Televisioteatteri
Televisioteatteri on Yleisradion osasto, joka tuottaa televisioon televisioelokuvia, -näytelmiä ja -sarjoja. Yleisradio aloitti säännöllisesti lähetettävät teatterilähetykset keväällä 1959 silloisella Suomen Televisio -kanavalla. Yleisradion televisioteatteri perustettiin elokuussa 1961.[1] Yleisradio osti vuonna 1964 Tesvision ja Tamvision ja Suomen Television nimi muutettiin nimelle TV-ohjelma 1 ja Tesvisio-Tamvisio sai oman kanavansa nimellä TV-ohjelma 2.[2] Kakkoskanavalle perustettiin Tampereelle oma teatteritoimitus vuonna 1966. Lisäksi Yleisradiolla oli omana ohjelmaryhmänään toimiva ruotsinkielinen televisioteatteri, TV-teatern.[1]
Lisäksi muuta televisioteatterituotantoa Yleisradion tv-kanaville toi vuonna 1965 perustettu Oy Mainos-TV-Reklam Ab, joka vuokrasi Yleisradiolta lähetysaikaa[3] ja tuotti oman MTV-teatterinsa kautta tv-elokuvia ja -näytelmiä sekä tv-sarjoja. MTV-teatterin tuotanto siirtyi pois Yleisradion tv-kanavilta MTV:n perustaessa oman MTV3-kanavansa vuonna 1993.[4]
Alussa televisioteatteri oli pääasiassa tyyliltään televisiodraamaa, joka koostui studioissa monikameratuotantona tehdyistä televisionäytelmistä, mutta myös suorien teatteriesitysten taltioinneista. 1960-luvun loppupuolelta lähtien tuotanto painottui televisioelokuviin. Lisäksi tuotantoon kuului moniosaisia sarjadraamoja, tanssia, oopperaa ja runomonologeja. Ohjelmisto koostui kahdesta perustyypistä: noin kahden tunnin mittaisista tv-elokuvista tai -näytelmistä sekä lyhyemmistä pienoisnäytelmistä.[5]
Televisioteatteri oli etenkin 1970-luvulla poliittisesti sävyttynyt, ja tuotti yhteiskunnallisia revyitä.[6]
Vuosina 1969–1991 TV1:n televisioteatteri tuotti 43 elokuvaa muun muassa Kunnon kino -esityssarjaan. Eniten niitä syntyi vuonna 1988, jolloin tehtiin 11 lyhyttä fiktiota.[7]
Digitaalitelevision aikakaudella Yle Teema -kanava on tuottanut teatteriesityksiä yhteistyössä perinteisten teatterien kanssa.[8]
1960-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1960-luvulla televisiotetterin tuottamat ohjelmat olivat monipuolisia ja pyrkimyksenä oli tuottaa "kaikkea kaikille". Ohjelmistoon kuului niin antiikin näytelmiä, kuin myös suomalaisia klassikkonäytelmiä, kirjallisuuden klassikoita Suomesta ja maailmalta sekä moderneja näytelmiä. Televisioelokuvia valmistui keskimäärin yksi viikossa. Vuosina 1960 ja 1965 Yleisradio järjesti kaksi käsikirjoituskilpailua, joilla pyrittiin saamaan uusia alkuperäiskäsikirjoituksia ohjattaviksi televisoon.[9]
Vuonna 1967 televisioteatteria uudistetiin palkkaamalla nuoria tekijöitä.[10] TV1:n teatterijohtajaksi noussut Timo Bergholm pyrki tuomaan teatteritoimitusta lähemmäksi journalismia ja hän halusi sen tuotannon käsittelevän yhteiskunnallisia aiheita yhdessä kanavalla esitettyjen journalististen ohjelmien kanssa.[11]
1970-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1970-luvulla televisioteatterin tuotanto painottui kotimaisiin draamoihin, mutta ohjelmistossa oli myös kansainvälisiä klassikoita ja nykytuotantoa. Suosittuja aiheita olivat suomalaiskirjailijoiden tuotannot, kuten Veli-Matti Saikkosen ohjaama, Veijo Meren romaaniin pohjautuva Manillaköysi (1976) sekä poliittiseen lähihistoriaan liittyvät aiheet, kuten tv-sarja Sodan ja rauhan miehet (1978).[12]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Puuttuvat 1970-luvun poliittiset kabareet, koko 1980–luku ja siitä eteenpäin. Lähteenä voisi käyttää Aiheesta muualla -osioon merkittyä tv-dokkaria, löytyy Areenasta. |
Teatteripäälliköitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stig Törnroos (TV1)
- Hannu Leminen (TV1)
- Timo Bergholm (TV1)
- Tauno Yliruusi (TV2)
