Tracker-musiikki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
ScreamTracker 3 (DOS)
ScreamTracker 3 (DOS)
Aiheet
Merkittävät tracker-ohjelmat
Merkittävät äänipiirit

Tracker-musiikki on ääninäytteiden eli samplejen monikanavaiseen toistoon perustuvaa tietokonemusiikkia, jota luodaan trackeriksi kutsutulla ohjelmalla.

Trackereillä tehty musiikki on vaikuttanut elektronisen musiikin artisteihin sekä videopelien ääniraitojen tekoon.[1][2]

Tracker-musiikin synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen mikrotietokoneiden ilmestymistä kolikkopelit olivat monelle ensimmäinen kosketus ja nämä sijaitsivat pelihalleissa, joissa soitettiin musiikkia radiosta tai jukeboxista.[3] Varhaiset koteihin julkaistut pelit sisälsivät vain joitakin ääniefektejä, lyhyen teeman tai ei lainkaan ääntä.[3] Varhaiset kotitietokoneet olivat rajattuja muutamaan kanavaan syntetisoituja ääniä.[2] Tilanne muuttui 1980-luvun puolivälissä, jolloin julkaistiin Amiga ja Atari ST.[2] Atari ST:ssä oli sisäänrakennettu MIDI-liitäntä ja myöhemmin julkaistu STe-malli lisäsi uuden äänipiirin.[2][4] Vuonna 1985 julkaistussa Amigassa oli kehittynyt äänipiiri nimeltä Paula, joka pystyi soittamaan neljällä kanavalla PCM-sampleja yhtä aikaa.[2] Harrastelijat pyrkivät kehittämään ohjelmistoa, jolla pystyttäisiin tekemään helposti digitoituihin soitinääniin perustuvaa musiikkia. Ensimmäinen tracker-ohjelma oli Karsten Obarskin Amigalle vuonna 1987 kehittämä Ultimate Soundtracker.[3] Ohjelman käyttöliittymän "pianorulla" täsmäsi SID-kauden toistorakenteihin ja looppeihin.[3] Ohjelma mahdollisti muidenkin kuin ohjelmoijien tuottaa musiikkia tietokoneella.[3] Ohjelma tallensi teokset moduulimusiikkina tunnettuun muotoon (MOD.[5], modit), jossa tiedostoon sisältyivät sekä kappaleen moniraitasekvenssi- että sampletiedot (ääninäytteet). Modit pystyivät tallentamaan jokaisen instrumentin ääninäytteiden lisäksi keston, intensiteetin ja erikoisefektin jokaiselle nuotille.[6] Tämä eroaa MIDI-musiikista siten, että MIDI-tiedostot eivät tallenna sampleja. Tästä huolimatta tiedostokoot olivat melko pieniä (riippuen täysin käytettyjen soitinäänien koosta) ja ennen kaikkea äänilaitteistosta riippumattomia. Soitinäänet muodostuvat siten, että kun nauhoitetaan esimerkiksi yksi pianon koskettimen ääni, voidaan tätä ääntä nopeuttaa tai hidastaa, jolloin sen äänenkorkeus muuttuu ja näin voidaan soittaa monia nuotteja vain yhtä samplea käyttäen. Erillisten soitinäänien sijaan sample voi koostua kokonaisista soinnuista tai muista äänen pätkistä kuten rumpuloopeista.

