Tarton offensiivi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tarton offensiivi
Osa toisen maailmansodan itärintamaa
Kartta Neuvostoliiton hyökkäyksestä Tarton alueella
Kartta Neuvostoliiton hyökkäyksestä Tarton alueella
Päivämäärä:

10. elokuuta – 6. syyskuuta 1944

Paikka:

Tartto ja Viron kaakkoisosat

Lopputulos:

Neuvostoliiton voitto

Osapuolet

 Saksa
20. Waffen-SS:n krenatööridivisioona, Saksan II armeijakunta ja SS-divisioona Wallonien + Viron poliisivoimat, rajavartijat ja kotivartioston (Omakaitse) armeijavoimat

 Neuvostoliitto
3. Baltian rintama

Komentajat

Saksa Jürgen Wagner
Saksa Wilhelm Hasse

Neuvostoliitto Ivan Maslennikov
Neuvostoliitto Ivan Korovnikov

Vahvuudet

65 000 sotilasta

272 800 sotilasta

Tappiot

ei tiedossa

16 292 kaatunutta, 55 514 haavoittunutta

Tarton offensiivi tai Tarton taistelu tai Emajoen taistelulähde? oli toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton 3. Baltian rintaman hyökkäys Saksan Pohjoisen armeijaryhmän joukkoja vastaan vuonna 1944. Hyökkäyksen päämääränä oli lyödä Saksan 18. armeija ja vallata Tartto, mikä mahdollistaisi Viron nopean miehityksen. Neuvostojohto suunnitteli etenemistä Riianlahdelle, jolloin Narvan ryhmän (saks. Armeeabteilung Narwa) joukot jäisivät mottiin.

Hyökkäys alkoi 10. elokuuta 1944, jolloin Neuvostoliiton 67. armeija murtautui kenraali Hans Gollnickin komentaman Saksan XXVIII armeijakunnan puolustuksen läpi vallaten Võrun 13. elokuuta. Murrettu Marienburgin puolustuslinja oli sijainnut välillä Peipsi - Petseri - Alūksne. Narvasta, missä tilanne oli rauhoittunut, siirrettiin saksalaisia joukkoja Tarttoa puolustamaan, ja Tarton eteen yritettiin muodostaa puolustuslinja. Pohjoisen armeijaryhmän kokoama uusi joukko-osasto (Kampfgruppe Wagner) ei kuitenkaan pystynyt estämään panssarivaunujen tukeman puna-armeijan etenemistä. 16. elokuuta neuvostojoukot ylittivät Peipsijärvenselvennä edeten saksalaisten vasempaan sivustaan ja onnistuivat saamaan sillanpääaseman Mehikoorman kylästä. Riiasta Viroon tuodut Strachwitzin panssarijoukot (Panzerkampfgruppe Strachwitz) aloittivat odottamattoman vastahyökkäyksen Sangasten luona, mikä pysäytti venäläisten etenemisen Valgan rintamalla. Rintama vakiintui Väike - Emajoe -linjalle.[1][2]

Suomesta saapuneet JR 200:n virolaiset vapaaehtoiset liittyivät saksalaisten puna-armeijan vastaiseen puolustustaisteluun sen jälkeen, kun heitä kuljettanut saksalainen laiva oli elokuun puolivälissä saapunut Paldiskiin. Heitä oli noin 1500.[3]

3. Baltian rintaman tykistö aloitti 23. elokuuta keskityksen saksalaisten oikeaan sivustaan Nõon kylään Tarton kaakkoispuolella. Venäläisten panssarivaunut murtautuivat 24. elokuuta puolustuslinjan läpi, kiersivät Tarton lännestä ja ottivat haltuunsa Käreveren sillan. SS-Sturmbannführer Léon Degrelle improvisoi uuden puolustuslinjan, jonka avulla belgialaisten SS-divisioona Wallonien onnistui vielä estämään Tarton valtauksen. Saksalaiset suunnittelivat tilanteen helpottamiseksi panssarivaunujen iskun venäläisten sivustaan Elvasta. Strachwitzin panssariarmeijakunta pääsi ilman auto-onnettomuudessa loukkaantunutta komentajaansakin tunkeutumaan syvälle venäläisten asemiin, mutta venäläiset toivat paikalle apujoukkoja, ja vastahyökkäys torjuttiin. 3. Baltian rintaman joukot valtasivat Tarton rajujen katutaistelujen jälkeen 25. elokuuta saaden sillanpään Emajoen pohjoispuolelle, minkä jälkeen Pohjoisen armeijaryhmän esikunta siirsi vastuun puolustuksesta uudella Emajoen linjalla kenraali Wilhelm Hasselle ja Saksan II armeijakunnalle. Venäläiset etenivät Tartosta 30 kilometriä eteenpäin ja uhkasivat armeijaryhmä Narvan selustaa.[4][2][1]

Saksalaiset ja virolaiset joukot aloittivat elokuun 28. päivänä vastahyökkäyksen Emajoen eteläpuolella tuhoten kaksi neuvostojoukkojen sillanpäätä ja yrittivät vallata Tarton takaisin 4.–6. syyskuuta 1944 edeten kaupungin pohjoisosiin, mutta neljä Neuvostoliiton kivääridivisioonaa torjuivat yrityksen.[5] Taistelun seurauksena Viron kansallismuseo tuhoutui ja Tarton yliopisto kärsi 40 miljoonan ruplan vahingot.

Puna-armeija käynnisti 14. syyskuuta Baltian offensiivin. Saksan Armeijaryhmä Narvan joukot vetäytyivät Latviaan 17. syyskuuta operaatio Asterissa.

  1. a b Siniveli: Viro taistelee vapaudestaan. Vuosi 1944 tuntemattoman todistajan silmin, s. 82-84. Alea-Kirja, 1985. ISBN 951-9429-02-6
  2. a b Tartu Offensive Operation codenames.info.
  3. Siniveli s. 85–90.
  4. Zetterberg, Seppo: Uusi Viron historia, s. 271. SKS, 2017. ISBN 978-952-222-838-3
  5. Siniveli s. 87–90.
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.