Shaft ja orjakauppa
Shaft ja orjakauppa | |
---|---|
Shaft in Africa | |
Ohjaaja | John Guillermin |
Käsikirjoittaja |
Ernest Tidyman Stirling Silliphant |
Tuottaja | Roger H. Lewis |
Säveltäjä | Johnny Pate |
Kuvaaja | Marcel Grignon |
Leikkaaja | Max Benedict |
Pääosat |
Richard Roundtree Vonette McGee Frank Finlay |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | MGM |
Levittäjä |
Metro-Goldwyn-Mayer Netflix |
Ensi-ilta |
14. kesäkuuta 1973 1. helmikuuta 1974 |
Kesto | 112 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Shaft ja orjakauppa (engl. Shaft in Africa) on vuonna 1973 ensi-iltansa saanut toimintaelokuva. John Guillerminin ohjaama elokuva on toinen jatko-osa suosituksi tulleelle blaxploitaatioelokuvalle Shaft – kivikova dekkari (1971). Ensimmäinen jatko-osa oli Shaft – kylmä hymy (1972). Käsikirjoittajana toimi edellisissä osissa tuottajana toiminut ja elokuvasta Yön kuumuudessa Oscarilla palkittu Stirling Silliphant.[1]
Elokuvassa Shaft tekeytyy orjaksi ja yrittää paljastaa orjakaupan johtajat.
Elokuvasta peräisin oleva kappale ”Are You Man Enough” on julkaistu The Four Tops -lauluyhtyeen albumilla Main Street People.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Richard Roundtree | … | John Shaft |
Vonetta McGee | … | Aleme |
Frank Finlay | … | Amafi |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaiskriitikot, kuten The New York Timesin Roger Greenspun[2] antoivat Shaft ja orjakauppa -elokuvalle viileähköt arvostelut. Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano näkee elokuvassa sen aiheesta huolimatta enää vähän mustan väestönosan erikoispiirteitä aiempiin Shaft-elokuviin verrattuna. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ Greenspun, Roger: Screen: And Now It's 'Shaft in Africa': Roundtree on Track of a Labor Smuggler. The New York Times 21.6.1973. Viitattu 2.7.2016.