Simone Biles
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
_(cropped).jpg) Simone Biles Rion olympialaisissa 2016. | |||
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Naisten telinevoimistelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Rio 2016 | hyppy | |
| Kultaa |
Rio 2016 | permanto | |
| Kultaa |
Rio 2016 | neliottelu | |
| Kultaa |
Rio 2016 | joukkuekilpailu | |
| Kultaa |
Pariisi 2024 | neliottelu | |
| Kultaa |
Pariisi 2024 | joukkuekilpailu | |
| Kultaa |
Pariisi 2024 | hyppy | |
 Hopeaa |
Tokio 2020 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Pariisi 2024 | permanto | |
 Pronssia |
Rio 2016 | puomi | |
| Pronssia |
Tokio 2020 | puomi | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Antwerpen 2013 | neliottelu | |
| Kultaa |
Antwerpen 2013 | permanto | |
| Kultaa |
Nanning 2014 | neliottelu | |
| Kultaa |
Nanning 2014 | permanto | |
| Kultaa |
Nanning 2014 | puomi | |
| Kultaa |
Nanning 2014 | joukkuekilpailu | |
| Kultaa |
Glasgow 2015 | neliottelu | |
| Kultaa |
Glasgow 2015 | permanto | |
| Kultaa |
Glasgow 2015 | puomi | |
| Kultaa |
Glasgow 2015 | joukkuekilpailu | |
| Kultaa |
Doha 2018 | neliottelu | |
| Kultaa |
Doha 2018 | permanto | |
| Kultaa |
Doha 2018 | hyppy | |
| Kultaa |
Doha 2018 | joukkuekilpailu | |
| Kultaa |
Stuttgart 2019 | neliottelu | |
| Kultaa |
Stuttgart 2019 | permanto | |
| Kultaa |
Stuttgart 2019 | hyppy | |
| Kultaa |
Stuttgart 2019 | puomi | |
| Kultaa |
Stuttgart 2019 | joukkuekilpailu | |
| Kultaa |
Antwerpen 2023 | neliottelu | |
| Kultaa |
Antwerpen 2023 | permanto | |
| Kultaa |
Antwerpen 2023 | puomi | |
| Kultaa |
Antwerpen 2023 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Antwerpen 2013 | hyppy | |
| Hopeaa |
Nanning 2014 | hyppy | |
| Hopeaa |
Doha 2018 | eritasonojapuut | |
| Hopeaa |
Antwerpen 2023 | hyppy | |
| Pronssia |
Antwerpen 2013 | puomi | |
| Pronssia |
Glasgow 2015 | hyppy | |
| Pronssia |
Doha 2018 | puomi | |
Simone Arianne Biles (s. 14. maaliskuuta 1997 Columbus, Ohio) on yhdysvaltalainen telinevoimistelija, joka on saanut urallaan 30 MM-mitalia ja 11 olympiamitalia. Hän on maailmanmestaruuskilpailujen menestynein voimistelija, ja hän oli Riossa 2016 ensimmäinen yhdysvaltalainen naisvoimistelija, joka voitti neljä kultaa samoista olympialaisista.
