Sirat rasul Allah

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bagdadin "Madinat al-salam" eli Rauhan kaupunki. Tässä abbasidien vasta perustetussa, persialaiseen malliin pyöreässä palatsikaupungissa, Ibn Ishaq vietti viimeiset vuotensa.

Sīrat Rasūl Allāh (arab. سيرة رسول الله‎ 'Jumalan lähettilään elämäkerta') on profeetta Muhammedin biografia, jonka kirjoittaja oli Muḥammad ibn Isḥāq ibn Yasār (704 Medina? – 767 Bagdad?). Kirja on luultavasti kirjoitettu 750-luvulla. Se on profeetta Muhammedin varhaisin elämäkerta, johon kaikki myöhemmät biografiat nojautuvat. Kutsumanimen Sīrat Rasūl Allāh kirjalle antoi Alfred Guillaume, joka julkaisi sen englanniksi vuonna 1955. Ibn Ishaqin alkuperäinen laaja teos ei ole säilynyt, mutta osia siitä on kyetty ennallistamaan siitä tehtyjen referaattien avulla. Tärkein niistä on Ibn Hishamin (k. 834) tekemä usean sadan sivun lyhennelmä. Hisham valitsi teoksesta vain suoraan Muhammediin liittyvät osat ja jätti pois laajat johdanto-osat, jotka alkoivat maailman luomisesta. Hisham kertoo myös, ettei ole pysynyt alkutekstille täysin uskollisena. Hän kertoo valikoineensa tarinoita siten, että hän on jättänyt pois asioita, joista Koraani ei puhu. Hän kertoo jättäneensä myös pois tarinoita, jotka ovat häpeällisiä kertoa tai jotka voisivat tuntua joidenkin mielestä ahdistavilta. Gordon Newby on pyrkinyt ennallistamaan Ibn Ishaqin teoksen ensimmäisen osan, joka alkaa maaliman luomisesta.

Jumalan lähettilään elämäkerta

Sirat rasul Allah
Abd al-Muttalib
ʿAbdullah ibn ʿAbdul-Muṭṭalib
Amina (Muhammedin äiti)
Norsun vuosi (Muhammed)
Bahira
Profeetta Muhammedin taivasmatka
Kuun halkaisemisen ihme
Muhammedin ihmeteot
Saatanalliset jakeet
Hidžra (islam) 622
Medinan perustuslaki 622
Badrin taistelu 624
Uhudin taistelu 625
Vallihautasota 627
Banu Quraizan joukkomurha 627
Khaibarin taistelu 628
Mekan valloitus 630
Epäsovun moskeijan hävitys 630
Muhammedin jäähyväissaarna 632
Muhammedin vaimot
Muhammedin omistukset

Ibn Ishaq

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Muhammad Ibn Ishaq Ibn Yasar

Ibn Ishaqin isoisä Yasar oli jäänyt sotavangiksi Irakissa lähellä Kufaa, kun Khalid ibn al-Walid valloitti sen.[1] Kerrotaan, että hän oli ensimmäinen Irakista tuotu sotavanki ja kalifi Abu Bakr luovutti hänet orjaksi Qays ibn Makrakahille. Kun Yasar kääntyi islamiin, hänet vapautettiin, jolloin hän jäi perheen maulaksi (klientiksi) ja otti heimonimen al-Muttalabi.[2] Ishaq syntyi noin vuonna 50 AH. Hän ja hänen veljensä Musa (Mooses) taistelivat Irakissa ja kokosivat sotilasleireissä tarinoita Muhammedista.[2]

