Sankari kuin sankari
| Sankari kuin sankari | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Hannu Leminen |
| Käsikirjoittaja | Leo Lavi |
| Tuottaja | Hannu Leminen |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Esko Töyri |
| Leikkaaja | Hannu Leminen |
| Lavastaja | Hannu Leminen |
| Pääosat |
Liisa Tuomi Uuno Laakso Esko Saha Eine Laine |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Adams Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1948 |
| Kesto | 86 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Sankari kuin sankari on Hannu Lemisen ohjaama elokuva vuodelta 1948. Se oli toinen Lemisen Adamsille ohjaamista neljästä elokuvasta. Käsikirjoitus on nimimerkki Leo Lavin, joka Lemisen muistin mukaan oli Suomi-Filmin ohjaaja Ilmari Unho[1].
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan päähenkilö on leipomon omistaja August Kassinen eli Aku. Hänen poikansa Laurin haaveena ei ole isän työn jatkaminen vaan hän tavoittelee muusikon uraa. Laurilla on tyttöystävä Mirja, jonka kanssa hän keikkailee. Akun ja Mirjan tiet kohtaavat, kun Mirjan ja Laurin keikka-auto on hajonnut tiellä. Aku on vähällä joutua vankilaan raha-asioissa ilmenneen sotkun vuoksi. Kaikkien osaksi koituu kuitenkin onnellinen loppu.[2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Liisa Tuomi | … | Mirja Mela |
| Uuno Laakso | … | August Kassinen, Aku |
| Esko Saha | … | Lauri Kassinen |
| Eine Laine | … | Eveliina-täti |
| Pentti Viljanen | … | Ernesti Keinänen |
| Ossi Elstelä | … | poliisi Häkkinen |
| Kaarlo Halttunen | … | Jalmari Laivio, Janne |
| Ruth Snellman | … | rouva Helavuo |
| Rauha Rentola | … | Laivion vaimo |
| Kerttu Salmi | … | Leena |
| Tyyne Haarla | … | Hilda Kassinen, Hissu |
| Sirkka Hirvonen | … | Pirkko |
| Oke Tuuri | … | Riku |
| Joel Asikainen | … | autonkuljettaja Mäkelä |
| Matti Aulos | … | kauppaneuvos Juntunen |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvassa on vain kaksi ulkokuvajaksoa, muuten se on kuvattu studiossa. Jälkimmäisellä jaksolla on mittaa vain yksi kuva. Elokuvan käsikirjoitus on hävinnyt.[1]
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Satiiriksi luonnehdittu elokuva ei saanut aikalaiskriitikoilta juuri kehuja. Laji todettiin Lemiselle vääräksi, hän oli erään arvostelijan mielestä vakavamman työn tekijä. Aihe on sekava ja hajanainen, tyyli toistaa Iloisen teatterin mennyttä loistoa ja sen jo kuluneita sukkeluuksia. Elokuvan kantavana voimana pidettiin Uuno Laaksoa. Ainoastaan Nya Pressenin kriitikko piti elokuvan kokonaisuutta onnistuneena ja erinomaisena.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Muut tiedot, Huomautukset. Elonet.fi. Viitattu 3.6.2013.
- ↑ a b Juoni ja arvioita. Elonet.fi. Viitattu 3.6.2013.