Sadegh Hedayat

Sadegh Hedayat.

Sadegh Hedayat (Persiaksi: صادق هدایت‎ [ˈsɑːdəq hədɑːˈjæt]; 17. helmikuuta 1903 Teheran – 9. huhtikuuta 1951 Pariisi) oli iranilainen kirjailija, kääntäjä ja intellektuelli. Hänet tunnetaan yhtenä ensimmäisistä modernismin omaksuneista iranilaisista kirjailijoista. Hedayatin tunnetuin teos on romaani Sokea Pöllö, joka tuli arvostetuksi teokseksi Euroopassa etenkin ranskalaisten surrealistien piireissä. Teos julkaistiin ranskaksi vuonna 1953 ja englanniksi vuonna 1958.

Hänen merkittäviä iranilaisia aikalaiskirjailijoitaan olivat esimerkiksi Houshang Golshiri, Mohammad-Ali Djamalzadeh ja Sadegh Choubak. Maailmakirjallisuuden klassikoista Hedayat on rinnastettu esimerkiksi Franz Kafkaan ja Omar Khaijamiin.

Elämä ja ura

Hedayat syntyi pohjoisiranilaiseen aristokraattiseen perheeseen Teheranissa, ja hän opiskeli katolisessa Collège Saint-Louis 'n koulussa ja Dar ol-Fonoonin yliopistossa. Vuonna 1925 hän oli yksi harvoista valituista persialaisista opiskelijoista, jotka pääsivät matkustamaan Eurooppaan jatkamaan opintojaan. Hedayat muutti aluksi Belgiaan opiskellakseen insinööriksi, mutta vuoden opintojen jälkeen siirtyi Ranskaan ja vaihtoi alansa arkkitehtuuriin, josta kuitenkin luopui pian hammaslääketieteen hyväksi. Hänellä oli suhde ranskalaiseen Thérèse-nimiseen pariisittareen, ja vuonna 1927 hän yritti tehdä itsemurhan hukuttautumalla Marneen, mutta tuli pelastetuksi. Vietettyään neljä vuotta Ranskassa, hän keskeytti opintonsa ja palasi kotimaahansa ilman tutkintoa.

Hedayat omisti tästä eteenpäin elämänsä tutkiakseen länsimaista kirjallisuutta sekä Iranin historiaa ja kansanperinnettä. Häntä kiinnostivat esimerkiksi Rainer Maria Rilken, Edgar Alan Poen, Franz Kafkan, Virginia Woolfin, Herman Hessen, William Faulknerin, Anton Tšehovin ja Guy de Maumassantin teokset.

Kirjallisen uransa aikana Hedayat julkaisi useita novelleja, kaksi historiallista draamaa, näytelmän, matkakirjan ja joukon satiirisia kirjoituksia. Kaunokirjallisen tuotannon lisäksi hän toimi kirjallisuuskriitikkona ja julkaisi persialaista kirjallisuutta (esimerkiksi Omar Khaijamia) ja kansanrunoutta käsitteleviä tutkimuksia ja käännöksiä keski-persiasta ja ranskasta. Hän käänsi ranskasta persiaksi esimerkiksi Maupassantin ja Kafkan teoksia.

Myöhempinä vuosinaan Hedayat alkoi hyökkäillä tarinoissaan iranilaista monarkiaan ja papistoa vastaan. Hänen viimeinen julkaistu työnsä Kafkan viesti ilmaisee vieraantumisen tunteita, melankoliaa ja epätoivoa.

Vuosina 1936 ja 1937 Hadeyat asui Bombayssa Intiassa. Tänä aikana hän kokosi ja julkaisi tunnetuimman teoksensa Sokea pöllö, jota hän alkoi kirjoittaa Pariisissa vuonna 1930. Esimerkiksi Henry Miller ja André Breton ylistivät teosta, ja sitä on kutsuttu yhdeksi tärkeimmistä persiankielisistä kaunokirjallisista teoksista.

Vuoden 1950 lopulla Hedaya muutti jälleen Pariisin, missä hän teki itsemurhan kaasun avulla vuokra-asunnossa Rue Championnet'illa. Hänet haudattiin Père Lachaisen hautausmaalle.

Sensuuri

Hedayatin työ on tullut lisääntyvien hyökkäysten kohteeksi islamistien taholta. Hänen kotimaassaan Sokea Pöllö ja Haji Aqa kiellettiin Teheranin kansainvälisiltä kirjamessuilta vuonna 2005. Esimerkiksi Haji Aqa satiroi Iranin poliittisia oloja ja meritokratian puutetta:

Jotta ihmiset pysyisivät ruodussa, heidät täytyy pitää nälkäisinä, vaateliaina, lukutaidottomina, taikauskoisina. Jos kauppiaan lapsi oppii lukemaan, hän ei vain tule arvostelemaan puhettani, vaan tulee myös lausumaan sanoja, joita kumpainenkaan meistä ei ymmärrä... Mitä tapahtuisi, jos rehukauppiaan lapsi osoittautuisi älykkääksi ja kyvykkääksi — ja minun, Hajin poika, osoittautuisi laiskaksi ja typeräksi?

Vuonna 2006 Hedayatin tuotannon julkaiseminen sensuroimattomassa muodossa kiellettiin Iranissa.