Elämäkerran kirjoittajan nimi Muḥammad ibn Isḥāq ibn Yasār tarkoittaa "Muhammad Iisakin poika Yasarin pojanpoika". Guillaumen esipuheen mukaan Ibn Ishaq syntyi Medinassa 85 AH (Anno Hegirae). Kun Ibn Ishaq oli 30-vuotias, hän teki opintomatkan Egyptiin. Palattuaan Medinaan hänen kerrotaan joutuneen kiistaan lainopista Malik Ibn Anasin kanssa muun muassa siitä, että hän käytti tietolähteinään myös juutalaisia. Kun Ibn Ishaq lähti Medinasta, Malik antoi hänelle 50 dinaaria ja puolet taatelisadostaan. Ibn Ishaq matkusti Irakiin päätyen Kufan ja Rayn kautta kalifi al-Mansurin (754–775) hoviin. Gordon Newby arvelee, että Ibn Ishaq sai elämäkerran kirjoitustehtävän itseltään kalifilta. Ibn Ishaq ei koskaan saavuttanut jakamatonta suosiota teoksensa johdosta, mutta Sirat rasul Allah vakiinnutti kuvan Muhammedista.[3] Ibn Ishaq kuoli Bagdadissa vuonna 767.[1] Itse kaupunki oli perustettu vain viisi vuotta aikaisemmin vuonna 762 kalifin uudeksi hallintokeskukseksi persialaiskuninkaiden entisen pääkaupungin Ktesifonin läheisyyteen.[4]

Ibn Ishaq syntyi umaijadien hallitsemassa arabivaltiossa, mutta arabikalifaatissa tapahtui vuonna 750 vallankumous, jossa Persian Khorasanista liikkeelle lähtenyt abbasidien armeija kukisti Damaskoksessa hallinneet umaijadit. Ibn Ishaqin teos puolustaa uuden abbasidihallinnon laillisuutta uskonnon avulla. Valtaan nousseiden abbasidien esivanhemmat esitetään profeetta Muhammedin sukulaisiksi, kun taas umaijadien esi-isät olivat profeetan vastustajia.

Tiedot Ibn Ishaqin elämästä ovat legendaarisia ja perustuvat myöhäisiin lähteisiin, kuten Ibn Sa'd (785–845), Ibn an-Nadim (k. 998) ja Yaqut (k. 1298).[5] Medinan merkitseminen synnyinkaupungiksi sijoittaa kirjoittajan hänen kertomansa tarinan alkuperäiseen yhteyteen. Ibn Ishaqin esittämä kuvaus Mekasta poikkeaa kaupungin maantieteestä, sillä hän kuvaa Mekkaa paikaksi, joka "oli siunattu vedellä ja puilla".[6][7] Abu Bakrin osuus Ibn Ishaqin suvun historiassa on legendanomainen, sillä tästä kalifista ei ole jäänyt historiallisia aikalaistodisteita. Ensimmäinen maininta hänestä on vasta Ibn Ishaqin teoksessa.[8]

Sirah

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Ishaqin kokoama alkuperäinen Muhammedin elämäkerta Sirah jakautui kolmeen osaan. Kitab al-Mubtada ("Kirja Luomisesta") ulottuu maailman luomisesta arabien historiaan ennen islamia. Kirja sisältää profeettojen historian mukaan lukien profeetat Adam, Abraham ja Salomon. Toinen osa, Kitab al-Mabath ("Kirja Lähettämisestä") alkaa arabialaisista tarinoista, jotka johtavat kertomuksiin Muhammedin syntymisestä ja varhaisesta elämästä. Painopiste kirjassa siirtyy vähitellen kohti Mekkaa. Juutalaiset, kristityt ja pakanat kertovat ennustuksia Muhammedin syntymästä. Kolmas osa, Kitab al-Maghazi ("Kirja sotaretkistä") sisältää Muhammedin uran profeettana, valtiollisena johtajana ja sotapäällikkönä. Vasta tämä osa on varsinaisesti Muhammedin elämäkerta. Teos ulottuu Muhammedin kuolemaan vuonna 632.

Ibn Ishaqin tarkoituksena oli luultavasti ulottaa kirjasarja silloiseen nykyhetkeen asti, jolloin se olisi sisältänyt neljän oikeaanjohdetun kalifin historiikit, umaijadien vallan ja abbasidien vallankumouksen. Tätä osaa hän ei ehtinyt kirjoittaa.[9]

Alkuperäisteoksen restaurointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtään kappaletta Ibn Ishaqin kirjoituksista ole säilynyt, mutta teosta referoidaan yhteensä viidessätoista keskiajan islamilaisessa lähteessä. Niistä tärkein on egyptiläisen Ibn Hishamin tekemä lyhennelmä. Se jätti kokonaan pois "Kirjan luomisesta" ja suurimman osan myös seuraavasta osasta "Kirja Lähettämisestä". Hishamin jälkeen tärkein on al-Tabarin 900-luvulla kirjoittama laaja historiateos. [10]

