Terttu Savola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Terttu Savola
Savola puhumassa Espoonlahdessa toukokuussa 2009.
Savola puhumassa Espoonlahdessa toukokuussa 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt22. kesäkuuta 1941 (ikä 83)
Vimpeli
Poliitikko
Puolue Köyhien Asialla

Terttu Savola (o.s. Rankila[1], s. 22. kesäkuuta 1941 Vimpeli[1][2]) on suomalainen poliitikko. Hän oli Köyhien Asialla -puolueen puheenjohtaja ja Espoon kaupunginvaltuutettu 2008–2012 sekä Suomen YK-liiton ihmisoikeus- ja lastenoikeuslähettiläs, Suomen Pakolaisavun luennoitsija ja Espoon käräjäoikeuden lautamies.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savola kuului 1990-luvun alkupuolella Suomen kristillisen liiton puoluehallitukseen ja hän toimi SKL:n Naisten puheenjohtajana.[3] Marraskuussa 1995 Savola osallistui Perussuomalaisten perustavaan kokoukseen, jossa hänet valittiin puolueen varapuheenjohtajaksi. Savola erosi kristillisten hallituksesta vasta valintansa jälkeen.[4] Kesäkuun 1997 puoluekokouksessa Savola putosi varapuheenjohtajan paikalta. Hän jäi kuitenkin puoluehallitukseen.[5] Alkuvuonna 1998 Savola erosi puolueesta ja liittyi Remonttiryhmään. Lokakuussa 1998 Savola valittiin johtamaan puolueen naisjärjestö Naisremmiä.[6] Savola erotettiin Remonttiryhmästä keväällä 1999, kun hän kritisoi puheenjohtaja Risto Kuismaa itsevaltaisuudesta.[7]

Savola nousi Espoon kaupunginvaltuustoon vaaleissa 2008 ja Köyhien Asialla -puolue sai siten historiansa ensimmäisen valtuutetun. Paikka tuli perussuomalaisten kanssa solmitun vaaliliiton ansiosta. Timo Soinin suuri suosio vei valtuustoon myös 176 ääntä keränneen Savolan.[8][9] Savola putosi kuitenkin valtuustosta vuoden 2012 vaaleissa.

Savola pyrki Euroopan parlamentin jäseneksi vaaleissa 1996 (839 ääntä)[10], 2004 (1 352 ääntä)[11] ja 2009 (385 ääntä).[12] Vuoden 1994 presidentinvaalissa Savola tuki RKP:n Elisabeth Rehniä,[13] ja vaaleissa 2006 kokoomuksen Sauli Niinistöä.[14]

Poliisi otti Savolan kiinni vuoden 2011 eduskuntavaalien vaalipäivänä, kun hän pyrki YLE:n, MTV3:n ja STT:n eduskuntapuolueiden puheenjohtajille järjestämään haastattelutilaisuuteen. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kiinniottoa paheksuttiin ja verrattiin Valko-Venäjän vaalitapahtumiin.[15]

Terttu Savola aikoi pyrkiä presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 vaaleissa, mutta puolue ei ehtinyt kerätä riittävästi kannattajakortteja määräaikaan mennessä.[16][17]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Savola oli ehdolla Paavo Väyrysen perustaman Seitsemän tähden liikkeen ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä.[18] Alustavan vaalituloksen mukaan hän keräsi yhteensä 39 ääntä, eikä tullut valituksi.[19]

Savola on Helsingin eteläpohjalaisten julkaiseman Plari-lehden päätoimittaja.[20] Hän on myös entinen malli.[21]

