Rautamyrkytys
Rautamyrkytys on elimistön myrkytystila, joka aiheutuu raudasta kehossa. Rauta on veren punasoluissa esiintyvässä hemoglobiinissa hapen sitoja ja siten välttämätön ihmiskeholle. Jos raudan elimistöön imeytymistä säätelevä mekanismi pettää, kudoksiin saattaa imeytyä suuria määriä rautaa. Akuutin rautamyrkytyksen oireita ovat muun muassa vatsakipu, pahoinvointi, oksentelu ja verinen ripuli.[1][2][3]
Yleisin rautamyrkytyksen potilas on lapsi, joka on syönyt aikuisille raudanpuuteanemian hoitoon tarkoitettuja rautaa sisältäviä hivenainetabletteja (joissa vaikuttava aine on yleensä rauta(II)sulfaattia). Jo 3 g annos voi olla kuolettava kaksivuotiaalle lapselle, ja jo 1 g aiheuttaa vakavan myrkytyksen.[4] Rautamyrkytyksiä ei ole raportoitu tapahtuneeksi raudan tai muiden metallien louhinnan yhteydessä tai malmin ja metallien käsittelyssä teollisuudessa.
Rautamyrkytys saattaa ääritapauksessa johtaa kuolemaan. Akuuttia myrkytystä epäiltäessä hoito tulisi aloittaa jo ennen raudan ylimäärän toteamista verikokeella. Myrkytyksen hoitoon käytetään vatsahuuhtelua ja sen yhteydessä natriumvetykarbonaattia 1–2-prosenttisena seoksena suun kautta ruoansulatuskanavassa olevan raudan sitomiseksi. Jo imeytyneen raudan eliminaation nopeuttamiseksi annetaan lisäksi deferoksamiinia lihasruiskeena eli parenteraalisesti. Muita rautaa kelatoivia lääkeaineita ovat deferiproni ja deferasiroksi. Myös EDTA:ta voidaan käyttää. Kelaatiohoito on riippuvainen virtsan erityksen toimimisesta; jos potilaalla on vähävirtsaisuutta (oliguria) tai anuria, myrkytyksen hoitona käytetään dialyysiä.[1][3][5][6]
Raskauden aikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rautamyrkytykset ovat suhteellisen tavallisia raskaudenaikaisia myrkytyksiä. Rautaylimäärä ei todennäköisesti läpäise istukkaa ainakaan merkittävissä määrin, joten siitä ei ole suoraan haittaa sikiölle. Vaikeaan rautamyrkytykseen liittyy kuitenkin riski äidin metabolisesta asidoosista, koagulopatiasta ja hemodynamiikan pettämisestä, jotka voivat olla fataaleja sikiöllekin.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Henry Matthew, A.A.H. Lawson: Treatment of Common Acute Poisonings, s. 117–119. (3. painos) Churchill Livingstone, 1975. ISBN 0 443 01217 2 (englanniksi)
- ↑ Rauta: Toksisuus l. myrkyllisyys Helsingin yliopisto. Viitattu 28.6.2012.
- ↑ a b Jouko Tuomisto ja Matti K. Paasonen: Farmakologia, s. 708–714. Helsinki: Lääketieteen Opiskelijoiden Asuntola- ja Tukisäätiö, 1978. ISBN 951-99149-8-6
- ↑ Iron Toxicity, What You Don't Know Cornell University. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Klaus T. Olkkola, Pertti J. Neuvonen ja Erkki Elonen: Tärkeimmät lääkeainemyrkytykset: Rautalääkkeet (pdf) (s. 7) Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Kustannus Medicina Oy. Viitattu 31.12.2015.
- ↑ Chelators for Iron Overload 8.10.1999. Harvardin yliopisto. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Maria Ellfolk ja Heli Malm: Raskaudenaikaiset myrkytykset ja niiden hoito (pdf) (128(20):2149–56) Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 20/2012. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 31.12.2015.