Sylvi (näytelmä)
| Sylvi | |
|---|---|
 |
|
| Kirjoittaja | Minna Canth |
| Kirjoitettu | 1892 |
| Alkuperäiskieli | ruotsi, suomi |
| Kantaesitys | 1893 |
| Kantaesityspaikka | Ruotsalainen teatteri |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| 'Kirja' | |
|---|---|
| Genre | näytelmä |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1893 |
| Ulkoasu | nid. |
| Sivumäärä | 215 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Sylvi on Minna Canthin kirjoittama näytelmä vuodelta 1893. Se on Canthin seitsemäs näytelmä. Tositapahtumiin perustuvan näytelmän Canth kirjoitti ruotsiksi Ruotsalaiselle teatterille. Canthin siirtyminen kirjoittamaan Ruotsalaiselle teatterille herätti pahennusta, mutta itse näytelmää kiitettiin. Näytelmää on vuosikymmenien mittaan esitetty edelleen tuon tuosta, ja siitä on tehty kaksi elokuvaa.
Näytelmän synty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näytelmä perustuu tositapahtumaan. Hämeenlinnalainen lehtorinrouva Aina Sainio rakastui toiseen ja myrkytti miehensä 1892. Canth luki lehtijutun ja kirjoitti siitä näytelmän, ensin ruotsiksi, sitten suomeksi. Kantaesitys oli Ruotsalaisessa teatterissa 23. tammikuuta 1893.[1]
Kun Canth päätti kirjoittaa Sylvin ruotsiksi, taustalla oli erimielisyys, joka henkilöityi Emilie ja Kaarlo Bergbomiin. Kovan onnen lapsia oli pari vuotta aiemmin hyllytetty ensimmäisen esityksen jälkeen Suomalaisessa teatterissa. Teatterin johtokunta piti sitä karkeana. Molemmat Bergbomit vastustivat hyllytystä mutta turhaan. Bergbomien ja Canthin yhteistyö jatkui jonkin aikaa näennäisesti. Vielä valmistui Papin perhe, joskin vanhoilliselta suunnalta sekin sai kritiikkiä, ja Agathon Meurman paheksui, että sitä esitettiin vähävaraisille edullisempaan hintaan. Näistä syistä Canth päätti ryhtyä kirjoittamaan Sylviä ruotsiksi. Hänhän oli käynyt koulunsa ruotsiksi, joten kieli ei ollut ongelma.[2]
Sylvin käänsi suomeksi ensin Canthin tytär Anni Levander, mutta Canth ei ollut tyytyväinen vaan ryhtyi työstämään tekstiä itse ja muokkasi sitä samalla. Hän kirjoitti Otavan Hannes Gebhardille:
»Sylvi ilmestyy täällä kumminkin alkuperäisenä, eikä käännöksenä. Kun suomennos tuntui oudolta ja vieraalta, vaivasi se minua niin, että viimeisessä tingassa täytyi peri perältäkin ryhtyä sen kimppuun, saadakseni sen omaan stiiliini. Pelkään vielä nytkin ettei dialoogi sittenkään tule kaikin paikoin niin luontevata kuin jos alkuansa olisin tämän kappaleen suomeksi kirjoittanut.[3]»
Ida Aalberg oli perustanut oman kiertueteatterin, jolle hän halusi Sylvin esitettäväksi. Ennakkoluulojensa vuoksi Canth suhtautui pyyntöön aluksi nuivasti, mutta teatterin vieraillessa Kuopiossa Canth tutustui Aalbergiin, ja Aalberg sai näytelmän ohjelmistoonsa. Näytelmä käännettiin myös ranskaksi Aalbergin seurueen esitettäväksi Pietarissa. Ajatus käännöksestä saksaksi oli myös esillä, mutta se ei todennäköisesti silloin toteutunut, ainakaan sitä ei ole painettu.[4]
