Tomas Alfredson
| Tomas Alfredson | |
|---|---|
 Tomas Alfredson vuonna 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Hans Christian Tomas Alfredson |
| Syntynyt | 1. huhtikuuta 1965 Lidingö, Ruotsi |
| Ammatti | elokuvaohjaaja |
| Ohjaaja | |
| Palkinnot | |
|
useita Guldbagge-palkintoja |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Hans Christian Tomas Alfredson (s. 1. huhtikuuta 1965 Lidingö, Ruotsi) on ruotsalainen elokuvaohjaaja. Hän on Killinggängetin jäsen ja työskentelee sille. Hän on saanut ruotsalaisen Guldbagge-palkinnon elokuvista Fyra nyanser av brunt (2004) ja Ystävät hämärän jälkeen (2008).
Elämäkerta ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alfredsonin vanhemmat ovat Gunilla ja näyttelijä, ohjaaja Hans Alfredson ja veli ohjaaja Daniel Alfredson[1]. Hän on aiemmin ollut naimisissa Cissi Elwinin kanssa, ja heillä on kaksi lasta.
Alfredson oli lapsena mukana isänsä kuvauksissa ja sai pieniä rooleja. Alfredsonin oma ura käynnistyi Svensk Filmindustrissa. Sittemmin hän työskenteli uudelleen käynnistetyssä TV4:ssä ja Ruotsin televisiossa. Hänen läpimurtonsa tapahtui 1995 elokuvalla Bert – viimeinen viaton, joka oli hänen ensimmäinen pitkä ohjauksensa. Hän liittyi 1999 Killinggängetiin ohjaajana, ja siellä hänen ensimmäinen elokuvansa oli Haku päällä Tallinnassa 1999.
Alfredsonin Ystävät hämärän jälkeen herätti kansainvälistä huomiota[1] ja sai 2008 palkinnon vuoden parhaana elokuvana Tribecan elokuvajuhlilla New Yorkissa, European Fantastic Film Festival’s Federationin Méliès d’Or -palkinnon Sitgesissä Espanjassa ja neljä palkintoa FantAsia-juhlassa Montrealissa Kanadassa. Samana vuonna hänelle myönnettiin siitä viisi Guldbaggea, muun muassa parhaasta ohjauksesta. Tämä nosti Alfredsonin ohjaajien eturiviin sekä Ruotsissa että kansainvälisesti.[1]
Alfredson ohjasi John le Carrén romaanin Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja pohjalta vuonna 2011 ensi-iltansa saaneen elokuvan Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja.[1] Se sai muun muassa parhaan brittiläisen elokuvan Bafta-palkinnon.
Alfredson osti vuonna 2012 filmatisointioikeudet Astrid Lindgrenin kirjaan Veljeni, Leijonamieli.[2] Elokuvan teon piti alkaa alun perin vuonna 2012,[3] mutta se on lykkääntynyt[4]. Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja -elokuvan jälkeen meni kuusi vuotta Alfredsonin seuraavaan elokuvaan. Veljeni, Leijonamielen sijaan vuonna 2017 Alfredsonilta ilmestyi Jo Nesbøn dekkariin perustunut Lumiukko,[5] joka sai todella heikon vastaanoton kriitikoilta. Alfredson on kertonut tuotannon olleen hankala, sillä kuvausaika Norjassa oli liian lyhyt ja jälkituotantovaiheessa kävi selväksi, että 10–15 prosenttia käsikirjoituksesta oli jäänyt kuvaamatta, mikä jätti tarinaan monia aukkoja.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Vasama, Tanja: Ironinen ylistys Ruotsille. Helsingin Sanomat 23.2.2012, s. C 1.
- ↑ Junni, Tatu: Astrid Lindgrenin klassikkokirja Veljeni, Leijonamieli kääntyy elokuvaksi Dome.fi. 31.5.2012. Arkistoitu 22.2.2015. Viitattu 19.8.2015.
- ↑ Veljeni Leijonamieli on Tomas Alfredsonin seuraava elokuva. Helsingin Sanomat, 31.5.2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.8.2015.
- ↑ Karlsson, Mats: "Bröderna Lejonhjärta" blir försenad Moviezine.se. 11.2.2014. Viitattu 19.8.2015. (ruotsiksi)
- ↑ Oscarsson, Mattias: Tomas Alfredson gör comeback med "Snömannen" 13.10.2017. Sydsvenskan. Viitattu 24.5.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Sharf, Zack: ‘The Snowman’ Director Knows Why Critics Hate His Movie: He Didn’t Shoot the Whole Script IndieWire. 17.10.2017. Viitattu 24.5.2018. (englanniksi)