Ultimate Soundtrackeria seurasivat ohjelmat kuten NoiseTracker ja ProTracker, jotka korjasivat ohjelmointivirheitä ja lisäsivät ominaisuuksia kuten kasvattivat instrumenttien määrää.[7] Startrekker katsotaan samaan 4-kanavaisten jatkumoon.[5]

Tracker-musiikki oli Amigalla suosittua sekä tietokonepelien että demojen musiikkina. Laitteiston ominaisuudet soveltuivat hyvin tämäntyyppiselle musiikille ja myös soittorutiinien teko oli siksi helppoa. Amigan äänistä vastaava Paula-piiri soittaa ääninäytteitä muistista ilman että tietokoneen prosessori käyttää siihen paljon aikaa.[8] Amigan prosessori kertoi Paulalle missä ääninäyte sijaitsee, miten kauan sitä toistetaan ja millä tahdilla sitä toistetaan.[8] Vertailukohtana Macintoshilla prosessorin on ladattava seuraava äänitieto rekisteriin 220 000 kertaa sekunnissa, joka hidastaa käyttöä.[8] Paulan 8-bittinen DAC ja 6-bittinen äänenvoimakkuuden säätö voidaan yhdistää 14-bittiseksi tilaksi.[9] Amiga tarjosi käytettäväksi neljä äänikanavaa: muissa tietokoneissa neljä kanavaa olisi tarkoittanut neljän sävelen sointua, mutta Amigalla sointuun riitti yksi kanava.[10] Neljästä äänikanavasta huolimatta sille kehitettiin myös 8-kanavaisia ohjelmia kuten Oktalyzer ja OctaMed. 8-kanavaiset miksasivat kaksi kanavaa yhdeksi ja tarjosivat näin kahdeksan eri kanavaa, tosin puolittaen samalla näytteenottotaajuuden.

Amigalle vuonna 1997 julkaistulle DIGI Boosterille julkaistiin kaupallinen seuraaja DIGI Booster PRO.[11]

Symphonie oli kaupallinen tracker-ohjelma Amigalle, jonka lähdekoodit julkaistiin myöhemmin.[12]

Useat muusikot aloittivat uransa tracker-ohjelmistoilla.[1] Tracker-ohjelmien käyttöön liittyy tietynlainen oppimiskäyrä, mutta ne mahdollistivat ajoituksen tavalla, joka on muilla menetelmillä vaikeaa.[1] Amigan ja OctaMEDin kanssa ei tarvinnut vuokrata studiota ja musiikin tekoon ei tarvinnut paljoa laitteita.[1] OctaMED sisälsi myös MIDI-tuen, sample-editorin ja äänigeneraattorin.[2]

Eräs tekijä Amigan menestykseen edullisena tuotantoon käytettävänä tietokoneen oli erittäinen edullisten samplerimoduulien saatavuus, joiden avulla käyttäjät pystyivät äänittämään sampleja.[2] Samplerimoduuli kytkettiin usein tietokoneen rinnakkaisporttiin ja moduulissa oli usein RCA-liittimet, joiden avulla ääntä voitiin tallettaa levysoittimesta, nauhurista tai jopa VHS-videolta.[2] Tämä oli huomattavasti halvempi kuin muu tarkoitukseen suunnattu laitteisto.[2]

Tracker-musiikki PC-yhteensopivilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

IBM PC -yhteensopivissa tracker-musiikki on leimautunut demoskeneen huomattavasti vahvemminlähde? kuin Amigalla, koska PC:n äänilaitteiston vaihtelevuudesta ja alkeellisuudesta johtuen jo pelkän mod-soittorutiinin toteutus oli huomattavasti hankalampaa ja muodosti ohjelmoijille haasteen. Varhaiset PC-ryhmät halusivat kuitenkin näyttää, että PC pystyy samaan kuin Amigakin, ja niin syntyi paitsi soittorutiineja, myös trackereita. Demoskene suosi Gravis Ultrasound äänikorttia, joka Amigan tapaan soitti sampleja kuluttamatta prosessoriaikaa. Demoissa tracker-musiikki oli itsestäänselvyys, mutta PC-peleissä sitä ei juuri käytetty. Poikkeuksia tästä säännöstä ovat esimerkiksi pelit Unreal, One Must Fall: 2097, Death Rally ja Star Control 2, sekä muutamat flipperit, kuten Pinball Dreams 1 ja 2, Pinball Fantasies, Pinball 4000 ja Pinball Mania (osa näistä musiikeista on tehty Amigalla).

