Tapulikaupunki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tapulikaupunkeja historiallisena käsitteenä. Tapulikaupunki on myös alue Helsingin Suutarilan kaupunginosassa.

Tapulikaupunki (ruots. stapelstad) oli aikoinaan Ruotsin lakien mukaan kaupunki, jolla oli oikeus käydä ulkomaankauppaa. Ruotsin valtakunnan kaupungit jaettiin 1600-luvun alkupuolella tapuli­kaupunkeihin ja maakaupunkeihin. Tapulikaupungit jaettiin edelleen ensimmäisen ja toisen luokan tapulikaupunkeihin. Sekä ensimmäisen että toisen luokan tapuli­kaupunkien porvareilla oli oikeus aktiiviseen ulko­maan­kauppaan, toisin sanoen purjehtia ulko­maiden satamiin, mutta vain ensimmäisen luokan tapuli­kaupungeilla oli oikeus myös passiiviseen ulkomaan­kauppaan eli ulko­maiset kauppa­laivat saivat tulla niiden satamiin. Maa­kaupungeilla taas ei ollut lainkaan oikeutta ulko­maan­kauppaan.[1]

Ruotsissa tapulikaupunkeja oli useita, muun muassa Tukholma, mutta Suomessa ensimmäisen luokan tapuli­kaupunkeja olivat vuoden 1614 kauppa- ja purjehdus­säännön mukaan vain Turku ja Viipuri, ja niiden lisäksi Helsinki ja Porvoo olivat toisen luokan tapuli­kaupunkeja.[1] Vuonna 1617 Helsinki ja Porvoo saivat kuitenkin määrä­ajaksi oikeuden myös passiiviseen ulko­maan­kauppaan. Määräaikaa jatkettiin useita kertoja. Kun Helsinki vuonna 1640 siirrettiin Vantaan­joen suulta Viron­niemelle, se sai samalla pysyvästi ensimmäisen luokan tapuli­kaupungin oikeudet, kun taas Porvoo menetti tapuli­kaupungin asemansa kokonaan.[1]

Muiden kaupunkien ulkomaan vienti ja tuonti kulki täysin tapulikaupunkien kautta. Hamina sai tapulioikeudet vuonna 1723,[2] mutta koska Hamina luovutettiin Venäjälle Turun rauhassa 1743, siirrettiin Haminan tapulioikeudet Loviisalle.[3] Vuosina 1765–1766 Suomi sai neljä uutta tapulikaupunkia: Kokkola,[4] Oulu,[5] Pori ja Vaasa. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla ulkomaankauppa alkoi vapautua ja tapulioikeuksia jaettiin useimmille rannikkokaupungeille kuten myös harvinaisen pienikokoiselle Kaskisten kaupungille sekä joillekin sisämaan kaupungeille. Ero tapuli- ja maakaupunkien välillä poistettiin lopullisesti vuonna 1879.[6]

  1. a b c Eino S. Suolahti: Helsingin neljä vuosisataa, s. 34–35. Otava, 1972. ISBN 951-1-03606-8
  2. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 135, art. Hamina. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  3. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 305, art. Loviisa. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  4. Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 1893, art. Kokkola. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9
  5. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 371, art. Oulu. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  6. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 521, art. Tapulikaupunki. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2