Nuoruus ja uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Simone Biles syntyi Columbuksessa 1997. Hän oli kolmevuotias, kun hän ja hänen siskonsa Adria ja Ashley sekä hänen veljensä Tevin sijoitettiin sijaishuoltoon heidän äitinsä päihdeongelmien takia. Simonen isovanhemmat Ron ja Nellie adoptoivat hänet ja Adrian. Ashley ja Tevin menivät heidän isotädillensä. Simone kasvoi isovanhempiensa luona Texasin Springissa.[1]
Bilesin urheilulliset lahjakkuudet havaittiin varhain. Hän oli kuusivuotiaana hoitopaikkansa kanssa tutustumassa Bannon’s Gymnastix -voimistelukeskukseen, missä hän alkoi matkia muita voimistelijoita. Paikan valmentaja lähetti Bilesin kotiin kirjeen ja ehdotti tälle seuraan liittymistä.[1][2]
Bilesillä diagnosoitiin jo lapsena tarkkaavaisuus ja ylivilkkaushäiriö (ADHD), johon hän saa lääkitystä edelleen (2024).[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Junioreista maailmanmestariksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Biles harjoitteli Bannon’s Gymnastixissa 11-vuotiaaksi asti, ja häntä valmensi siellä Aimee Boorman.[2] Biles urheili vuodesta 2007 vuoteen 2011 voimistelun tasolla 8, mutta sen jälkeen hän nousi junioreiden eliittitasolle.[1] Hän oli jo vuonna 2010 junioreiden Yhdysvaltain-mestaruuskilpailuissa voittanut kultaa permannolla ja pronssia hypyssä.[2]
Biles löi itsensä läpi aikuisten tasolla vuonna 2013. Hän voitti Yhdysvaltain-mestaruuden neliottelussa ja pääsi edustamaan Yhdysvaltoja Antwerpenin MM-kilpailuihin.[1] Niissä Biles voitti 16-vuotiaana neliottelun ja permannon maailmanmestaruuden.[4] Hän oli ensimmäinen musta nainen, joka voiti neliottelussa maailmanmestaruuden.[1] Lisäksi hän sai hopeaa hypyssä ja pronssia puomilla sekä oli neljäs eritasonojapuilla.[4]
Biles voitti 2014 toisen Yhdysvaltain-mestaruuden neliottelussa[1] ja samana vuonna neliottelun, permannon, puomin ja joukkuekilpailun maailmanmestaruudet sekä Nanningissa kilpailuissa.[5] Bilesin kolmas neliottelun Yhdysvaltain-mestaruus tuli vuonna 2015. Hän oli ensimmäinen kolmen perättäisen neliottelun voittanut nainen sitten Kim Zmeskalin, joka otti kolmannen mestaruutensa 1992.[2]
Biles toisti Glasgow'ssa 2015 Nanningin MM-kilpailujen suorituksensa ja voitti kultaa neliottelussa, permannossa, puolilla ja joukkuekilpailussa. Lisäksi hän sijoittui pronssille hypyssä.[5] Biles nousi kisoissa Yhdysvaltain historian menestyneimmäksi MM-voimistelijaksi. Kymmenellä kullallaan hänestä oli tullut myös eniten kultamitaleja voittanut naisvoimistelija.[2]
Neljä olympiakultaa ja historian menestyneimmäksi MM-voimistelijaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Biles oli ollut liian nuori osallistumaan Lontoon olympialaisiin 2012, mutta Riossa 2016 hän oli ennakkosuosikkeja. Hän täytti odotukset ja voitti neljä kultaa ja pronssin. Hän oli ensimmäisenä johdattamassa Yhdysvaltoja joukkuekilpailun voittoon, ja sitten hän voitti neliottelun. Biles sai kultaa myös permannolta ja hypystä sekä pronssia puomilta. Hän oli viides nainen, joka voitti neljä voimistelukultaa yksistä olympialaisista.[2]
Biles piti lähes koko vuoden 2017 taukoa, mutta palasi 2018 jälleen huipulle. Yhdysvaltain-mestaruusklpailuissa hän voitti kaikki neljä lajia.[1] Viimeksi naisvoimistelija oli voittanut kaikki lajit lähes 25 vuotta sitten. Hän voitti ensimmäisenä naisena viidennen Yhdysvaltain-mestaruuden neliottelussa.[2]
Dohan MM-kilpailuissa 2018 Biles saavutti kultaa neliottelussa, permannolla, hypyssä ja joukkuekilpailussa, hopeaa eritasonojapuilla ja pronssia puomilla.[5] Hänestä tuli kilpailuissa MM-mitaleita saanut naisvoimistelija.[2] Biles jatkoi mestaruusputkiaan Stuttgartin MM-kisoissa 2019, jossa hän voitti viisi kultaa, hypyssä, puomilla, permannolla, 4-ottelussa ja joukkuekilpailussa.[6] Hän nousi 25 MM-mitaliin ja samalla ohi Vitali Štšerbon historian menestyneimpänä MM-voimistelijana.[2]
Koronapandemian takia voimistelussa ei vuonna 2020 järjestetty merkittäviä kilpailuja, mutta seuraavana vuonna Biles voitti jälleen Yhdysvaltain-mestaruuskilpailuissa neljä kultaa ja pronssin. Bilesin mestaruus neliottelussa oli uran seitsemäs. Biles teki Yhdysvalloissa historiaa U.S. Classic -kilpailussa, kun hän onnistui ensimmäisenä naisena kilpailussa suorittamaan Jurtšenko-hypyn kahdella voltilla.[2]
