Sajano-Šušenskajan voimalaitos
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: päivitettävä |
| Sajano-Šušenskajan voimalaitos | |
|---|---|
 Laitos vuonna 2007. |
|
| Tyyppi | Vesivoimala |
| Teho | 6 400 MW |
| Tuotanto | 22,8 TWh |
| Pudotuskorkeus | 245 m |
| Omistaja | RusHydro |
| Rakentaminen aloitettu | 1961 |
| Valmistunut | 1978 |
| Sijainti | Sajanogorsk, Venäjä |
| Koordinaatit | |
Sajano-Šušenskajan voimalaitos, virallisesti Pjotr Neporožnille nimetty Sajano-Šušenskajan vesivoimalaitos (ven. Сая́но-Шу́шенская ГЭС им. П. С. Непоро́жнего, Sajano-Šušenskaja GES im. P. S. Neporožnego) on Venäjällä Jenisein yläjuoksulla sijaitseva vesivoimala. Se on Venäjän suurin sähkövoimalaitos ja osa suurta RusGidro-energiayhtiötä. Voimala vaurioitui pahoin elokuun 2009 suuronnettomuudessa. Voimalaitoksen korjaustyöt jatkuvat vuoteen 2014 saakka, mutta osa suurvoimalasta on käytössä.[1]
Voimalaitos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voimalaitoskompleksi sijaitsee Jeniseillä Hakassian kaakkoisosassa lähellä Sajanogorskin kaupunkia, joen itäpuolella on puolestaan Krasnojarskin aluepiirin Šušenskojen piiri. Voimala on rakennettu paikkaan, jossa Jenisei laskee Sajanin kanjonista Minusinskin kattilalaaksoon. Kompleksi käsittää Sajano-Šušenskajan ja sen alapuolella sijaitsevan Mainan vesivoimalaitokset.[2]
Koska Šušenskoje, silloin pikkukylänä, oli ollut Leninin karkotuspaikkana vuosina 1897–1900, oli ajatuksena nimetä voimalaitos hänen mukaansa.[3] Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kunnian sai pitkäaikainen Neuvostoliiton energia- ja sähköministeri Pjotr Neporožni.
Sajano-Šušenskajan voimalaitos on teholtaan yksi maailman suurimmista. Sen kapasiteetti on 6 400 megawattia ja keskimääräinen vuosituotanto 22,8 miljardia kilowattituntia sähköä. Voimalaitos käsittää kymmenen 640 megawatin turbiinia. Voimalaitoksen pato on 242 metriä korkea ja 1 074,4 metriä pitkä. Sen pohjan leveys on 105,7 metriä ja harjan leveys 25 metriä. Pato muodostaa 621 neliökilometrin laajuisen Sajano-Šušenskojen patoaltaan, jonka täysi tilavuus on 31,3 kuutiokilometriä. Padon suurin laskettu läpäisykyky on 13 300 kuutiometriä sekunnissa.[2]
Päävoimalan alapuolista virtausta säätelee 21,5 kilometrin päässä sijaitseva Mainan kylän (Майна) mukaan nimetty voimalaitos (). Siihen kuuluu kolme turbiinia. Mainan voimalan kapasiteetti on 321 tuhatta kilowattia ja vuosituotanto 1,7 miljardia kilowattituntia.[2]
Leningradilaisen Gidroprojekt-instituutin laatima voimalan rakennussuunnitelma valmistui vuonna 1965. Työt Tšerjomuškin taajaman lähistöllä aloitettiin vuonna 1966. Rakentamiseen osallistui eri puolilta Neuvostoliittoa saapuneita työryhmiä, joista suuri osa koostui opiskelijoista ja nuorisoliittolaisista. Voimalaitoksen ensimmäinen turbiini otettiin käyttöön vuonna 1978 ja kymmenes vuonna 1985. Rakennustöiden yhteydessä sai alkunsa Sajanogorskin kaupunki,[4] jonne sijoitettiin runsaasti sähköä tarvitsevaa alumiiniteollisuutta.
Voimalaitoksen itäpuolella sijaitsee Šušenskoje Borin kansallispuisto ja vähän etelämpänä laajempi Sajano-Šušenskojen luonnonpuisto.