Monet demoryhmät kehittivät oman trackerinsa. 1990-luvun puolivälin kaksi vahvinta PC-trackeria olivat suomalaisen Future Crew'n Scream Tracker 3 ja ruotsalaisen Tritonin Fast Tracker II (joka ensimmäisenä tuki 44 kHz taajuudella otettuja 16-bittisiä sampleja). Molemmat ryhmät kehittivät ohjelmansa ensin omaa käyttöään varten. Myöhemmin MS-DOSille ilmestyi myös Jeffrey Limin Impulse Tracker, joka muistuttaa käyttöliittymältään ScreamTrackeria, mutta on ominaisuuksiltaan huomattavasti laajempi. Myöhemmistä ohjelmista suosittu on esimerkiksi Modplug Tracker ja kehittyneintä sukupolvea edustava kaupallinen Renoise, joka tukee muun muassa MIDI-ohjelmistoissa jo pitempään käytettyjä VST-efektejä sekä SF2-formaatin instrumentteja. Myös Fast Tracker III -nimellä alkunsa saanut Skale Tracker tuki VST-efektejä sekä SF2-formaatin instrumentteja, mutta sen kehittäminen on lopetettu keskeneräisenä ja sen käyttämää SKM-tiedostoformaattia ei voi ladata muilla ohjelmilla.

Muut alustat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Future Composer on Finnish Goldin vuonna 1988 Commodore 64:lle julkaistu tracker-ohjelma.[13]

ProTrackerista on tehty myös Atari ST -versio ProTracker ST.[14]

2000-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SoundTracker on muun muassa Linuxille julkaistu tracker-ohjelma.[15]

FamiTracker emuloi Nintendo Entertainment Systemin (NES) äänipiiriä ja ohjelmalla tuotetut tiedostot voidaan käyttää oikealla NES:llä tai emulaattorissa.[16]

Renoise ja OpenMPT ovat muita esimerkkejä 2000-luvulla kehitetyistä tracker-ohjelmista.

Musiikkilajeista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tracker-musiikin tyylilajeista suosituimpia ovat 1990-luvun jälkipuoliskolta alkaen elektronisen musiikin tyylilajit, kuten techno, trance, hardcore ja 8-bittisten kotitietokoneiden musiikkia muistuttava chiptune, joka oli enemmän voimissaan tracker-musiikin varhaisina vuosina. Trackereilla on kuitenkin jäljitelty myös elävämmän musiikin lajeja kuten sinfoniamusiikkia ja heavy metalia. Periaatteessa pitkiä sampleja käyttämällä trackereilla voi tehdä mitä tahansa musiikkia ja viimeistään CD-tasoista ääntä tukevan Fast Tracker II -ohjelman (1995) myötä tracker -ohjelmilla on periaatteessa voinut tehdä äänenlaadultaan kaupallisen musiikin standardit täyttäviä kappaleita, joskin miksaus ja masterointi ominaisuudet ovat 1990-luvun ohjelmissa vielä kovasti jäljessä siitä, mitä kaupallisen musiikin tuotantoon yleensä käytetään. Muutamaan Amigan peliin sovitettiin aikoinaan kaupallisesti julkaistuja kappaleita tracker-formaattiin (esimerkiksi John Foxxin "Into the Wonderful" pelissä Gods ja Tim Simenonin "Megablast" pelissä Xenon 2).

Tiedostomuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tracker-musiikkikappaleita on useissa eri muodoissa.[5] Amigalla oli tyypillistä nimetä tiedosto etuliitteellä (esimerkiksi MOD.kappale) toisin kuin DOS:lla, jossa käytettiin päätteitä nimille.[5] Yleisimmät nimeämiset ovat:

  • MOD (SoundTracker, ProTracker ja muita Amigan ohjelmia)
  • MED (OctaMED)
  • OSS (OctaMed SoundStudio)
  • DBM, digi (Digibooster, DBM0-3 muodot)
  • S3M (ScreamTracker 3)
  • XM (Fast Tracker 2)
  • IT (Impulse Tracker)
  • MT2 (MadTracker 2)
  • SKM (Skaletracker)

Tracker-musiikin soittaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tracker-musiikin soittamiseen ei yleensä tarvita ohjelmaa jolla musiikki on tehty.

