Tuulomajoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuulomajoki
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Murmanskin alue
Piiri Kuolan piiri
Kunnat Kuolan piiri
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Tuulomajoen vesistö
Pinta-ala 21 140 km² [1][2]
Pääuoman pituus 360 km [a]
Pääuoman osuudet Tuulomajoki ←Luttojoki
Joen uoman kohteita
Alkulähde Ylä-Tuuloman tekojärvi
Laskupaikka Kuola, Kuolanvuono, Barentsinmeri
  68.8439°N, 32.9130°E
Esteet Ala-Tuuloman voimalaitos, Ylä-Tuuloman voimalaitos
Taajamat Murmaši, Kuola
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 48 m mpy.
Laskukorkeus 0 m mpy.
Korkeusero 48 m
Pituus 64 km [3]
Kaltevuus 0,75 m/km
Keskivirtaama 241 m³/s (MQ) [b]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
Tuulomajoen vesistöalue keltaisella, keskellä Ylä-Tuuloman tekojärvi

Tuulomajoki (ven. Туло́ма, Tuloma, koltansaameksi Tuållâmjokk, pohjoissaameksi Doallánjohka) on Barentsinmereen laskeva joki Murmanskin alueen länsiosassa Venäjällä.[4]

Joen kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki on 64 kilometriä pitkä [3]. Se alkaa Ylä-Tuuloman tekojärvestä kapeana jokena, joka alkaa pian levenemään johtuen alajuoksulla sijaitsevasta voimalaitoksesta. Voimalan pato nostaa joen vedenpintaa niin paljon, että joen jokilaakso on täyttynyt ja muodostaa melko leveän ja suvantomaisen joen. Se virtaa näin lähes koko matkan koilliseen päin ja patoallas päättyy Murmašissa voimalaitokseen. Vesi putoaa siinä 18 metriä ja joki jatkaa sen jälkeen luonnontilaisena vielä 10 kilometriä Kuolan kaupunkiin. Täältä alkaa Kuolanvuono, joka aukeaa 50 kilometrin päässä Barentsinmereen.[b][a]

  • Yläjuoksun erämaaosuus
    Yläjuoksun erämaaosuus
  • Joen alajuoksua
    Joen alajuoksua
  • Kaarisilta Kuolassa
    Kaarisilta Kuolassa

Vesivoimalaitoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulomajokeen on rakennettu kaksi vesivoimalaitosta. Ala-Tuuloman voimalaitos (kapasiteetti 57 megawattia) rakennettiin joen suulle Murmašiin 1930-luvulla. Sen putouskorkeus on 18 metriä, ja se on käytännössä padonnut koko Tuulomajoen yläpuolisen jokiosuuden yhdeksi 60 kilometriä pitkäksi tekoaltaaksi. Ylä-Tuuloman voimalaitos (268 megawattia) rakennettiin 1960-luvulla lähelle Nuorttijärven niskaa, jossa sijaitsee nykyään Ylä-Tuuloman taajama. Voimalan pudotuskorkeus on noin 60 metriä, ja sen yläpuolelle muodostuu Ylä-Tuuloman tekojärvi, joka nosti entisen Nuorttijärven vedenkorkeutta ja laajensi sen järvialaltaan pinta-alan kymmenkertaiseksi (745 neliökilometriä).

  • Ylä-Tuuloman tekojärvi
    Ylä-Tuuloman tekojärvi
  • Ylä-Tuuloman tekojärvi
    Ylä-Tuuloman tekojärvi
  • Ylä-Tuuloman voimalaitos
    Ylä-Tuuloman voimalaitos
  • Ala-Tuuloman voimalaitos
    Ala-Tuuloman voimalaitos

Luontoarvoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulomajoki alkoi luonnontilaisena Nuorttijärvestä. Joen koko putouskorkeus luonnontilassa oli 48,3 metriä. Ennen voimalaitosrakentamista luonnontilainen joki oli hyvä lohijoki. Alajuoksulle rakennettu voimala lopetti lohen nousun yläjuoksulle kokonaan. Ala-Tuuloman voimalaitoksen yhteyteen on rakennettu kalatie, joka toimii hyvin. Sen sijaan Nuorttijärven niskalle rakennetun säännöstelypadon Borland-tyyppinen kalahissi on epäkunnossa, jolloin lohi ei nouse valuma-alueella tämän ylemmäksi. Pari kilometriä padon alapuolella Tuulomajokeen lounaasta yhtyvään Petsajokeen nousee merilohi puoliksi kuivuneeseen Patunankönkääseen louhitun kalatien kautta.

Tuulomajoen vesistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tuulomajoen vesistö

Tuulomajoen valuma-alueen pinta-ala on 21 140 km² (tai 21 500  km² [3]). Valuma-alueen yläjuoksulta jää 3 285 km² (16 %) Suomen puolelle ja alajuoksulla 17 855 km² (84 %) Venäjän puolelle.[1][4][2]

Tuulomajoen keskivirtaama on 241 m³/s (MQ). Valuma-alue voidaan jakaa neljään pieneen vesistöalueeseen: Luttojoen valuma-alueeseen, Nuorttijoen valuma-alueeseen (johon Jaurijoki yhtyy), Petsajoen valuma-alueeseen ja Ala-Tuulomajoen alueeseen. Luttojoen valuma-alueen keskivirtaama on ollut vuosina 1993–2000 22,3 m³/s. Luttojen muita tilastollisia arvoja samalta aikajaksolta ovat 348 m³/s (HQ), 219 m³/s (MHQ), 4,02 m³/s (MNQ) ja 1,76 m³/s (NQ). Joelle nousee toistuvasti kevättulva, joka ei kuitenkaan ole ihmisille vaarallinen. Muiden vesistöalueiden tietoja ei ole käytettävissä.[2]

Huomioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pääuoman yhteispituus on mitattu venäjänkielisestä karttapalvelusta GeoMixer sen tarjoamalla mittaustyökalulla.
  2. ↑ a b Tieto on luettu venäjänkielisestä wikipedian artikkelista ru:Тулома.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  2. ↑ a b c Our Waters: Joining Hands Across Borders, s. 40–42. (First Assessment of Transboundary Rivers, Lakes and Groundwaters) New York & Geneve: Yhdistyneet Kansakunnat, 2007. ISSN: 1995-4352 ISBN 978-92-1-116972-0 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.5.2021). (englanniksi)
  3. ↑ a b c Река Тулома (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.5.2021. (venäjäksi)
  4. ↑ a b Tuulomajoen vesistöalue (72) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tuulomajoki&oldid=22817313”