Vuoden 2009 onnettomuus ja korjaustyöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]17. elokuuta 2009 voimalaitoksella tapahtui vakava onnettomuus, jossa kuoli 75 ihmistä. Onnettomuus sai alkunsa putken halkeamisesta ja veden syöksymisestä valvontahuoneisiin. Kolme laitoksen kymmenestä turbiinista tuhoutui ja useat muut vaurioituivat. Laitoksen lopullisen korjaamisen arvioitiin kestävän vuoteen 2014 ja maksavan noin 910 miljoonaa euroa. Venäjän pääministeri Vladimir Putin arvosteli jyrkästi turvallisuusnäkökohtien laiminlyöntiä taloudellisen voiton kustannuksella ja nimesi onnettomuuteen syylliseksi muun muassa Venäjän energiatuotannon yksityistämistä johtaneen Anatoli Tšubaisin.[5][6]
Onnettomuuden jälkeen voimalaitos joutui laajojen korjaustöiden ja uudistusten kohteeksi. Vuosina 2010–2011 tuotantokäyttöön palautettiin neljä voimalayksikköä (3, 4, 5 ja 6). Sittemmin uutisoitiin viiden uusitun yksikön (1, 7, 8, 9, 10) tuomasta lisätehosta joulukuusta 2011 lähtien (tuotantoon 2012–2013). Keväällä 2013 RusGidro kertoi, että voimalan yhteiskapasiteetista oli käytössä 3 840 МW (kuusi generaattoriyksikköä käytössä eli yksiköt 1, 3, 7, 8, 9 ja 10. Ainakin yksiköt 5 ja 6 olivat uusittavana, yksikön 4 tilasta ei mainintaa). Vuoden 2009 onnettomuudessa pahiten vaurioitunut 2. voimalayksikkö oli aikomus ottaa käyttöön vuoden 2014 aikana.[1][7]
Ajopuuongelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voimalaitoksen valmistuttua alueelle muodostui tekojärvi, joka hautasi alueen metsän alleen. Rakennuskiireiden vuoksi puita ei saatu ajoissa kaadettua ja kuljetettua pois, joten noin 3 miljoonaa kuutiometriä metsää jäi tekojärven pohjaan. Näiden puiden aiheuttamat ongelmat ovat jatkuneet vuosikymmeniä hankkeen jälkeen. Puut nousevat edelleen veden pinnalle, häiritsevät veneliikennettä ja voimalaitoksen toimintaa sekä vaikuttavat haitallisesti veden laatuun. Puun lahoaminen kuluttaa suuria määriä happea, mikä puolestaan haittaa kalakantaa ja vesikasvillisuutta.[8]
Ongelmiin herättiin 1990-luvulla, ja tukkipuomeja rakennettiin voimalan suojelemiseksi. Venäjän vesiresurssivirasto aloitti vuonna 2009 ohjelman puun korjaamiseksi vedestä, ja vuodesta 2019 lähtien on saatu kerättyä vähintään 114 000 kuutiometriä puuta vedestä. Vuoden 2023 aikana on tarkoitus kerätä pois yhteensä lähes 8 000 kuutiometriä puuta 183 hehtaarin alueelta. Kerätylle puulle ei ole kuitenkaan ollut helppoa löytää hyötykäyttöä, vaikka sitä on pyritty käyttämään esimerkiksi arboliitin eli puubetonin raaka-aineena.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Novyje gidroagregaty Sajano-Šušenskoi vyrabotali svyše 15 mlrd. kVt. tš elektroenergii (Lehdistötiedote) 23.05.2013. RusHydro, rushydro.ru. Viitattu 27.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Sajano-Šušenskaja GES: Obštšije svedenija sshges.rushydro.ru. Arkistoitu 20.8.2009. Viitattu 18.8.2009. (venäjäksi)
- ↑ Nikolai Mihailov: ”Leninin karkotuspaikka”, Siperia, s. 52–54. (suomennos Matti Pykälä) Tammi, 1967.
- ↑ Sajano-Šušenskaja GES: Istorija GES sshges.rushydro.ru. Arkistoitu 20.8.2009. Viitattu 18.8.2009. (venäjäksi)
- ↑ Погибшие на ГЭС. Määritä julkaisu!18.08.09. Интерфакс. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.8.2009.
- ↑ Russia dam disaster blamed on Chubais, five others. Määritä julkaisu!3.10.09. Reuters. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.10.2009.
- ↑ JSC RusHydro Annual Financical Report 2012 (pdf) RusHydro, rushydro.ru. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 27.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Suuri metsä jäi tekojärven pohjalle vuosikymmeniä sitten Venäjällä – pintaan pulpahtelevat puut ovat vieläkin iso ongelma Yle Uutiset. 5.10.2023. Viitattu 6.10.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rusgidro: Sajano-Šušenskaja GES (venäjäksi)