Robert Casadesus
Robert Casadesus (7. huhtikuuta 1899 Pariisi – 19. syyskuuta 1972 Pariisi) oli ranskalainen pianisti, säveltäjä ja musiikkipedagogi.[1][2]
Casadesus opiskeli Pariisin konservatoriossa ja sai siellä ensimmäisen palkinnon vuonna 1913. Hän piti ensimmäisen resitaalinsa vuonna 1917 ja voitti Diémer-palkinnon vuonna 1920.[2] Casadesusta opetti pianonsoitossa Louis Diémer ja sävellyksessä Xavier Leroux.[1][3] Casadesus oli vuodesta 1921 naimisissa pianisti Gaby Casadesusin kanssa.[1] Hän kiersi esiintyjänä laajalti vuodesta 1922 lähtien.[3] Hän piti usein resitaaleja myös duona vaimonsa kanssa.[1]
Casadesus ystävystyi säveltäjä Maurice Ravelin kanssa esitettyään tämän teoksen Gaspard de la nuit ja säveltäjän nautittua muista esiintyjistä poikenneeksi kokemastaan tulkinnasta. Tämän jälkeen Casadesus kiersi Euroopassa Ravelin ja sopraano Madeleine Greyn kanssa.[1] Toisen maailmansodan sytyttyä Casadesus lähti Yhdysvaltoihin[3], jossa hän asui Princetonissa ja Newportissa. Fyysikko ja harrastelijaviulisti Albert Einstein asui hänen naapurinaan. Casadesus palasi Ranskaan vuonna 1946 ja johti Fontainebleaun amerikkalaista konservatoriota.[2] Casadesus kantaesitti itse säveltämänsä konserton kolmelle pianolle ja jousiorkesterille New Yorkissa 24. heinäkuuta 1965. Hänen kanssaan pianosolisteina esiintyivät hänen vaimonsa ja pariskunnan poika Jean Casadesus.[3] Casadesus jatkoi säveltämistä, levyttämistä ja opettamista kuolemaansa saakka.[2]
Casadesus levytti muun muassa Ludwig van Beethovenin viulusonaatit ja César Franckin viulusonaatin Zino Francescattin kanssa. Hän tuli tunnetuksi myös Wolfgang Amadeus Mozartin teosten äänityksistään[2] ja levytti tämän pianokonserttoja George Szellin johtaman Clevelandin orkesterin kanssa.[1] Casadesus äänitti monia Ravelin teoksia. Hänen ohjelmistonsa ulottui Johann Sebastian Bachista Olivier Messiaeniin.[2] Casadesus sävelsi seitsemän sinfoniaa, konsertoja, kamarimusiikkia ja pianoteoksia.[1] Viimeinen sinfonioista kantaesitettiin New Yorkissa postuumisti 8. marraskuuta 1972.[3] Tällä seitsemännellä sinfonialla on lisänimi ”Israel”, ja se on omistettu George Szellille. Kyse on modernista teoksesta, jonka esittämiseen vaaditaan SATB-solistit, lasten ja aikuisten kuorot sekä orkesteri.[2] Vuonna 1975 järjestettiin ensimmäinen kansainvälinen Robert Casadesus -pianokilpailu Clevelandissa. Vuonna 1994 tapahtuman uudeksi nimeksi otettiin Clevelandin kansainvälinen pianokilpailu.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Adrian Corleonis, Robert Casadesus AllMusic, viitattu 4.8.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Maureen Buja, Forgotten Pianists: Robert Casadesus Interlude 16.8.2017, viitattu 4.8.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Nicolas Slonimsky, Laura Kuhn, Dennis McIntire, Casadesus, Robert (Marcel) Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, viitattu 4.8.2024 (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
