Unkarilaiset riimut

Unkarilaiset riimut eli székely rovásírás -merkit ovat alkuaan Transilvanian unkarinkielisen székely-heimon parissa käytetty kirjaimisto. Nimityksellä voidaan viitata perinteiseen kirjaimistoon, jonka varhaisimmat todetut esiintymät ovat keskiajalta ja jota käytettiin Transilvaniassa 1800-luvulle saakka sekä tästä kirjaimistosta 1900–2000-luvuilla Unkarissa kehitettyihin nykyaikaistettuihin versioihin. Unkarilainen riimukirjoitus on aakkoskirjoitusta, ja sen kirjoitus- ja lukusuunta on tavallisesti oikealta vasemmalle.

Historiallinen székely rovásírás -kirjoitus ja sen alkuperä

On oletettu, että unkarilaisten esi-isät jo ennen maahantuloa 800-luvun lopulla omaksuivat riimukirjoituksen tai sen esimuodon turkkilaiskansoilta, joiden tiedetään käyttäneen vastaavantapaisia kirjaimistoja. Tähän viittaa myös se, että unkarin kielen sanat ír ‘kirjoittaa’ ja betű ‘kirjain’ ovat vanhoja turkkilaisia lainasanoja. Mitään kiistatonta arkeologista todistusaineistoa tästä ei ole, eikä myöskään varmuudella tiedetä, että historiallista székely rovásírás -kirjaimistoa olisi koskaan käytetty kaikkialla Unkarissa tai ylipäätään muualla kuin Transilvanian székely-heimon parissa. Mahdollisesti vanhin mutta kiistelty muistomerkki on vuoden 900 tienoilta ja käsittää vain neljä riimumerkkiä, joiden tulkinta on epävarma.

Unkarilaisista riimuista on säilynyt 1200–1500-luvuilta lyhyitä tekstejä. 1400-luvun lopulla tai 1500-luvun alussa tšekkiläinen oppinut Philip de Pencicz merkitsi muistiin niin sanotun Nikolsburgin aakkoston. Tämä pergamenttisivu löytyi kirjan takasivuksi sidottuna Dietrichsteinin herttuoiden kirjastosta Nikolsburgista eli nykyisen Tšekinmaan Mikulovista. Löytö sisältää yhteensä 46 kirjain- ja ligatuurimerkkiä.

Koska vanhin todistusaineisto on niin vähäistä, on jopa väitetty, että koko székelyläinen kirjaimisto olisi ollut renessanssioppineiden 1500-luvulla keksimä väärennös. Tämä väite on kuitenkin kumottavissa vanhimpien kirjoituslöytöjen perusteella.^[1]

Historiallisessa székelyläisessä riimukirjoituksessa on muinaisturkkilaisiin kirjoitusjärjestelmiin palautuvien merkkien lisäksi merkkejä, jotka luultavasti ovat peräisin kreikkalaisesta kirjaimistosta tai slaavilaisista (glagoliittinen tai kyrillinen) kirjaimistoista. Kirjaimilla merkittiin vokaaleja ja konsonantteja. Nillä ei merkitty tavuja, kuten joskus näkee väitettävän. Tietyissä tapauksissa vokaalit saatettiin jättää merkitsemättä. Vanhimmat kirjoitukset raaputettiin tai kaiverrettiin puuhun tai kiveen, ja sana rovás viittaakin juuri tähän veistämiseen. Tämän takia alkuperäisten unkarilaisten riimukirjainten muodot ovat kulmikkaita ja muistuttavat germaanista riimukirjoitusta. Myöhemmin székely rovásírás -kirjoituksia on myös maalattu tai piirretty. Tämän takia kirjoitusta tutkinut Klára Sándor käyttää merkkijärjestelmästä mieluiten käsitettä székely írás ‘székelyläinen kirjoitus’. Kovin laajoja tekstejä riimukirjoituksella ei koskaan tiedetä syntyneen, sillä säilyneet tekstit ovat useimmiten vain muutaman sanan mittaisia seinäkirjoituksia.^[1]

Modernisoitu unkarilainen riimukirjoitus

1900-luvulla kiinnostus riimukirjoitukseen elpyi myös Transilvanian ulkopuolella. Kirjoitus alettiin nähdä kaikkien unkarilaisten yhteisenä kansallisena kulttuurisymbolina, ja siitä kehitettiin modernisoituja versioita, joissa kutakin unkarin kielen nykyisen kirjoitustavan mukaista kirjainta (joskus jopa sellaisia kirjaimia, joita ei unkarinkielisissä sanoissa esiinny, kuten W tai Q) vastaa oma riimumerkkinsä. Näin esimerkiksi lyhyille ja pitkille vokaaleille on kehitetty erilliset merkit, jollaisia historiallisessa székelyläisessä riimukirjoituksessa ei tunnettu. Modernisoitu riimukirjoitus noudattaa täysin unkarin kirjakielen kirjoitustapaa. Tällä kirjoituksella on viime vuosina julkaistu esimerkiksi transkriptioita monista Unkarin kirjallisuuden klassikoista.^[2]

Viime vuosikymmeninä modernisoitua unkarilaista riimukirjoitusta on Unkarissa ryhdytty näkyvästi harrastamaan äärikansallismielisissä ja äärioikeistolaisissa piireissä, ja Jobbik-puolue on monin paikoin järjestänyt tai vaatinut esimerkiksi taajamien nimikilvistä pantavaksi näkyville myös riimukirjoitusversioita. Tähän nykyaikaiseen riimukirjoituksen harrastukseen liittyy usein uskomuksia, jotka perustuvat romanttisiin kuvitelmiin unkarilaisten alkuperästä: riimukirjoituksen uskotaan olevan peräisin esimerkiksi Lähi-idän muinaisten korkeakulttuurien nuolenpääkirjoituksista tai aikoinaan unkarilaisten esi-isinä pidetyiltä hunneilta tai skyyteiltä.

Samaan tapaan kuin germaanisiin riimukirjoituksiin myös unkarilaiseen riimukirjoitukseen yhdistetään nykyäänkin toisinaan rajatietoa ja magiaa, ja kirjaimilla selitetään olevan symbolisia merkityksiä. (Esimerkiksi c-äännettä merkitsevä, ylöspäin osoittavan nuolen näköinen merkki symboloisi sanaa cél ‘päämäärä’. Tämä ei voi olla ikivanhaa pakanuudenaikaista symboliikkaa, koska sekä saksan kielestä lainattu cél-sana että ylipäätään koko c-äänne ovat tulleet unkarin kieleen vasta unkarilaisten maahantulon ja kristinuskoon kääntymisen jälkeen.)^[1]

Unkarin kielen aakkoset ja niitä vastaavat (modernit) riimumerkit.