- Reima Kekäläinen (TV2)
- Eero Silvasti (TV2)
- Carl Mesterton (TV-teatern)
Näyttelijöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Asta Backman (1963–1967)[13][14]
- Markku Blomqvist (1981–)[15]
- Mai-Brit Heljo (–1967)[14][10]
- Kari Franck (1967–)[14]
- Helge Herala (–1967)[14]
- Mauno Hyvönen[10]
- Kaarlo Juurela (1963–1967)[13][14]
- Yrjö Järvinen (1963–)[16]
- Tarja Keinänen (1981–)[15]
- Rauno Ketonen (1963–1967)[13][14]
- Liisamaija Laaksonen (1963–)[16]
- Iris-Lilja Lassila (1963–)[16]
- Oiva Lohtander[10]
- Toivo Mäkelä[10]
- Vesa Mäkelä (–1981)[15]
- Marita Nordberg (–1967)[14][10]
- Pirkko Nurmi (–1981)[15]
- Matti Oravisto[10]
- Risto Palm (1963–)[16]
- Sulevi Peltola (1981–)[15]
- Paavo Pentikäinen (1963–)[16]
- Anja Pohjola (1963–)[13][10]
- Ville-Veikko Salminen[10]
- Irma Seikkula (1963–1981)[13][15]
- Pehr-Olof Sirén (1963–1981)[16][15]
- Maija-Leena Soinne (–1967)[14][10]
- Tauno Söder (1963–)[16]
- Liisi Tandefelt (–1963)[13][10]
- Tarja-Tuulikki Tarsala (1963–)[13]
- Ulf Törnroth (1967–)[14]
- Birgitta Ulfsson[10]
- Uolevi Vahteristo (1963–1967)[16][14]
- Emma Väänänen[10]
Ohjaajia[10]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eila Arjoma
- Eija-Elina Bergholm
- Timo Bergholm
- Mirjam Himberg
- Mauno Hyvönen
- Matti Ijäs
- Hannu Kahakorpi
- Titta Karakorpi
- Reima Kekäläinen
- Veikko Kerttula
- Pekka Koskinen
- Åke Lindman
- Carl Mesterton
- Rauni Mollberg
- Jarmo Nieminen
- Tuija-Maija Niskanen
- Jotaarkka Pennanen
- Veli-Matti Saikkonen
- Tom Segerberg
- Jukka Sipilä
- Sirppa Sivori-Asp
- Matti Tapio
- Seppo Wallin
Kuvaajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dokumenttielokuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luettelo 1960-luvun suomalaisista elokuvista
- Luettelo 1970-luvun suomalaisista elokuvista
- Luettelo 1980-luvun suomalaisista elokuvista
- Luettelo 1990-luvun suomalaisista elokuvista
- Luettelo 2000-luvun suomalaisista elokuvista
- Luettelo 2010-luvun suomalaisista elokuvista
- Luettelo 2020-luvun suomalaisista elokuvista
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Särkelä, Juho (toim.): Muistoja Pöllölaaksosta. Kouvola: Reuna Oy, 2020. ISBN 978-952-355--037-7
- Wiio, Juhani (toim.): Television viisi vuosikymmentä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746--939-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Wiio (2007), s. 249
- ↑ Lindfors, Jukka: Yleisradio ostaa Tesvision Yle Elävä arkisto. 08.09.2006. Viitattu 23.10.2022.
- ↑ Särkelä (2020), s. 9
- ↑ Särkelä (2020), s. 334
- ↑ Wiio (2007), s. 248
- ↑ TV-teatterin 25-vuotisohjelma (Arkistoitu – Internet Archive) Yle Areena 1986
- ↑ ELONET (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Televisioteatteri palaa uusin ilmein Turun sanomat 2009
- ↑ Wiio (2007), s. 250
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Suomen suurin teatteri yle.fi. Viitattu 18.10.2017.
- ↑ Wiio (2019), s. 253--255
- ↑ Wiio (2007), s. 256-258
- ↑ a b c d e f g Nayttelijävaihdosten vyöry kautta maan teattereitten Kansanteatterista lähtee 13. Helsingin Sanomat, 17.3.1961, s. 25. Näköislehti (maksullinen.
- ↑ a b c d e f g h i j Näyttelijäsiirtoja laajalla rintamalla. Helsingin Sanomat, 1.4.1967, s. 34. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c d e f g Teatterin korttipakka sekoittuu. Helsingin Sanomat, 1.2.1981, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c d e f g h Korhonen ja Herala Kansalliseen. Lakonuhka kirehti teattereitten näyttelijäneuvotteluja koko maassa. Helsingin Sanomat, 15.3.1963, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen suurin teatteri, 3-osainen dokumenttisarja Televisioteatterista. Yle Areena.