Suomisen Ollin tempaus
| Suomisen Ollin tempaus | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Orvo Saarikivi |
| Käsikirjoittaja | Tuttu Paristo |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Martti Similä |
| Kuvaaja | Armas Hirvonen |
| Leikkaaja |
Orvo Saarikivi Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Karl Fager |
| Pääosat |
Lasse Pöysti Kalevi Hartti Maire Suvanto Yrjö Tuominen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 2. marraskuuta 1942 |
| Kesto | 81 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Edeltäjä | Suomisen perhe |
| Seuraaja | Suomisen taiteilijat |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Suomisen Ollin tempaus on Orvo Saarikiven ohjaama mustavalkoinen suomalainen elokuva vuodelta 1942 ja toinen kuudesta Suomisen perhe -elokuvasta.
Suomisen Ollin tempaus kertoo kahden helsinkiläisen perheen elämästä muutamana toukokuun lopun päivänä talvisodan päätyttyä, välirauhan ja säännöstelyn aikaan 1941. Sen teema on yhteiskuntaluokkien kohtaaminen. Suomisen Ollin tempaus tuo valkokankaille virkamies-Suomisten rinnalle työläis-Suomiset. Maanviljelijäväestöä edustaa Mattilan väki Hämeestä. Sosiaaliryhmänä Suomisen virkamiesperhe edusti aikanaan vain noin kolmea prosenttia Suomen väestöstä. Sekä porvarisperhe, työläisperhe että maalaisperhe tulevat elokuvassa mallikelpoisesti toimeen keskenään.[1]
Elokuvan ohjaajan vaihduttua Toivo Särkästä Orvo Saarikiveen varatuomari Suominen ei enää seikkaillut liike-elämässä, vaan oli nyt hieman syrjemmälle siirretty lempeän huolehtiva, mutta tarvittaessa johtajuutta osoittava perheen pää. Päärooleihin nousivat selkeästi perheen keskimmäiset lapset Olli (Lasse Pöysti) ja Pipsa (Maire Suvanto).[2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Lasse Pöysti | … | Olli Suominen |
| Maire Suvanto | … | Pipsa Suominen |
| Kalevi Hartti | … | Jaska Suominen |
| Elsa Turakainen | … | äiti, Aino Suominen |
| Yrjö Tuominen | … | isä, varatuomari Väinö Suominen |
| Siiri Angerkoski | … | Hilda, Suomisten kotiapulainen |
| Sirkka Sipilä | … | Elina Suominen |
| Unto Salminen | … | Lasse Lehtovaara |
| Hugo Hytönen | … | vaari, Aino Suomisen isä, lehtori |
| Sasu Haapanen | … | maalari Suominen, Jaskan isä |
| Irja Kuusla | … | rouva Suominen, Jaskan äiti |
| Jalmari Rinne | … | suomenkielen opettaja |
| Aino Lohikoski | … | Mattilan emäntä |
| Eero Leväluoma | … | Mehtonen, saksan kielen opettaja |
| Topo Leistelä | … | rehtori |
| Aku Peltonen | … | maalaiskonstaapeli |
| Edvin Kajanne | … | Mattilan isäntä |
| Veikko Linna | … | Väinö Suomisen työtoveri / uutistenlukijan ääni radiossa |
| Martti Saarikivi | … | Matti Suominen |
| Seija Saarikivi | … | Marja Suominen |
| Kaarina Polsa | … | Hilkan henkilöllisyyden Ollille kertova tyttö |
| Varma Lahtinen | … | Lassen vuokraemäntä |
| Onni Korhonen | … | lääkäri sairaalan käytävällä |
| Eeva-Liisa Perho | … | sairaanhoitajatar |
| Kaija Suonio | … | vaarin palvelija |
| Hilly Lindqvist | … | kahvila-ruokala Olumpian emäntä |
| Eija Hiltunen | … | kahvila-ruokala Olumpian tarjoilijatar |
| Kalle Rouni | … | raivausleirin päällysmies |
| Kyösti Käyhkö | … | Helsingin asemapoliisi |
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Höyryjuna puuskuttaa poispäin Helsingin rautatieasemalta, kun Aino Suominen lähtee vierailulle isänsä luo Hämeenlinnaan. Puiset junanvaunut vievät mukanaan myös Suomisten adoptoimat sotaorvot Matin ja Marjan. Olli, Pipsa ja Elina sekä isä-Väinö jäävät Helsinkiin. Kotiapulainen Hilda huolehtii, että Olli ja Pipsa eivät luista nukkumaanmenoajoistaan ja läksyjenluvuistaan piirun vertaa.