Canthin työhalu väheni Sylvin jälkeen joksikin aikaa, ja hän mietti jopa näytelmien kirjoittamisesta luopumista, mutta päästyään alkuun Anna Liisan kanssa hän sattui mainitsemaan toimittajaystävilleen uskon kirjoittajankykyihinsä elpyneen. Lehtien julkaistua tiedon Canth harmitteli: "Sanomalehdet ovat niin kärkkäät ottamaan selkoa asioista jo vähää ennen kuin ne tapahtuvatkaan."[5]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Orvoksi jäänyt nuori Sylvi on avioitunut huomattavasti vanhemman holhoojansa Aksel Vahlin kanssa. Hän tapaa uudestaan lapsuudenystävänsä Viktor Hovingin ja rakastuu. Aviomies Aksel ei suostu Sylvin avioerovaatimukseen. Tunteet vievät Sylviä, ja hän myrkyttää miehensä. Rakastettu kauhistuu rikollista tekoa ja hylkää hänet. Sylvi joutuu vankilaan mieleltään seonneena.[6]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näytelmä sai ensi-illassa 23. tammikuuta 1893 runsaat aplodit ja esirippu nousi 33 kertaa, mutta sen muu vastaanotto oli ristiriitainen. Keskustelua herätti paitsi kieli, myös sen ahdistava aihe.[1] Päivälehden arvostelija nyrpisti nenäänsä, yleisölle, joka hänen mukaansa sai uteliaisuutena tyydytetyksi. Hänen selityksensä mukaan näytelmä oli ”tekijänsä surkuteltavan oikullisuuden tautta - - joutunut ruotsalaiselle näyttämölle”.[3][7] Yhteistyö Ruotsalaisen teatterin kanssa jäi kuitenkin yhden näytelmän mittaiseksi[8].
Näytelmän suomennos ilmestyi samana päivänä kuin oli Ruotsalaisen teatterin kantaesitys. Kasimir Leino arvioi Päivälehden numerossa 29. tammikuuta painetun teoksen ja ylistää sitä monisanaisesti: ”Rouva Canth on kieltämättä etevin meidän nykyisistä suomenkielisistä näytelmäkirjailijoistamme”, ja luettelee sen jälkeen niitä ominaisuuksia, joita Canthilla on näytelmäkirjailijana.[3]
Mikko Roiha ohjasi näytelmän Berliinissä 2014 ja on todennut, että näytelmä on paitsi ajaton, myös kansainvälinen. Asetelmaltaan se on samanlainen kuin Henrik Ibsenin Nukkekoti, mutta kuitenkin lähempänä Leo Tolstoin Anna Kareninaa. Sylvin Göteborgin kaupunginteatterin suurelle näyttämölle huhtikuussa 2014 ohjannut Jenny Andreasson toteaa, että Canthin jälki on melodramaattisempaa kuin mieskirjailijoiden ja pureutuu naisen sosiaaliseen vankeuteen ja psyykeen syvemmälle.[1]
Sylvi muussa kulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näytelmän pohjalta tehdyt elokuvat:
Näytelmäkirjailijaliitto myöntää Sylvi-palkintoa parhaasta elokuvan tai televisio-ohjelman käsikirjoituksesta.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Suvi Ahola, Sylvi lähtee maailmalle, Helsingin Sanomat 17.6.2014 s. B 1–2
- ↑ Maijala, Minna Canth, s. 187–196
- ↑ a b c Maijala, Minna Canth, s. 198
- ↑ Maijala, Minna Canth, s. 201–202
- ↑ Maijala, Minna Canth, s. 202, 205
- ↑ Sylvi; Kovan onnen lapsi, kirja Elisa.fi, viitattu 21.6.2014
- ↑ Ruotsalaisessa teaatterissa. Päivälehti, 24.01.1893, nro 19, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 06.07.2014.
- ↑ Maijala, Minna Canth, s. 199
- ↑ Hyvä poika -elokuvan käsikirjoitus palkittiin, Yle, viitattu 21.10.2011
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Minna Canth, Sylvi[vanhentunut linkki] (pdf; digitoitu teos SKS:n Digikirjastossa)
- Minna Canth, Sylvi[vanhentunut linkki] (pdf; digitoitu teos Kansalliskirjastossa)
- Minna Canth, Sylvi, Kovan onnen lapsia, Gutenberg.org (digitoitu teos, useita versioita)
- Minna Canth, Sylvi, luettavissa Kotuksen Kaino-tekstikorpuksessa
- Pilkkariimejä moralisoinnin varjolla, Hämeen Sanomat 28.1.2005 (Archive.org) Sisältää kertomuksen alkuperäisestä tapahtumasta ja sitä käsittelevän pilkkalaulun