Monet tunnetut musiikkisoittimet kuten Audacious, Winamp ja XMMS soittavat tracker-musiikkia joko suoraan tai lisäosien avulla. XMP on eräs useita muotoja tukeva ohjelma.

Joihinkin muotoihin tarvitaan joko alkuperäinen ohjelma jolla se on tehty, tai emulaatiota käyttävä ohjelma kuten Unix Amiga Delitracker Emulator (UADE).

Tracker-musiikin säilöminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tracker-musiikkia säilövät useat sivustot kuten The Mod Archive, Modplanet, Amiga Music Preservation (AMP) ja Atari SAP Music Archive (ASMA). Myös Aminet sisältää tracker-musiikkia sekä ohjelmia käsittelyyn ja toistamiseen Amigalle.[17]

Tunnettuja tracker-musiikin tekijöitä ja heidän kappaleitaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amiga

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 4-mat (Matthew Simmonds) – Red Sector Theme, L.F.F.
  • Captain (Markus Kaarlonen) – Beyond music, Space debris
  • Heatbeat (Aleksi Eeben) – Matkamies, Street Jungle
  • Jogeir Liljedahl – Guitar Slinger, Physical Presence
  • Lizardking (Gustaf Grefberg) – LK's Doskpop, Lizardking's Theme
  • Karsten Obarski – Sleepwalk, Crystal Hammer
  • Jester (Volker Tripp) – Elysium, Stardust Memories
  • Bjørn Lynne – Project X, Worms, Alien Breed 3D
  • Jesper Kyd – Hardwired

PC

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Tamlin Magee: ‘It was the poor man’s studio’: how Amiga computers reprogrammed modern music theguardian.com. 2.5.2022. Viitattu 2.5.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i Tim Cant: The history of trackers musictech.com. 10.6.2020. Viitattu 9.8.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Kevin Driscoll & Joshua Diaz: Endless loop: A brief history of chiptunes journal.transformativeworks.org. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Atari ST YM2149F chip polynominal.com. Viitattu 20.5.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d https://amp.dascene.net/faq.php#03 amp.dascene.net. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Jeremy Reimer: Shadow of the 16-bit Beast: an Amiga gaming retrospective 14.6.2010. Ars Technica. Viitattu 7.2.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Mark Wright: Retrospective - Karsten Obarski 03/01/98 textfiles.com. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi) 
  8. ↑ a b c Paula theamigamuseum.com. Viitattu 22.12.2021. (englanniksi)
  9. ↑ We Reveal Amiga’s 14-bit Audio Possibilities amitopia.com. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Tom R. Halfhill: The Amiga: An In-Depth Review. Compute!, syyskuu 1985, 7. vsk, nro 9, s. 17–28. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  11. ↑ DIGI Booster exotica.org.uk. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Tracker: Symphonie Pro can be compiled again amiga-news.de. 6.1.2016. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Future Composer V1.0 csdb.dk. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
  14. ↑ ProTracker ST atarimania.com. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
  15. ↑ David Phillips: A Profile of SoundTracker 1.1.2001. Linux Journal. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
  16. ↑ FamiTracker vgmpf.com. Viitattu 31.1.2020. (englanniksi)
  17. ↑ Search aminet.net. Viitattu 2.8.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Age of Wonders; Dev Journal: Composing sounds of Wonder (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 12.6.13 (englanniksi)
  19. ↑ Square Enix Music Online; Game Music: Interview with Alexander Brandon (November 2007) Viitattu 20.6.11 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tracker-musiikki.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tracker-musiikki&oldid=22452525”