Pasilassa vaatimattomien puutalojen pihoilla leikkivät työläisperheiden lapset. Vanhemmat kuokkivat maata kuin maaseudulla ikään. Leikkiinsä keskittynyt pikkutyttö juoksee pallon perässä kadulle ja törmää polkupyörällä hurjastelevaan töölöläisen porvarisperheen vesaan, Olli Suomiseen. Kauhistunut Olli pelkää tytön jopa kuolevan, mutta niin pahasti ei sentään käy, vaan tyttö toipuu entiselleen. Alkuvaikeuksien jälkeen Olli ystävystyy tytön isoveljen, Jaska Suomisen kanssa. Jaska on suunnilleen Ollin ikäinen, mutta hän ei enää käy koulua, vaan on konttorissa lähettinä.
Koulussa sattuu että Olli räjäyttää pommin, jonka hän on rakentanut esitelmäänsä havainnollistamaan. Olli ja Jaska tekevät irtioton ja karkaavat polkupyörillä raivausleirille Hämeenlinnan lähelle. Jaskan työpaikalta matkaan lähtee 30 000 markan arvoinen kirjelähetys. Pojat tosin eivät tiedä kirjekuoren sisällöstä enempää kuin siitäkään, että Jaskan työnantaja uhkaa panna poliisit asialle kadonneen kuoren tähden. Olli ja Jaska päätyvät Mattilan maalaistaloon, ja Ollin on esitettävä tyttöä voidakseen tarjota lapsenvahtiapuaan Mattilassa asuvalle sotaorvolle. Molempien Suomisten kodeissa huoli kasvaa, varsinkin kun myös Ollin pikkusisko Pipsa katoaa. Elina ryöpyttää kihlattuaan Lassea rahan antamisesta Ollille ja Pipsalle. Neuvokas Pipsa suuntaa kohti Hämettä ja törmää poikiin Mattilassa. Hän kertoo Ollille ja Jaskalle kirjekuoren arvokkaasta sisällöstä.
Pojat ovat jättäneet kuoren salaa Ainon isän luo. Mutta eihän hajamielinen vaari sitä huomaa! Pipsa ottaa hoitovastuun poikien mukana kulkeneesta sotaorvosta ja lähtee Hämeenlinnaan. Pipsa, Aino ja vaari kääntävät talon ylösalaisin kuorta etsiessään. Kun sitä ei löydy, Aino päättää palata pikimmiten Helsinkiin Pipsan kanssa. Molemmat Suomisen perheet ovat kokoontuneet virkamies-Suomisten kotiin, kun Olli ja Jaska lopulta palaavat vanhempiensa eteen. Rahat ovat edelleen kateissa, ja poliisijuttu häämöttää, kunnes Pipsa löytää kuoren Suomen Kuvalehden välistä. Sotaorvollekin käy hyvin, kun työläis-Suomiset adoptoivat hänet. Ja Hilda tarjoaa oikeaa kahvia onnellisen lopun kunniaksi!
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai melko suopeat arvostelut aikalaiskriitikoilta. Helsingin Sanomat kirjoitti: "Suomen Filmiteollisuutta on syytä lämpimästi onnitella Suomisen Ollin tempauksen johdosta, sillä se on lajissaan lähes täysosuma: herttainen, hauska, virkistävä ja lämminhenkisesti esitetty kappale kotoista arkipäivää suomalaisen perheen, lähinnä sen nuorten vesojen liikkuma-alan piiristä."
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomisen Ollin tempauksen tekeminen aloitettiin kesällä 1941, mutta jatkosodan puhkeamisen takia työtä jatkettiin vasta seuraavana kesänä.[1] Käsikirjoituksessa jatkosota on jätetty huomiotta. Kuvausaika on kuitenkin vahvasti läsnä: lähes kaikki elintarvikkeet ovat kortilla, autot kulkevat puukaasutinpönttöjen voimalla ja dialogissa on mukana isänmaallista hehkutusta. Kotikatsomoissa elokuva nähtiin ensimmäisen kerran 12. tammikuuta 1958. Elokuva on julkaistu DVD-formaatissa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Elokuvan muut tiedot Elonet.fissä
- ↑ Timo Kilpi: "Eri kiva!" Tähdet: Ilta-Sanomien erikoislehti 13. lokakuuta 2016, s. 62. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.
- ↑ https://www.elonet.fi/fi/elokuva/120616