Tiibetin pakolaishallitus
| ||
| Virallinen kieli | tiibet | |
| Keskuspaikka | Dharamsala, Intia | |
| Pääministeri | Lobsang Sangay[1] | |
| Kansallislaulu | Tiibetin kansallislaulu | |
Tiibetin pakolaishallitus (tiibetiksi བོད་མིའི་སྒྲིག་འཛུགས་, Bod mi'i sgrig 'dzugs / Bömi drikdzuk, [ˈpʰỳmìː ˈʈìʔt͡sùʔ]) on Intiassa toimiva tiibetiläinen pakolaishallitus, joka pitää itseään Tiibetin laillisena hallituksena. Kiina hallitsee Tiibetiä, ja pakolaishallituksen kannan mukaan kyseessä on laiton miehitys.[2] Virallisesti pakolaishallitus ei kuitenkaan vaadi täyttä itsenäisyyttä vaan laajennettua Pekingistä riippumatonta itsehallintoa.[1] Hallitus ei ole saanut kansainvälistä tunnustusta, mutta osa tiibetiläisistä pitää sitä edustajanaan.[2]
Kiinan kansantasavalta miehitti Tiibetin vuosina 1949–1951. Vuoden 1959 epäonnistuneen kansannousun seurauksena 14. dalai-lama ja 80 000 tiibetiläistä pakenivat maasta, lähinnä Intiaan ja Nepaliin. Intian hallitus lahjoitti pakolaisille entisen brittiläisen vuoristotukikohdan Dharamsalan. Sinne dalai-lama yhdessä häntä seuranneiden virkamiesten ja luostarien johtajiston kanssa perusti vuonna 1960 Tiibetin pakolaishallituksen.[2]
Tiibetin pakolaishallituksen keskushallinnon johtaja on pääministeri (sikyong) dalai-laman siirrettyä tälle kaiken poliittisen vallan vuonna 2011 osana demokratisointiprosessia.[1] Hallitus vastaa laajasti tiibetiläisen pakolaisyhteisön elämän osa-alueista kuten uskonnosta, kulttuurista, terveydenhuollosta ja turvallisuudesta. Hallitukseen kuuluu kansan suoraan valitsema pääministeri ja seitsemän muuta ministeriä. Hallituksen valitsee parlamentti, johon vuonna 2015 kuuluu 44 jäsentä. Parlamentin jäsenet valitsee kansa viideksi vuodeksi kerrallaan edustamaan Tiibetin perinteisiä provinsseja, Euroopan ja Pohjois-Amerikan tiibetiläisyhteisöjä, sekä uskonnollisia buddhalaisia koulukuntia. Ehdokkaaksi pääsee jokainen 25 vuotta täyttänyt tiibetiläinen, ja äänestysikäraja on 18 vuotta. Parlamentti kokoontuu kahdesti vuodessa.[3] Sillä on edustajisto 11 kaupungissa eri puolilla maailmaa. Pakolaishallitus saa varat toimintaansa muun muassa pakolaisilta kerätyistä vapaaehtoisista maksuista ja dalai-laman saamista lahjoituksista.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Saloniemi, Marja-Riitta (päätoimittaja): Muuttuva Tiibet. (Kirjoittajat: Janhunen, Juha & Halén, Harry & Hyytiäinen, Tiina & Härkönen, Mitra & Gyamtso, Kalsang & Komppa, Juha & Lammi, Jyrki & Untracht, Oppi) Tampere: Tampereen museo, 2008. ISBN 978-951-609-376-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Central Tibetan Administration International Campaign for Tibet. Arkistoitu 25.6.2016. Viitattu 25.9.2016.
- ↑ a b c d Härkönen 2008, s. 88–89
- ↑ Erin McKissick: How the Central Tibetan Administration Works Contact. 11.8.2015. Viitattu 25.9.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pakolaishallituksen verkkosivut
- Pakolaishallituksen Lontoon toimiston verkkosivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille EU:n Kiinan-strategiasta: vuoden 1998 tiedonannon täytäntöönpano ja toimet EU:n Kiinan-politiikan tehostamiseksi tulevaisuudessa