Yle.fi/uutiset. 31.10.2016. Viitattu 6.10.2022.
  4. ↑ Raoul Wallenberg our first honourary citizen, The Australian
  5. ↑ Raoul Wallenbergistä löytyi 77 vuotta kateissa ollut filmi. Yle uutiset, viitattu 24.5.2017
  6. ↑ Raoul Wallenberg’s nearest family, von Dardel Searching Raoul Wallenberg
  7. ↑ College (Arkistoitu – Internet Archive) Wallenberg Endowment University of Michigan.
  8. ↑ Raoul Wallenberg; University and Training: (Arkistoitu – Internet Archive) Searching Raoul Wallenberg
  9. ↑ yrityksen nimi on joskus käännetty "Keski-Euroopan Trading Company"
  10. ↑ Elenore Lester ja Frederick E. Werbell, "The Last Hero of Holocaust. Search for Sweden's Raoul Wallenberg", New York Times Magazine 30.3.1980. Luettu 14. helmikuuta 2007
  11. ↑ The Destruction of Hungarian Jews Holocaust Chronicle
  12. ↑ Istvan Simon: UK: Winston Churchill’s The Second World War and the Holocaust’s Uniqueness (Arkistoitu – Internet Archive) Stanford University
  13. ↑ Raoul Wallenberg and the rescue of jwes in Budapest Holocaust Encyclopedia
  14. ↑ a b Budapest and Heroism (Arkistoitu – Internet Archive) Wallenberg Endowment University of Michigan.
  15. ↑ Raoul Wallenberg’s arrest order, signed by Bulganin in January 1945 (Arkistoitu – Internet Archive) Searching Raoul Wallenberg
  16. ↑ Disappearance and Unknown Fate (Arkistoitu – Internet Archive) Wallenberg Endowment University of Michigan.
  17. ↑ Raoul Wallenberg NNDB
  18. ↑ Archives Throw Doubt on Wallenberg Death Date NY Times
  19. ↑ Unto Parvilahti, Berijan tarhat, s. 59, Otava 1957
  20. ↑ Viimeinen sotavanki (Arkistoitu – Internet Archive) Lapin Kansa
  21. ↑ Herman Lindqvist: ”Ruotsalaisia sankareita”, Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen, s. 762. Suomentanut Seppo Hyrkäs. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28329-0
  22. ↑ Boris Björkelund, Stalinille menetetyt vuoteni, s. 235. WSOY 1966.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hannu Rautkallio: Tapaus Raoul Wallenberg. Kertomus vaikenemisesta, syyllisyydestä ja hyväksikäytöstä. Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2009. ISBN 978-952-5856-00-2.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Raoul Wallenberg.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raoul_Wallenberg&oldid=22614046”