Ibn Hisham kertoo jättäneensä pois tarinoita, jotka ovat häpeällisiä kertoa tai jotka voisivat tuntua joidenkin mielestä ahdistavilta.[11] Tabari kertoo niistä ainakin kaksi. Ensimmäinen on kertomus niin sanotuista Koraanin saatanallisista säkeistä ja Muhammedin hetkellisestä lankeamisesta monijumalaisuuteen.[12] Toisessa poistetussa kertomuksessa Muhammed on tekemässä itsemurhan heittäytymällä rotkoon heti sen jälkeen, kun oli saanut ensimmäisen ilmestyksensä. Vain enkeli Gabrielin väliintulo esti häntä toteuttamasta aiettaan.[13] Hisham on siis pitänyt ainakin näitä kertomuksia "häpeällisinä" tai "ahdistavina".

Kun Ishaq laati Kirjaa Luomisesta (Kitab al-Mubtada), hänen esikuvanaan olivat Mooseksen kirjat ja Vanhan testamentin profeetat. Ishaqin teos on muodoltaan pelastushistoria, joka alkaa maailman luomisella ja Vanhan testamentin tavoin jatkuu profeettojen ketjun esittelyllä. Profeetat oli vuorollaan lähetetty varoittamaan ihmisiä ja julistamaan pelastusta.[14] Profeettojen tarinat ovat rakenteeltaan samanlaisia. Tutkijat puhuvat "profeettaparadigmasta", missä profeettojen toiminta toistaa samaa kaavaa.[15] Tässä kaavassa Jumala lähettää profeetan tuomaan varoitussanan kansalle; valtaosa ihmisistä kieltää profetian, ja vain pieni osa uskoo siihen; profeetta ja tosiuskovat pakenevat Jumalan ohjeiden mukaan; tuhoisa rangaistus kohtaa uskottomia; uusi kansa "perii maan". Tämän osan Ibn Ishaqin kirjaa on ennallistanut G.D. Newby teoksessaan The Making of the Last Prophet.[16]

Toinen osa, Kitab al-Mabath ("Kirja Lähettämisestä") on kadonnut lukuun ottamatta niitä osia, jotka Ibn Hisham liitti omaan lyhennelmäänsä. [17]

Ibn Hishamin lyhennelmä koostuu pääosin kolmannesta kirjasta ("Kirja sotaretkistä"). Nimensä mukaisesti pääosan siinä saavat kertomukset Muhammedin johdolla käydyistä sota- ja ryöstöretkistä. Ibn Ishaqin mukaan Jumalan lähettiläs suoritti itse 27 sotaretkeä ja lähetti 38 pienempää toisten alaisuudessa.[18] Näiden tarinoiden runsauden voi rinnastaa tarinaan, jonka mukaan Ibn Ishaqin isä ja setä keräsivät tarinoita Muhammedista Irakin sotilasleireistä.[2]

Ibn Ishaqin lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin elämäkerta on rakenteeltaan kronologiseen järjestykseen pantu tarinakokoelma. Ishaq ei käytä kirjallisia lähteitä, vaan suullisia tarinoita, joiden kertojan hän usein mainitsee. Usein mukana on pieni epäilyksen siemen tarinaa kohtaan: "Laith ibn Sulaim väitti, että – jos se mitä hän kertoo, on totta..." [19] tai "Kerrotaan - tosin Jumala tietää parhaiten..."[20] Ihmekertomukset esitetään kuitenkin uskonnollisina tosiasioina, joiden totuutta ibn Ishaq ei epäile. Elämäkerta sisältää historian ensimmäiset viittaukset Koraanin jakeisiin. Ne ovat tarkkoja, sillä kaikki viitatut kohdat löytyvät nykyisestä Koraanista. Se osoittaa, että Koraani oli Ibn Ishaqin käytössä. Varhaisimmat täydelliset Koraanin käsikirjoitukset on kuitenkin löydetty vasta 800-luvulta.