Tokion vaikeudet ja paluu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tokion olympialaisissa vuonna 2021 Biles saavutti hopeaa joukkuekilpailussa ja pronssia puomilla. Tokiossa hän suoritti ensimmäisenä kisatussa joukkuekilpailussa ainoastaan hypyn, jonka jälkeen vetäytyi lopuista joukkuekilpailun lajeista voimistelusuoritusten tekoon liittyvien pelkojen takia. Hän jätti väliin myös henkilökohtaisten lajien finaalit lukuun ottamatta viimeisenä kisattua puomia.[7][8]
Biles piti Tokion olympialaisten jälkeen taukoa ja keskittyi mielenterveytensä hoitamiseen. Hänen ensimmäinen kilpailunsa paluun jälkeen oli elokuussa 2023 Yhdysvalloissa pidetty Core Hydration Classic. Hän voitti siellä neliottelun sekä permannin ja puomin. Bilesista tuli myöhemmin samassa kuussa Yhdysvaltain-mestaruuskilpailussa ensimmäinen kahdeksan moniottelun mestaruutta ottanut voimistelija. Yhdysvaltain-mestaruuden hän voitti myös permannolla ja puomilla.[1] Antwerpenissa 2023 hän voitti maailmanmestaruuden neliottelussa, permannolla, puomilla ja joukkuekilpailussa sekä sai hopeaa hypyssä.[5]
Bilesin valtakausi Yhdysvalloissa jatkui vuonna 2024, kun hän voitti jo yhdeksännen neliottelun mestaruutensa. Samalla hän voitti Yhdysvaltain-mestaruuden myös puomilla, hypyssä, permannossa ja eritasonojapuilla.[1] Pariisin olympialaisissa Biles voitti kultaa joukkuekilpailussa, moniottelussa ja hypyssä.[9][10][11] Hän saavutti hopeaa permannolla saatuaan kahdesta permantoalueen rajan ylityksestä vähennyksiä, joiden seurauksena hän hävisi Brasilian Rebeca Andradelle 0,033 pisteellä.[12][13] Puomilla Biles putosi telineeltä ja sijoittui viidenneksi.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Simone Biles Biography.com. 29.7.2024. Hearst Magazine Media, Inc. Viitattu 30.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Luan Peszek: Simone Biles Encyclopedia Britannica. 30.7.2024. Viitattu 30.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Saara Hakanen: Venäläispoliitikolta kovia väitteitä Simone Bilesista Ilta-Sanomat. 21.7.2024. Viitattu 15.8.2024.
- ↑ a b Biles Simone USA FIG. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d Gymnastics - Simone BILES the-sports.org. Viitattu 29.4.2024. (englanniksi)
- ↑ STT–AFP: Puomilla ja permannolla taiteillut kullat nostivat Simone Bilesin MM-kisojen mitaliennätykseen Ilta-Sanomat. 13.10.2019. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ Olympia-areenalle palannut Simone Biles voimisteli pronssia – kiinalaiset kaappasivat kaksoisvoiton Yle Urheilu. 3.8.2021. Viitattu 27.8.2021.
- ↑ Voimistelutähti Biles vetäytyi joukkuekisasta mielenterveyssyistä - "Minun täytyy tehdä niin kuin on minulle parasta" Yle Urheilu. 27.7.2021. Viitattu 27.8.2021.
- ↑ Bregman, Scott: Gymnastics: Simone Biles and Team USA reclaim women's Olympic team title Olympics.com. 30.7.2024. Viitattu 6.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Petrequin, Samuel: Rebeca Andrade gave Simone Biles a scare, but she’ll settle for another gymnastics silver AP News. 1.8.2024. Viitattu 6.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Suarez Sang, Lucia: Simone Biles, Jade Carey get gold and bronze in Olympic vault title; Brazil's Rebeca Andrade wins silver 3.8.2024. CBS. Viitattu 6.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Oxley, Sonia: Biles takes silver as Andrade wins floor gold 5.8.2024. BBC. Viitattu 6.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Cohen, Danielle: Rebeca Andrade Got Her Gold-Medal Moment in Paris The Cut. 5.8.2024. Viitattu 6.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Simone Bilesille kohtalokas virhe olympiafinaalissa 5.8.2024. Yle. Viitattu 6.8.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Simone Biles Wikimedia Commonsissa
- Simone Biles: Voimistelijahuipun paluu (Simone Biles: Rising, 2024) Dokumenttisarja. 4 osaa.
| ||||||||||||||||||