Uuden Suomen blogissaan 28.11.2014 Savola kirjoittaa sukupuolineutraalista avioliitosta ja arkkipiispa Kari Mäkisestä: "Meillä on arkkipiispaksi luikerellut henkilö, joka listojen mukaan kuuluu vapaamuurarijärjestöön, jonka jäsenet palvelevat jumalanaan Luciferia eli perkelettä. Ei siis ihme, että hän innokkaasti kannattaa kaikenlaisia perkeleen töitä, kuten oli tämäkin avioliittolakiäänestys." Kirjoituksen lopuksi Savola kehottaa erottamaan arkkipiispan.[22]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Perälä, Berit: Köyhien asialla Ilkka. 3.12.2002. Arkistoitu 30.8.2006. Viitattu 25.2.2010.
  2. ↑ Eurovaalikone 2004 – Terttu Savola 2004. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.2.2010.
  3. ↑ Hautamäki, Jaakko: Vistbacka valittiin johtamaan Perussuomalaisia. Helsingin Sanomat, 26.11.1995. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Hautamäki, Jaakko: Vistbacka Vennamosta: Jumalauta, että kehtaakin. Helsingin Sanomat, 26.11.1995. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.11.2011.
  5. ↑ Nukarinen, Arja: Perussuomalaiset etsivät kannatusta ”betonikennoista”. Helsingin Sanomat, 16.6.1997. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.11.2011.
  6. ↑ Remonttiryhmä perusti naisjärjestön. Helsingin Sanomat, 21.10.1998. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.11.2011.
  7. ↑ Pakarinen, Pete: Kuisma remontoi puoluettaan Verkkouutiset. 7.5.1999. Arkistoitu 15.1.2000. Viitattu 25.2.2010.
  8. ↑ Köyhien asialla -puolue mukaan eurovaaleihin Helsingin Sanomat. 2.1.2009. Viitattu 25.2.2010.
  9. ↑ Valitut ehdokkaat Espoo 17.11.2008. Oikeusministeriö. Viitattu 25.2.2010.
  10. ↑ Suomen virallinen tilasto. Europarlamenttivaalit 1996 (Tilastokeskus 1997), s. 101. ISSN: 0784-8439
  11. ↑ Ehdokkaiden saamat äänimäärät suuruusjärjestyksessä sekä vertausluku (XLS) 17.6.2004. Tilastokeskus. Viitattu 9.11.2011.
  12. ↑ Viralliset tulokset – koko maa vaalit.fi. Viitattu 13.6.2009.
  13. ↑ Joukko naisvaikuttajia Elisabeth Rehnin taakse. Helsingin Sanomat, 21.1.1994. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.11.2011.
  14. ↑ Niinistölle tukea köyhien puolueelta 21.1.2006. MTV3. Viitattu 9.11.2011.
  15. ↑ Kansanvallan kuokkavieras. (Kolmas pääkirjoitus) Helsingin Sanomat, 22.4.2011, s. A 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.4.2011.
  16. ↑ Terttu Savola pyrkii presidenttiehdokkaaksi Yle Uutiset. 7.10.2011. Viitattu 9.11.2011.
  17. ↑ Köyhien asialla -puolueen Savola ei presidenttikisaan. Turun Sanomat. 6.12.2011. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 22.1.2012.
  18. ↑ Oikeusministeriö - Tieto- ja tulospalvelu tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 2.4.2019.
  19. ↑ Oikeusministeriö: Eduskuntavaalit 2019 vaalit.fi. 15.4.2019. Viitattu 17.4.2019.
  20. ↑ Pihlajasaari, Jouni: Pohjalaissyntyinen Terttu Savola perusti puolueen, koska vanhat eivät toimi Pohjalainen. 9.12.2002. Arkistoitu 30.8.2006. Viitattu 25.2.2010.
  21. ↑ Miettinen, Hanna: Rahan puute vaivaa köyhien asialle pyrkiviä. Helsingin Sanomat, 24.5.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.8.2008.
  22. ↑ Terttu Savola: Perkelettä palvova arkkipiispa ansaitsee potkut Uusi Suomi. 28.11.2014. Arkistoitu 28.11.2014. Viitattu 28.11.2014.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Terttu_Savola&oldid=22405441”