Muhammedin hahmo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Ishaqin teos on pyhimyselämäkerta, jossa Muhammed on korkeasti kunnioitettu Jumalan profeetta. Hänen asemaansa korostetaan ihmekertomuksilla. Muhammedin profeetallinen hahmo oli valtava uutuus, sillä ennen Ibn Ishaqin järkälemäistä elämäkertaa häntä ei ollut mainittu arabikirjallisuudessa missään edeltäneiden vuosisatojen aikana. Muutama lyhyt maininta on löydetty kristillisten kirjoittajien teoksista, mutta niitä on usein pidetty myöhempinä lisäyksinä.[21] Joissakin kolikoissa ja piirtokirjoituksissa 600-luvun lopulla esiintyvä sana "muhammad" (ylistetty) on toisaalta ollut vaikeasti tulkittavissa asiayhteyden puuttumisen takia. Eräiden tulkintojen mukaan sana ei vielä tarkoittanut arabiprofeettaa.[22] Koraanissa sana "muhammad" esiintyy neljä kertaa, joista vain yksi varmasti viittaa arabiprofeetta Muhammedin hahmoon.[23] Ibn Ishaq kirjoittaa Muhammedin juuri valtaan nousseen abbasididynastian sukulaiseksi, ja kertoo, miten Muhammed omakätisesti oli teloittanut abbasidien kukistaman umaijadiklaanin esi-isän.

Newbyn mukaan sekä Muhammedin hahmo että Koraani olivat Ibn Ishaqin kirjassa vielä kehitysvaiheessa.[24] Ibn Ishaqin elämäkertaa ei olekaan luettu islamin pyhiin kirjoituksiin, vaan tämän arvon saivat vasta sata vuotta myöhemmin kootut hadith-kokoelmat, kuten kuusi kirjaa. Kirjan kopioiden katoaminen osoittaa myös, ettei siitä tullut yhtä suosittua kuin sen toisesta ja kolmannesta osasta tehdystä lyhennelmästä Ibn Hishamin tekemänä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Guillaume, A.: Introduction. Teoksessa: The Life of Muhammad. "A Translation of Ishaq's Sirat rasul Allah. Oxford University Press, 1955.
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biographie. Verlag C.H. Beck, 2008. ISBN 978 3 406 56858 9
  • Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2
  • Newby, Gordon Darnell: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed. University of South Carolina Press, 1989. ISBN 978-0-87249-623-1
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio.
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Islamilaiset lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad (Sirat rasul Allah, 800-luku). With introduction of notes by A. Guillaume. Oxford: Oxford University Press, 1955 (13. painos 1998). Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. ((Sirat rasul Allah, 800-luku.) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Jaakko Hämeen-Anttila) Helsinki: Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Guillaume, 1955, s. xiii
  2. ↑ a b c Newby, 1989, s. 5
  3. ↑ Newby, 1989, s. 5–8
  4. ↑ Bennison, A. K.: The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire, s. 69. Tauris, 2011.
  5. ↑ Newby, 1989, s. 26
  6. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 21
  7. ↑ Ibn Ishaq, s. 46: "When they came to Mecca they saw a town blessed with water and trees and, delighted with it, they settled there."
  8. ↑ Volker Popp: Biblische Strukturen in der islamischen Geschichtsdarstellung. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig /toim.). Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 46–53. Schiler, 2008.
  9. ↑ Newby, 1989, s. 2–3
  10. ↑ A. Guillaume: Introduction. Teoksessa: The Life of Muhammad, s. xxx. Oxford University Press, 1955.
  11. ↑ Ibn Ishaq, 1955, s. 691 note 10: The Life of Muhammad thereligionofpeace.com.
  12. ↑ A. Guillaume, 1955, xxxi
  13. ↑ Ibn Ishaq: The Life of Muhammad (kääntänyt englanniksi A. Guillaume), s. 106. Oxford University Press, 1955. (englanniksi)
  14. ↑ Newby, G. D: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed. University of South Carolina Press., 1989.
  15. ↑ Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 138–143
  16. ↑ Newby, G. D.: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed, s. 1. University of South Carolina Press, 1989.
  17. ↑ Newby, 1989, s. 4
  18. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 452
  19. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 52
  20. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 31
  21. ↑ Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 208–. Prometheus Books, 2003.
  22. ↑ Popp, V.: The Early History of Islam, Following Inscriptional and Numismatic Testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 17-124. Prometheus Books, 2010.
  23. ↑ Ohlig, K-H.: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources (s. 251-307), s. 277. Prometheus Books, 2013.
  24. ↑ Newby, 1989, s. 3
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sirat_rasul_Allah&oldid=22900589”