Suomen ympäristökeskus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen ympäristökeskus
Syken päätoimipaikan etuovi Viikissä. Kuva: Pirjo Ferin
Syken päätoimipaikan etuovi Viikissä. Kuva: Pirjo Ferin
Tutkimuslaitoksen tiedot
Perustettu 1995
Sijainti Helsinki, Jyväskylä, Joensuu ja Oulu
Pääkonttori Viikin tiedepuisto
Latokartanonkaari 11
Viikki, Helsinki
Ministeriö Ympäristöministeriö; vesivara-asioissa Maa- ja metsätalousministeriö.
Tutkimusala ympäristöala
Työntekijöiden määrä 706 (2023)[1]
Budjetti 25,9 milj. € (2023)[2]
Johtaja Leif Schulman

Suomen ympäristökeskus (lyhenne Syke[3], ruots. Finlands miljöcentral, engl. Finnish Environment Institute) on ympäristöalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, joka huolehtii myös eräistä valtakunnallisista viranomaistehtävistä.

Sykeä ohjaa kaksi ministeriötä: ympäristöministeriö ja vesivara-asioissa maa- ja metsätalousministeriö.[4]

Syken päätoimipaikka on Helsingin Viikin kampuksella ja alueelliset toimipaikat Joensuussa, Jyväskylässä ja Oulussa.[5]

Syke tarjoaa asiantuntemusta ja riippumatonta tietoa globaaleihin ilmiöihin, kuten ilmastonmuutokseen, luontokatoon, ylikulutukseen, saastumiseen ja rehevöitymiseen.Syke kokoaa, muokkaa ja välittää ympäristötietoa ja huolehtii EU-lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten edellyttämistä ympäristöalan raportointitehtävistä. Syke hoitaa myös vesivarojen hoitoon ja käyttöön liittyviä tehtäviä.[6]

Suomen ympäristökeskus perustettiin vuonna 1995 Vesi- ja ympäristöhallituksen seuraajaksi. [7]

1. tammikuuta 2009 Suomen ympäristökeskukseen yhdistettiin lakkautetun Merentutkimuslaitoksen biologinen tutkimus, kun taas fysikaalinen tutkimus siirrettiin Ilmatieteen laitokselle.[8]

Pääjohtajat

Syken toiminta on jaettu viiteen ratkaisuyksikköön, kahteen poikkileikkaavaan yksikköön, kolmeen mahdollistavaan yksikköön ja johdon tuessa olevaan kolmeen toimintoon. Yksiköiden ja toimintojen päätehtäviin kuuluvat tutkimus- ja kehittämistyö sekä erilaisten palveluiden tuottaminen.

Ulkopuolisista asiantuntijoista koostuva neuvottelukunta tukee ja arvioi Sykeä sekä edistää yhteistyötä eri sidosryhmien välillä.

Aranda on nykyaikainen jäävahvistettu tutkimusalus, joka soveltuu ympärivuotiseen ja vaativaan merentutkimukseen. Aluksen toimintaa hallinnoi Syke ja sen omistaa Suomen valtio. Arandan tutkimusmatkat suuntautuvat pääosin Itämerelle, mutta se on tehnyt useita tutkimusmatkoja myös pohjoiselle Jäämerelle ja Etelämannerta ympäröivälle merialueelle. Tutkimusmatkat liittyvät kansalliseen ja kansainväliseen tieteelliseen merentutkimukseen ja Itämeren tilan seurantaan Suomen tekemien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Arandalla järjestetään korona-ajan ulkopuolella avoimia ovia yleisölle.

Merentutkimusalus Aranda. Kuva: Ilkka Lastumäki

Järvi-meriwiki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Järviwiki

Syken perustama Järvi-meriwiki on Suomen järvien ja merien oma wiki eli verkkopalvelu, jota rakennetaan ja julkaistaan käyttäjien yhteistyöllä. Sieltä löytyy perustiedot kaikista yli 1 hehtaarin kokoisesta järvistä ja merialueista sekä valmiit työkalut, joilla käyttäjät voivat jakaa mm. valokuvia ja havaintoja. Palveluun voi perustaa havaintopaikkoja, tallentaa kohdekuvauksia ja lisätä tietoja tapahtumista. Sitä voi myös käyttää esimerkiksi kunnostushankkeen viestintään ja dokumentoimiseen.

Järviwikin ensimmäinen versio julkaistiin maaliskuussa 2011. Myöhemmin se laajeni Järvi-meriwikiksi.

Vesi.fi on vesiaiheisen tutkitun tiedon lähde, joka palvelee niin kansalaisia kuin eri alojen asiantuntijoitakin. Tietosisällön sivustolle tuottavat Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos ja Tulvakeskus yhteispalveluna yhteistyössä vesialan asiantuntijaorganisaatioiden kanssa.lähde?

  1. Henkilöstötiedot Tutki hallintoa. Viitattu 28.1.2024.
  2. Valtion talousarviomenot kirjanpitoyksiköittäin Tutki hallintoa. Viitattu 28.1.2024.
  3. Suomen ympäristökeskus uudistaa organisaatiotaan − visiona kestävyysmurros, maapallolle mahtuva elämä  STTinfo.fi. 24.1.2023. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 24.1.2023.
  4. Suunnittelu ja seuranta syke.fi.
  5. Toimipaikat SYKE. Viitattu 1.10.2016.
  6. Ympäristöhallinnon esittely ymparisto.fi.
  7. Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 330. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2
  8. Uudistus tuo Suomeen Merikeskuksen 10.12.2008. Suomen liikenne- ja viestintäministeriö sekä ympäristöministeriö. Arkistoitu 15.6.2015. Viitattu 13.7.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]